kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 03.10.2021

Intohimona pieni koti - Karoliinan kompakti kaupunkikoti

Teksti
Karoliina Pentikäinen
13 kommenttia

Mä kävin tällä viikolla hakemassa Ärrältä vähän sairauslomalukemista ja käsiini tarttui kaksi sisustuslehteä, jonka molempien kansissa mainostettiin pieniä, tilaihme, koteja. Nappasin lehdet hykerellen kainalooni ja painuin peiton alle lukemaan niitä.

Lehtiä lukiessa päähäni alkoi sinkoilla kymmeniä ideoita siitä, miten haluaisin itse kirjoittaa pienistä kodeista, tilaratkaisuista, kotikompormisseista ja kaikesta siitä, mikä pieniin koteihin liittyy. Vaikka olenkin kirjoittanut pienen kodin asioista jo vuosia, tuntui, että mulle tuli yhtäkkiä sellainen uusi herääminen tähän aiheeseen: TÄMÄ oli juuri sitä, mistä haluaisin jatkossa tehdä. Juuri tästä mulla on kokemusta ja tästä jo jotain tiedänkin. Samalla, kun selasin lehden sivuja täytin kännykän muistioita erilaisilla IG- ja postausideoilla koskien pienikotiteemaa. Puolen tunnin päästä kännykkäni näytöllä oli jo 36 ranskalaista viivaa täynnä asiaa. ”Voi kun voisi ihan opiskella tätä aihetta”, ajattelin. 

Jokaisella meistä on omat intohimomme kohteet. Joku rakastaa superfoodeja, joku käsitöitä ja kolmas Formuloita. En tiedä tarkalleen, missä vaiheessa mua alkoi kiinnostaa kompakti asuminen, mutta se on ollut mun kodeissa kantava teema varmasti jo liki 10 vuotta. Olenhan tuunannut vuosien saatossa vaatehuoneesta alkovin, rakentanut olkkarin nurkkaan sänkysohvan(voi, miten rakastinkaan tätä kotia) ja sullonut lapseni asumaan vanhaan kylpyhuoneeseen. Itse asiassa – kahdesti. 

Koen, että viehätys pieniin koteihin on osin käytännön sanelema, osin sellainen, joka kumpuaa mun luonteesta. Koska haluan asua keskustassa, enkä ole kuitenkaan miljonääri, pienen tilan asuminen on käytännössä pakon sanelemaan. Toisaalta: Mun luonne on sellainen, että rakastan erilaisia haasteita. Tykkään laittaa itseni ahtaalle (öh,öh), jos se on jollakin tapaa itse valittua. Mä saan suunnatonta iloa siitä, että saan nollatilan toimivaksi tai keksin ratkaisuja paikkoihin, joissa niitä ei ole valmiiksi. 

Tästä lähtien kirjoitan pieneen kotiin liittyviä tekstejä tunnisteella #karoliinankompaktikaupunkikoti ,eli KKKK. Laitan tuon tunnisteen alle myös vanhat, aihetta liippaavat, postaukset ja IG-nostot, kunhan saan kahlattua vanhat arkistot läpi. Jos kotiaihe kiinnostaa erityisen paljon, suosittelen ottamaan seurattavaksi @pieni_talo_pyynikilla -tilin. 

Kerro, mikä asumiseen, kotiin, remontointiin ja sisustamiseen liittyvä juttu sulla on lähellä sydäntä? Kiinnostaa tietää, onko siellä ruudun takana muita pikkukotipöhköjä vai puhutteleeko teitä joku muu kotiteema.

Kivaa sunnuntaita! -Karoliina-

Kommentit (13)

Toimivat pohjaratkaisut, aina, ihan sama onko neliöitä 70 vai 170, riippuu täysin kuinka pohja on saatu toimimaan, etenkin lapsiperhe aikana tämä on itselle korostunut.
Meillä oli yksi asunto jonka toisessa päässä oli kylppäri ja toisessa ulko-ovi, vaikka kylppäri oli tilava niin kuka ne rapaset vaatteet haluaa raahata koko kodin läpi?
Pienissä kodeissa houkuttelee se, että kuinka jokaiselle saadaan se oma pesä johon rauhoittua, jos esimerkiksi kaikille ei omaa huonetta ole

Myös suhteellisen pienessä kodissa kolmistaan asuvana kiinnostaa tämä aihe kovasti! En käytä Instagramia, joten kiva myös tänne välillä saada kuvia kodista:).

Moi! En muista oletko kertonut, mutta minkä kokoisessa asunnossa asutte tällä hetkellä? Muutitteko edellisestä kuitenkin suurempaan? Meillä on asunnon etsintä nyt juuri käynnissä, ja olen itse alkanut kallistua myös siihen, että mieluummin hyvällä sijainnilla (=lähellä palveluita) pienempi koti, kuin kaukana sellainen mitä alun perin suunnittelimme. Muutimme vuokralle pieneen asuntoon uuden etsinnän ajaksi, ja tämä tuntuukin yllättävän hyvältä! Vielä kun koti olisi oma, jolloin siihen voisi tehdä pieniä arkea helpottavia muutoksia ja säilytysratkaisuja, niin olisi täydellistä. Jään odottamaan postauksia aiheesta 🙂

Kuulostaa hyvältä ja ajankohtaiselta aiheelta. Mekin asutaan pienessä kodissa, 60 neliöisessä kaksiossa kolmistaan. Ollaan mahduttu tosi hyvin vaikka olin ennen vauvan syntymää ihan varma että meidän pitää muuttaa pian isompaan. Nyt tytön ollessa kohta kolme vuotias ei edelleenkään ole tullut sellaista tunnetta, että pitäisi pakosta muuttaa. Meillä on hyvin säilytystilaa, mutta toisaalta aika vähän tavaraa. Karsitaan kyllä jatkuvasti, esim tytön pienet vaatteet pois ym. ja koen, ettei omisteta mitään turhaa tavaraa.

Tässä linkki Hesarin juttuun, mutta tämä taisi olla jo Aamulehdestä: https://www.hs.fi/koti/art-2000008249372.html

Tämän päivän Hesarissa on juttu kodista Pyynikillä.

Hei ihanaa! Onko linkata juttua?

Hei, Ei ja meilläkään ei tilaus voimassa niin en päässyt lukemaan juttua.

Kiinnostaa! Koen samoin että asumisessa on oltava sitä jotain haastetta, ja ennemmin sijainti kuin satamäärin neliöitä jossain missä en kokisi olevani kotona. Pienuus tuo kodikkuutta ja lämpöä itselleni. En aikanaan meinannut mahtua raskausvatsan kanssa suihkusta pois (käännettävät suihkuovet) kun silloinen kylppäri oli super pieni. Tämäkin tuo itselleni lämpimiä muistoja sen sijaan että noituisin pientä kotiamme.

Asun kaupungissa nyt yksin suhteellisen pienissä neliöissä (lasten kanssa asuimme isosti, heidän muutettuaan pois kotoa, muutin yksin pienempään asuntoon). Nykyisessä kodissani on huone lastenlapsilleni, totta kai. Heitä ei vielä ole olemassakaan, mutta heitä varten minulla on huone kalusteineen päivineen. Toki se toimii vierashuoneena myöskin. Päästyäni lapsiperheen arjesta eroon, olen alkanut noudattaa tarkkaa järjestelmällisyyttä kodissani. ”Kompakti, pieni, liiat tavarat pois”- on nykyisin tavaramerkkini. Minulla ei ole ikävä ruuhkavuosia, mieleni lepää tässä minimalismissa ja järjestyksessä. Ihana, kun tavaroilla on omat paikkansa ja ne löytää hetkessä. Kukaan ei myöskään siirtele niitä vääriin paikkoihin. Säilytysratkaisut toimivat moitteettomasti.l

Ihanaa, Jes!

Olen kaveripiirissäni se kummajainen, joka haluaa asua kaikkien kaksi ja nelijalkaisten pikku tyyppien kanssa kompaktissa kerrostalokodissa, vaikka monen mielestä pääsisin monesti helpommalla isossa omakotitalossa jossa olisi oma piha. Mutta koska haluan asua kivalla paikalla ihan palveluiden vieressä ilman autoa, tämä ratkaisu on juuri hyvä meidän perheelle. Ja kyllä, voin niin samaistua sinuun! Otan tämän haasteena ja eipähän pyöri turhat tavarat nurkissa. Jään seuraamaan mielenkiinnolla.

Todellakin tulen seuraamaan👍Kuvista kodistasi on todellista elämisen tunnetta. Me halutaan asua myös tietyllä alueella lähellä koulua ja kun perheessä on kuusi eri kokoista ja eri ikäistä eläjää ja koira, niin 109 neliötä muuttuu moneksi. Sen lisäksi, että täytyy keksiä luovia ratkaisuja, jotta jokaiselle saa omaa tilaa ja tavarat mahtumaan (piiloon), niin ehdottomasti kotona pitää olla myös kaunista ja levollista. Innolla odotan ideoitasi 😊

Me ei tod asuta kompaktisti (2hlö/150m2), mutta en halua ns tuhlata neliöitä turhaan tavaraan. Tästä syystä pienten kotien kekseliäät säilytysratkaisut on lähellä sydäntä ja todellakin haluan kaikelle olevan omat paikat ja tavaroiden myös olevan paikallaan. Siis ehdottomasti mielenkiintoinen juttusarja 👏

Sama! Ideoita kompakteihin ja innovatiivisiin ratkaisuihin otetaan ilolla vastaan. Terkuin ison vanhan, mutta ei kätevän talon omistaja

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X