kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 24.09.2021

Miksi pukeudumme, miten pukeudumme?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
11 kommenttia

Tapasin hetki sitten naisen, jonka ajattelen olevan klassinen esimerkki käsitteestä ”kaunis nainen”. Hän on sellainen  hahmo, joka sopisi moneen länsimaiseen maahan tuon termin alle. Pitkä vaalea tukka kiharalla. Aika paljon meikkiä; mutta ei överisti. Korkonilkkurit ja kireät, vartalon muodon paljastava vaatetus. Käsilaukku olalla. Ehkä merkkiä, joka joissakin piireissä on niitä kaikkein halutuimpia, statussymboleja. Toisaalta myös asu, joka ei ainakaan minulle jää mitenkään erityisesti mieleen persoonallisuudellaan. 

Katsahdin omaan asuuni. Olimme naisen kanssa kutakuinki saman kokoisia ja ikäisiä. Se, missä hänen habituksensa oli minun silmiini naisellinen ja jopa seksikäs, oli omani jotain muuta. 

Tiedän tasan tarkkaan, millaisista vaatteista pidän, missä tulee hyvä olo ja mitkä ovat minua itseäni. Siinä ei ole juuri kummasteltavaa. Kohtaaminen naisen kanssa sai kuitenkin pohtimaan sitä, MIKSI minä olen valinnut jo vuosia sitten pukeutuvani ennemminkin oversize-vaatteisiin ja miksi jonkun toisen pukeutumista leimaa se, että kropan muoto tulee niiden avulla parhaalla tavalla esiin. 

Uskon, että esimerkillä, jota me ollaan ympärillämme nähneet, on iso merkitys. Lapsuudessani ja sen jälkeen ympäristöissä, joissa olen liikkunut, naiset ovat halunneet korostaa ulkonäkönsä sijaan enemmän älyä kuin ulkonäköä. Sehän on päivänselvää, että voi olla älykäs ja kaunis/naisellinen yhtä aikaa, mutta tosi usein esimerkiksi yliopistolla  naiset tuntee tietysti tyylistä. Enkä ihmettele: Jos yhtään eroat kaavasta vaikka työelämässä, saat sellaiset ennakkoluulot niskaasi, mitä esimerkiksi Diilin Sointu Borg on saanut. 

Toisekseen uskon, että pukeutumiseen vaikuttaa  oma kehonkuva ja se, millaisia kohteliaisuuksia ja arvosteluja on valmis ottamaan vastaan. Mä osaan sanoa aivan luontevasti kiitos, jos joku kehuu mun kasvoja. Tai jättämään omaan arvoonsa, jos joku sanoo rumaa mun naamasta. Mutta jos mulle sanoisi jotain mun kehosta – mitä tahansa kaunistakin – tuntisin oloni todella epämukavaksi. Nyt kun mietin asiaa tarkemmin, voi yksi syy pukeutumisvalintoihin liittyä juuri tähän asiaan.

Totta kai pukeutuminen on myös viesti siitä,mihin ryhmään kuuluu ja minne ei. Kun vastaantulijalla on jonkun tietyn lempimerkin tietty special edition -paita, jota itse on himoinnut myös, tietää, että meitä yhdistää ainakin jokin asia elämässä. Yksi paita kun voi olla paljon muutakin kuin paita – se voi parhaimmillaan olla tiivistymä arvopohjasta ja elämäntavasta. 

Uskon, että me naiset joudutaan viestimään meidän pukeutumisella paljon enemmän kuin miehet. Se ei ole vain ”turhamaista naishömppää” vaan me joudutaan eri tavalla raivaamaan asemaamme myös pukeutumisella. Monilla aloilla uskottavan naisammattilaisen on pakko pukeutua maskuliinisesti, jotta hänet otetaan vakavasti. Naisellisuus on joskus pukeutumisessa kirosana, joskus taktiikka. Kauheinta tietysti se, että pukeutumista pitää miettiä sen mukaan, ettei saisi sopimattomia ehdotuksia tai tulisi raiskatuksi. 

Mä olen pitänyt tavasta, jolla pukeudun. Se sopii minusta minulle, vaikkei olekaan aina naistenlehtien ”korosta kauniita puoliasi -mittarilla” oikeanlaista. ”Kauniit puolet” on näissä tapauksissa hoikkuuten tai muotoihin keskittymistä, ja tiedän, ettei cropatut lahkeet ja ympäriinsä oversize aina sitä ole.   Kun aloin pohtia pukeutumiseni MIKSI-aspektia, tuli sellainen olo, pitäisikö sittenkin tarkastella omaa tyyliään jollain uudella tavalla.

Miksi sinä pukeudut, kuten pukeudut?

-Karoliina-

Kommentit (11)

Minun mielipiteeni on, että kaunis ja tyylikäs, sekä seksikäs, voi olla ilmankin, että pukeutumisellaan tuo vartalonsa jokaisen muodon ja kaaren esiin. Ja jotenkin tuo ajattelumalli ”parhaimpien puolien korostamisesta tuntuu vieraalta” itsellekin.. Vaikka toki naistenlehtien perusteella tuo pitäisi olla sisäistettynä jokaisen naisen ajatteluun… Myönnettäköön, että olen jotenkin tippunut kyydistä tästä nykypukeutumisesta, kuten treenitrikoissa kulkemisesta ihmisten ilmoilla ja tästä muusta hyvin tyköistuvasta pukeutumisesta. Mutta toki jokainen kulkekoon juuri sellaisessa asussa kuin kokee itselleen hyväksi! 🙂

Pukeutumisellani tuon esille eri puolia itsestani. Toissa se on lenkkarit, paksut leggarit mutta myos koiramekko ja hiuspannat koska tyoskentelen pienten lasten kanssa. Tyominan pitaa olla aina mukavissa vaatteissa, mutta myos sellaisissa joista voi vaantaa juttua jos lasta itkettaa. Mutta rakastan myos pikkumustaa tai kotelomekkoa ja valilla toivon etta viela joskus viela jos raahaudun yla-asteelle toihin naiden pikkuisten luota (asun ulkomailla ja taalla on yla-asteilla aika eri pukukoodi kuin Suomessa opeilla D) niin saan pitaa niita kotelomekkoja ja nilkkureita taas. Kotona ulkoillaan ja ollaan ulkona paljon, joten vaatteina on lahes aina leggarit ja joku adventure-merkin kollari tai pienen merkin neule. Nailla viestin etta mulle on tarkeaa olla mukava, ja pystya lahtemaan kavelylle, ja saada kayttoa vaatteista jotka on niin vaellusreissulla kun takapihalla chillaillessa paalla. Mutta olen myuos tyttomainen, joten nama vaatteet saa mielellaan olla pastellinvarisia tai tummanvihreaa tai vaaleanpunaista, eika sporttisen Adidasta. Mutta jos taas lahdetaan viihtelle, rakastan panostaa enka ole todellakaan ”jeans and a nice top” vaan rakastan sita etta taalla laitetaan minimekko ja korot. Kaikki eri puolia itsestani, jotka tulee esiin eri alueilla elamaani.

Täällä yksi ylipainoinen, rehevä keski-ikäinen hymyilee (ihme kyllä) aihetta miettiessään. En juuri ihaile peilikuvaa ja ostan lähinnä venyvää kotimaista laatutrikoovaatetta. Osa on vuosien takaa- mikään ei ole kai muotia.. 😄 Silti saan kuulla, että minulla on kiva oma tyyli ja vaatteitani jopa kehutaan. Hassua- ehkä mulla on joku jäynä. En juurikaan mieti pukeutumista. Tilaan netistä ja vedän päälle. Mutta mukavat täytyy vaatteiden olla! 👍

Mielenkiintoinen postaus. Totean, että en ole asiaa kovin paljon ajatellut mutta nyt kun mietin niin käytän paljon kauniita naisellisia vaatteita. Olen aina ollut tyytyväinen itseeni, vaikka olenkin tosi lyhyt (1,58) ja siitä sai nuorempana kuulla mutta arvostan kroppaani ja sitä että rasvakertymät on juuri oikeissa kohdissa. Olen ylpeä lihaksistani ja siitä, että 27 vuotta ylioppilasjuhlien jälkeen edelleen mahdun ylppärimekkooni ja vaatekaapissani on paljon yli 20 vuotta vanhoja kirppariltakin hankittuja vaatteita.

Tuo on niiiin totta! Itse miesvaltaisella alalla ja en nuorempana uskaltanut käyttää edes kynsilakkaa, koska se on ”naismaista”. Siitä olen jo päässyt yli, mutta esim mekkoja en töissä käytä koskaan, vapaalla kyllä. Jotenkin sellainen ajattelumalli, että otetaanko tosissaan jos on laittautunut. Mieluummin varman päälle tylsästi housuissa ja ”harmaana massana”, ettei kukaan pääsisi kommentoimaan pätevyyttä.

Mielenkiintoinen juttu! Tällä hetkellä imetys vaikuttaa ratkaisevasti pukeutumiseeni. Imetyksen ulkopuolella mukavuus on yksi mitä nykyisin haen. Olen aina tykännyt pukeutua ”fiksusti” jos lähden johonkin,vaikka vaan kauppaan. Tunnen oloni tosi epämiellyttäväksi, jos menen kauppaan vaikka pieruverkkareissa ja crokseissa. Saatan senkin laiskuuttani tehdä, eikä siinä mitään, mutta se pukeutuminen ei tunnu itseltä.

Jouduin edellisessä työpaikassa todella miettimään pukeutumista, jotta olisin uskottava. Olen lyhyt, pieni kokoinen ja kasvoiltani nuoremman näköinen ja koin, että minun täytyi yrittää vaikuttaa vanhemmalta kuin olin, jotta olisin uskottavampi.

Minulla on oma tyylini ja nykyisin kaupassa jos jokin vaate iskee, se kannattaa ostaa, siitä yleensä tulee vaate jota käytän seuraavat 5-vuotta. Muotivillitykset tulee ja menee ja joskus niistäkin jää itselle jokin luottovaate,mikö kulkee päällä vuodesta toiseen. Valkoinen, väljä paita ja tummempi alaosa on yksi luottovaatetuksestani, jota piristän koruilla, käsilaukulla yms. 🙂

Nyt oli kyllä pinnallista ja onttoa. En pysty muuta sanomaan. Stereotypioiden stereotypioita. Ootko käynyt nykypäivän yliopistolla? Ei ole tiettyä tyyliä.

Blogin kuvauksessa sanotaan etta se kertoo muun muassa ”royhelomekoista”. Blogi sijaitsee Annan alustalla. Onkohan lukija eksynyt vaaraan paikkaan vahingossa? Ja tosiaan, miksi pukeutumisesta kirjoittaminen millaan tasolla tai mista tahansa nakokulmasta on (automaattisesti) pinnallista tai onttoa? Mitaan absoluuttista totuutta tuskin on myoskaan olemassa siita, onko yliopistolla opiskelijoilla tietty tyyli vai ei, nyt tai ennen. Katsojasta kiinni, kuten niin valtavan monet asiat 🙂

Ihana kommentti 😀 Odotinkin jo tätä! Kun nainen puhuu vaatteista, tyylistä ja kauneudesta, kyllä on selvää, että sen tuomitseminen pinnalliseksi ja ontoksi on vähintäänkin kansallisvelvollisuus.

Ei kai parhaimpien puolien korostaminen automaattisesti tarkoita tyköistuvaa? Löysän vaatteen saattaa tuoda ihmisestä ne ”hyvät puolet” vastaavasti esille.

Valitettavan usein se tarkoittaa. Vähintään ainakin niin, että joko yläosa tai alaosa olisi hyvin tyköistuva vaatekappale. Ja näiden löysempien vaatteiden tarkoitus onkin usein vain tuoda kontrastia, eli saada joku muu kehonosa näyttämään kapeammalta tai pienemmältä . Eli karrikoiden tämä ”parhaiden puolien esiintuominen” on vain sitä, että edes jokin kehon osa saataisiin näyttämään kapealta.

En ymmärrä myöskään miksi näissä yhteyksissä (kuten stailausohjelmissa) lyhyen ihmisen tulisi pukea itsensä näyttämään pitemmältä tai lihaksikkaan näyttämään itsensä sirommalta tai toisinpäin. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X