Kolmistaan

83 neliötä ja 5 henkeä – #karoliinankompaktikaupunikoti

Teksti: Karoliina Pentikäinen


Multa kysellään tosi usein, minkä kokoinen meidän koti ja miten huoneet siellä on jaettu. Puhun usein meidän kodista pienenä ja kompaktina, mutta olen unohtanut kertoa perustiedot, eli sen,
kuinka kompaktisti tässä oikeasti ollaan. 

Meidän taloyhtiö täytti viime vuonna 100 vuotta. Samoin siis meidän koti. Virallisesti meidän koti on 83,1 neliötä, ja yhtiöjärjestyksessä lukee “2h+keittiö+kellaritila”. Noh. Ihmiset ja perheet vuosikymmenten saatossa on muuttanut tiloja, remontoinut ja laajentanut, joten tuo virallinen selite ei aivan kerro, millaisessa kodissa me elellään.  Tämän postauksen suuntaa-antavat pohjakuvat piirsi rakas esikoiseni. 

Tällä hetkellä meidän yläkerrassa on keittiö, vessa, eteinen, makuuhuone (kaksosten huone), olohuone, sekä vanhaan kylpyhuoneeseen rakennettu esikoisen makuuhuone. Alakerrassa – siellä vanhassa kellarissa siis – on minun ja miehen makuuhuone, kylpyhuone ja kodin toinen vessa. Meitä edelliset asukkaat tekivät tämän mittavan (herranpieksut, onneksi tekivät, koska meistä ei olisi ollut tähän) remontin, jossa kotia laajennettiin alakertaan parikymmentä neliötä. Alakerta ei ole minusta mikään luola, vaan siellä on yhtä korkeat huoneet kuin ylhäälläkin. Ainoa kellarimaisuus tulee siitä, ettei alakerrassa ole kuin yksi minikokoinen ikkuna. Käytiin katsomassa ennen tätä pariakin kotia, jossa kellarista/ullakosta oli tehty asuintila, mutta niihin ei olisi voitu muuttaa, koska mies ei olisi mahtunut kunnolla seisomaan noissa tiloissa. Monesti tuollaiset tilat näköjään tupataan jättämään aika mataliksi. 

Kompaktius tulee esille meidän kodissa mun mielestä muutamassakin jutussa. Ensinnäkin meidän lastenhuoneet on todella pienet. Yhteensä huoneet on 15 neliötä ja nyt pohditaankin, saataisiinko suhdelukua 4,5 neliötä ja 11 neliötä jotenkin tasattua niin, että esikoisen huone hieman kasvaisi. Toisekseen meidän kodissa ei ole kodinhoitohuonetta, ei oikeastaan edes nurkkaa, johon kuivausteline mahtuisi. Kolmanneksi yläkerran vessa on oikeasti niin pieni, että sinne ei iso ihminen mahdu. WC:n koko on tarkalleen ottaen 0.9 neliötä, jonka vuoksi meidän aikuisten ainoa mahdollinen makuuhuoneen paikka on alakerrassa, jonka vessaan kaksimetrinen mieskin mahtuu. 

Sitten kuitenkin positiivisiin juttuihin: Mä koen, että tässä kodissa neliöt on käytetty hirmu hyvin ja ”oikeisiin” paikkoihin. Olkkari, jossa hengataan eniten, on reilu asunnon kokoon nähden. Keittiöstä on ulko-ovi suoraan meidän pihaan, ja kesällä portaat ja meidän piha on aivan kun jatkumoa keittiölle. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun ollaan kesällä vaan hegattu naapureiden kanssa meidän portailla ja popsittu grilliruokaa tai Oonilla paistettuja pitsoja.  Eteisen koko on myös hyvä. Samoin sekin helpottaa arkea, että meidän kotiin pääsee peräti kolmesta ovesta. Kun saadaan varsinkin kellarihommelia ja sen ovenpielustaa ja kakkosvarastoa järkättyä oikein, voi olla, että meillä on ensi talvena jopa köyhän miehen kuraeteinen, joka on tietysti luksusta kaupunkikodissa. 

Olen joskus pohtinut, että keittiön ja olkkarin yhdistäminen samaan tilaan voisi säästää neliöitä. Ihan jo siksikin, että silloin riittäisi yksi ruokapöytä meidän ison pöydän ja arkiaamupalapöydän sijaan. Asunnon pohja ei kuitenkaan, ainakaan järkevällä budjetilla, taipuisi niin isoon remonttiin ja toisaalta on ihanaa, kun nuo tilat ovat ihan erilliset toisistaan. Puolensa molemmissa.

Sellainen koti siis meillä. 

-Karoliina-

Lue myös

X