Kolmistaan

Miksi meidän lapsilla on merkkivaatteita?

Teksti: Karoliina Pentikäinen


EDIT 11.10.2021: Merkkivaate-termillä tarkoitan tässä tapauksessa pääosin kotimaisia lastenvaatteita, joiden brändinimi on Suomen mittapuulla tunnettu, joilla on oma verkkokauppa, oma markkinointi ja joiden takana on yksi  yritys. Merkkivaate ei tarkoita mielestäni sitä, onko vaate itsessään ”tavallinen” vai ei, vaan sitä, millainen tuotantokoneisto, vastuullisuusaste, markkinointi, brändääminen ja laatuluokka tuotteilla on. 

Vaikka en ole itse minkään valtakunnan sijoittaja, mua kiinnostaa seurata somessa monia sellaisia tyyppejä, jotka puhuvat rahasta, kuluttamisesta ja säästöistä. Yksi niistä on Budjettipossu – oman elämänsä taloustietelijä. Hänellä on usein kiinnostavia keskustelunaloituksia ja mielipiteitä rahaan liittyen.

Budjettipossu esitteli hetki sitten somessa lapsensa hatun, joka taisi olla Metsola tai Gugguu, ja kertoi sen olevan lapsen ainoa “merkkivaate”. Lakki oli tullut kierrätettynä ystäväperheeltä. Samojen lakkikuvien yhteydessä Budjettipossu kysyi seuraajiltaan, miksi he ostavat lapsilleen merkkivaatteita. Apukysymykseksi hän oli kirjoittanut: “Jos ostat merkkivaatteita, niin miksi? Tuoko se sinulle vanhempana lisäarvoa, vai ajatteletko esim. vauvan arvon nousevan oman/tai muiden silmissä?” Mä provosoiduin, heti. Myönnettäköön. Sitten aloin pohtia asiaa vähän vähemmällä tulisuudella, ja tulin seuraaviin tuloksiin. Meillä ostetaan lapsille merkkivaatteita – silloin kun siis ostetaan – näistä syistä:

  1. Kauneus (jota moni pitää synonyyminä turhamaisuudelle. Mulle ”kauneus” = ilo) . Mä olen visuaalinen ihminen. Se on mussa sisäänkasvaneena ominaisuutena. Olen rakastanut aina kauniita vaatteita. Äiti kertoi, että kun olin 5-vuotias, saatoin vaihtaa asua kuusikin kertaa päivän aikana. Jo ala-asteikäisenä mä aloin koluta mummon kanssa kirppareita ja toisaalta esittelin äidille mun suunnittelemia vaateideoita, joita äiti sitten ompeli (näkisittepä 3.luokan koulukuvan trumpettilahjehousut – ABBA olisi ollut kateellinen). Koska mua kiinnostaa omat vaatteet, olisi musta hassua, jos mua ei kiinnostaisi se, mitä lapsilla on päällä. Ja koska vaatteita pitää ostaa anyway, alastikaan ei voi olla, miksi ne ei olisi sellaisia, että ne miellyttävät silmää (ja laatutasoa ja vastuullisuutta jne jne). Toisin sanoen kaikkea sitä, mitä vaadin omiltakin vaatteiltani. 
  2. Kestävyys = käyttömukavuus arjessa. No. Tottahan on, että kauniita vaatteita on tietysti muutkin kuin varsinaiset merkkivaatteet. Mun kokemuksella, meidän käyttö- ja pesukerroilla (varsinkin kuivausrumpukerroilla!) valitettavasti moni edullisempi ei-merkkivaate ei vaan kestä. Ne venyy, kutistuu, nukkaantuu. Tässäkin toki poikkeuksia (esim. rakastan Newbien vaatteita ja niissä laatu pääosin hintaan nähden hyvää): joskus merkkivaate ei kestä, ja joku edullinen ketjuvaate kestää. Mutta pääosin osaan sanoa lonkalta ne viisi merkkiä, joita meillä käytetään, ja jotka kestää lapsiperheen kovaa kulutusta. Jos siis haluan pitkäikäisen vaatekumppanin lapsille, jonka kanssa lapset voi rymytä lattioilla, johon saa mennä mustikkaa, jota voi tahranpoistaa ja joka menee vielä seuraavillekin lapsille kirppiksen kautta, on kyseessä usein merkkivaate. Kestävyys tarkoittaa mulle toki sitä, että vaate ei kulu puhki, mutta se on myös osa tätä kauneusajattelua. Kestävä vaate on minusta sellainen, joka säilyy kauniina, eli nukkaantumattomana, venymättömänä, kirkasvärisenä pitkään. 
  3. Kotimaisuus ja vastuullisuus = mun vastuu. Aika usein merkkivaatteiden ostaminen koetaan vain ja ainoastaan turhamaisena asiana. Ja vaikka toki ymmärrän, että monissa brändeissä juurikin se brändi itsessään maksaa tietyn verran (sen kehittäminen ja ylläpitäminen ei muuten tule ilmaiseksi!!), on monilla merkeillä vaatteiden vastuullinen tuottaminen aivan eri luokkaa kun ketjuliikkeissä.  Ja sehän maksaa, vastuullisia oloja ei saada ilmaiseksi! Jos t-paita maksaa vaikka Henkkamaukalla vitosen, voi oikeasti pohdiskella, miksi näin on. Totta kai muakin hirvittää maksaa yksistä Gugguun leggareista 40 euroa (ja siksi olen tarjoushaukka), mutta toisaalta tiedän, että niiden tuotteiden materiaalit ja tuotanto on vastuullista. Koen myös velvollisuudekseni tukea kotimaisia yrityksiä ja ostaa mahdollisimman “hyviä” vaatteita, koska mä voin niin talouteni puolesta tehdä. Mä olisin omasta mielestäni tekopyhä, jos tekisin töitä kotimaiselle firmalle, ottaisin yhteistyökumppanikseni kotimaisia yrittäjiä, ja silti veisin suurimman osan roposistani jättiketjuille.
  4. Taloudellisuus ja kierrätys. Kuten sanottu, merkkivaatteet maksavat enemmän kuin ketjuliikevaatteet. Tässä on kuitenkin sellainen positiivinen puoli, että kun ostan merkkivaatteen, saan sen aina myytyä myös eteenpäin. Ketjuliikevaatteet, joita meilläkin kyllä jonkin verran on, tuppaa jäämään usein kirppispöydissäkin myymättä. Ne ovat todellista ongelmajätettä sen jälkeen, kun ne ei enää omille lapsille mahdu. Jos ovat siis kestäneet ehjiksi sinne asti. 
  5. Jengissä oleminen. Koska vaatteet on osin mun työ, en osaa ajatella tyyliä – omaa tai lasten – ehkä samalla tavalla, mitä toisella alalla työskennellessä ajattelisin. Droppien ja mallistojen keskellä toimiminen on työn etuoikeus, mutta myös sokeaksi tekevä asia. Ajattelen, että mun ei tarvitse kuulua jengiin vaatteideni tai lastenvaatteideni kanssa, mutta se on luultavasti harhaa. Jos joutuisin nyt esimerkiksi työttömäksi, enkä voisi edes haaveilla uusista ihanista pipoista tai neuleista, se varmasti olisi identiteettiä kolhiva juttu. Vaikka en nytkään osta kaikkea, mitä haluan, on mulla teoriassa mahdollisuus kytätä aleja ja säästää unelmavaatteisiin. Eli vaikka en ajattele Budjettipossun kysymyksen tavoin, että vaatteet/merkit toisi lapsille tai minulle lisäarvoa, ihan varmasti alitajuisesti haluan viestiä pukeutumisella asioita meidän perheestä, meidän arvoista ja ajatuksista. Siltikin, vaikka sen ääneen sanominen tuntuu tökerölle ja jopa vähän nololle.

Miksi sulla ja/tai lapsillasi on merkkivaatteita? Ja miksi taas ei?

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä // lasten neuleasut saatu Kivatilta

Lue myös

X