5 x syytä iloita meikittömyydestä

Mä rakastan – ja tulen varmasti aina rakastamaan – kauneudenhoitoasioita.  Musta olisi vaikea kuvitella, ettei mulla olisi kestolakat kynsissä. Mä nautin niin henkisesti kuin fyysisestikin kasvohoidoista ja hieronnoista. Minusta on ihana levittää hyväntuoksuisia voiteita iholle ja testata erilaisia seerumeita. 

Meikistä tuli kuitenkin mulle vuosien saatossa ikään kuin taakkaa. Tai siis ainakin sellaisesta meikistä, jonka mä olin siihen asti tottunut tekemään. Kaksosarki ei juuri kannusta puunaamaan itseään aamuisin kylppärissä. Ja koronan vuoksi laittautumisen tarve väheni.  Ensin vähensin meikkaamista ja sitten tajusin, että minulle kävi, kuten minulle usein asioiden kanssa käy – hurahdin! Pienessä ajassa meikkaamattomuudesta tai vähämeikkisyydestä tuli minulle ikään kuin haaste. Aloin kilvoitella itseni kanssa, kuinka kauan voisin olla laittamatta rajauksia silmiin tai minne voisinkaan mennä ilman meikinhiventäkään. 

Nykyisin suhtaudun meikkiin tai meikkaamattomuuteen rennommin kuin alkuhurahdukseni aikaan. Meikkaan nykyisin juhliin ja aika usein myös some-kuvauksiin. Joskus arkisin sipaisen ripsaria, tosi usein laitan peitevoidetta nenänpieliin ja kiinnitän kulmakarvat värittömällä geelillä. Se, missä ekana ”meikkaamattomana” vuonna suhtauduin asiaan vakavasti, nykyisin meikkaan, jos sille tuntuu. Tosi harvoin tuntuu. Ainakaan sillä tavalla – vahvasti – kuin ennen. 

Noh. Kun oltiin tällä viikolla menossa lääkäriin, tajusin taas yhden asian siinä, miksi meikkaamattomuus normina on hyvä juttu. Listasin tähän mun plussalistan:

1. Kontrastit ei ole niin suuria. Ennen, kun joutui lähtemään vaikkapa juuri kipeänä lääkäriin, auton peilistä katsoi ihan kumma – liian “tyhjälle” näyttävä — naama. Nyt kun arkenakaan ei juuri meikkaa, ei kontrasti ole niin suuri. Eikä samalla olotila omasta itsestä muutu sen mukaan, millainen naamapäivä on. Koin ennen, että näytän ilman meikkiä kipeälle. Siis myös terveenä. Nyt minun mielestä naamasta ei näy sairastaminen, vaikka olisinkin sairas. Hassua. 
2. Nopeus. Rakastan sitä, ettei juhliinkaan tarvitse – jos ei siis halua (sekin on välillä ihanaa!) – laittautua tuntitolkulla. Kun arkena laittautuu minimisti, tulee juhla-look ihan jo pelkästä huulipunasta tai ripsarista. Oikeastaan minusta on aika ihanaa saada juhlalook pelkkien vaatteiden ja tukan avulla. 
3. Iltapesut. Vitsi mä inhoan pestä silmämeikkiä, ja joka kerta, kun silmiä ei tarvitse hinkata waterproof-meikeistä iltaisin, kiitän, etten aamulla meikannut. 
4. Kasvojen hoito. Kun meikkaamiseen ja kasvojen pesuun ei mene niin paljon aikaa, on aikaa hoitaa ihoa. Siksi lotraan nykyisin aamuin illoin lukuisilla BD Medicalin tuotteilla. Jos se tuo hehkua ja laittautumisen tunnelmaa. Kaiken lisäksi ihonhoito tuntuu pitkän tähtäimen panostukselle. Meikkihän on usein vain hetken huumaa. (Tosin onneksi nykyisin monissa meikeissäkin on hoitavia osasia!)
5. Itsetunto. En ole koskaan kokenut, että meikkaisin huonon itsetunnon vuoksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että itsetuntoni olisi ollut jatkuvasti aivan huipussaan, mutta meikillä ei ole ollut mielestäni kuitenkaan mitään erityistä merkitystä sisäiselle minulleni. Nyt kuitenkin, kun katson itseäni useimmiten peilistä ilman teko-osia ja värejä, olen alkanut pitää itsestäni vähän enemmän kuin ennen. En enää koe niin vahvasti, että minusta puuttuisi jotain, vaikken mitään ekstraeffortia naamani suhteen tekisikään. Ja toisaalta – Silloin kun laitan meikkiä, iloitsen siitä, mutta en enää niin vahvasti ajattele, että vain sellainen kauneus olisi kauneutta. 

 

Millainen suhde sulla on meikkeihin? Aloitko myös vähentää meikkiä koronavuosien aikana?

-Karoliina-

Kuva: Pixabay