Kolmistaan

Miksi pukeudumme, miten pukeudumme?

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Tapasin hetki sitten naisen, jonka ajattelen olevan klassinen esimerkki käsitteestä ”kaunis nainen”. Hän on sellainen  hahmo, joka sopisi moneen länsimaiseen maahan tuon termin alle. Pitkä vaalea tukka kiharalla. Aika paljon meikkiä; mutta ei överisti. Korkonilkkurit ja kireät, vartalon muodon paljastava vaatetus. Käsilaukku olalla. Ehkä merkkiä, joka joissakin piireissä on niitä kaikkein halutuimpia, statussymboleja. Toisaalta myös asu, joka ei ainakaan minulle jää mitenkään erityisesti mieleen persoonallisuudellaan. 

Katsahdin omaan asuuni. Olimme naisen kanssa kutakuinki saman kokoisia ja ikäisiä. Se, missä hänen habituksensa oli minun silmiini naisellinen ja jopa seksikäs, oli omani jotain muuta. 

Tiedän tasan tarkkaan, millaisista vaatteista pidän, missä tulee hyvä olo ja mitkä ovat minua itseäni. Siinä ei ole juuri kummasteltavaa. Kohtaaminen naisen kanssa sai kuitenkin pohtimaan sitä, MIKSI minä olen valinnut jo vuosia sitten pukeutuvani ennemminkin oversize-vaatteisiin ja miksi jonkun toisen pukeutumista leimaa se, että kropan muoto tulee niiden avulla parhaalla tavalla esiin. 

Uskon, että esimerkillä, jota me ollaan ympärillämme nähneet, on iso merkitys. Lapsuudessani ja sen jälkeen ympäristöissä, joissa olen liikkunut, naiset ovat halunneet korostaa ulkonäkönsä sijaan enemmän älyä kuin ulkonäköä. Sehän on päivänselvää, että voi olla älykäs ja kaunis/naisellinen yhtä aikaa, mutta tosi usein esimerkiksi yliopistolla  naiset tuntee tietysti tyylistä. Enkä ihmettele: Jos yhtään eroat kaavasta vaikka työelämässä, saat sellaiset ennakkoluulot niskaasi, mitä esimerkiksi Diilin Sointu Borg on saanut. 

Toisekseen uskon, että pukeutumiseen vaikuttaa  oma kehonkuva ja se, millaisia kohteliaisuuksia ja arvosteluja on valmis ottamaan vastaan. Mä osaan sanoa aivan luontevasti kiitos, jos joku kehuu mun kasvoja. Tai jättämään omaan arvoonsa, jos joku sanoo rumaa mun naamasta. Mutta jos mulle sanoisi jotain mun kehosta – mitä tahansa kaunistakin – tuntisin oloni todella epämukavaksi. Nyt kun mietin asiaa tarkemmin, voi yksi syy pukeutumisvalintoihin liittyä juuri tähän asiaan.

Totta kai pukeutuminen on myös viesti siitä,mihin ryhmään kuuluu ja minne ei. Kun vastaantulijalla on jonkun tietyn lempimerkin tietty special edition -paita, jota itse on himoinnut myös, tietää, että meitä yhdistää ainakin jokin asia elämässä. Yksi paita kun voi olla paljon muutakin kuin paita – se voi parhaimmillaan olla tiivistymä arvopohjasta ja elämäntavasta. 

Uskon, että me naiset joudutaan viestimään meidän pukeutumisella paljon enemmän kuin miehet. Se ei ole vain ”turhamaista naishömppää” vaan me joudutaan eri tavalla raivaamaan asemaamme myös pukeutumisella. Monilla aloilla uskottavan naisammattilaisen on pakko pukeutua maskuliinisesti, jotta hänet otetaan vakavasti. Naisellisuus on joskus pukeutumisessa kirosana, joskus taktiikka. Kauheinta tietysti se, että pukeutumista pitää miettiä sen mukaan, ettei saisi sopimattomia ehdotuksia tai tulisi raiskatuksi. 

Mä olen pitänyt tavasta, jolla pukeudun. Se sopii minusta minulle, vaikkei olekaan aina naistenlehtien ”korosta kauniita puoliasi -mittarilla” oikeanlaista. ”Kauniit puolet” on näissä tapauksissa hoikkuuten tai muotoihin keskittymistä, ja tiedän, ettei cropatut lahkeet ja ympäriinsä oversize aina sitä ole.   Kun aloin pohtia pukeutumiseni MIKSI-aspektia, tuli sellainen olo, pitäisikö sittenkin tarkastella omaa tyyliään jollain uudella tavalla.

Miksi sinä pukeudut, kuten pukeudut?

-Karoliina-

Lue myös

X