kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 19.10.2021

Viikonloppuasioita

Teksti
Karoliina Pentikäinen
4 kommenttia

Mä olen kertonut aikaisemminkin, että pidän – suorastaan rakastan – rutiineja. Toisaalta jotkut yllärit ja extempore-jutut on myös mua, mutta huomaan, että mä luontaisesti ajaudun tuttuihin tapoihin. Arjessa sellainen “tiistaina on treenit” ja “torstaina treffit” on tosi perusteltua, koska niin lapsiperhe-elämä mun mielestä sujuu kaikista vaivattomimmin. 

Nyt, kun meidän viime viikonloppu meni tyttöjen synttäreiden vuoksi eri tavalla kun ennen, tajusin, että meidän perheessähän on myös normioloissa TODELLA paljon rutiineja, jotka toistuu nimenomaa viikonloppuisin. 

Niitä ovat nämä jutut:

  • perjantain kooma. Koskee vain aikuisia. Kun työviikko on takana, ollaan miehen kanssa aivan valmiita unille perjantaisin jo ysin aikaan. (Jolloin ei tietenkään mennä, koska halutaan nauttia perjaintai-illan huumasta lasten mentyä nukkumaan. Ja siitähän se väsymyskierre vaan jatkuu.)
  • Lauantaiaamun puuhailut. Mä rakastan lauantaiaamujen “kaikki on mahdollista -olotilaa”. Joku muu tekisi tässä olotilassa jotain vähän repäisevämpää, mutta mä saan suunnattomat kiksit, kun esimerkiksi siivoan jonkun eteisen kaapin, leivon aamupalasämpylät tai sanon “tänään sitten haetaan kanervia K-raudasta”. 
  • Leipomonen. Sitä me tehdään jollakin tasolla melkein joka viikonloppu.
  • Mä myös päivitän poikkeuksetta mun sisustus-IG-tilille, @pieni_talo_pyynikilla sisältöä aina lauantaiaamuisin. Kerrankin on aikaa katsella ja miettiä kotiin liittyviä juttuja. 
  • Nukkumisvuorottelu. Tosi usein me miehen kanssa vuorotellaan ainakin lauantaiaamuna nukkumista niin, että MOLEMPIEN ei tarvitse herätä lasten kanssa klo 5.37.
  • Kauppahalli + ulkoilu. Meillä on tapana käydä lauantaisin Kauppahallissa koko perheen voimin. Se on sellainen hyvä happihyppelyn ja herkkujenoston yhdistelmä. Ensin otetaan Kahvila Aniittassa pullaa, kroisua, mehua ja kahvia. Sitten ostetaan Pullapuodista leipää, Lihakippareilta leikkeleitä (“Maako-sedältä kinkku”, kuten Mesi sanoo. Tytöt on tottuneet saamaan maistiaisia Marko-myyjältä”) ja lopuksi Nygreniltä kalaa. Tämän kierroksen jälkeen mennään vielä leikkipuistoon. 
  • Päiväuniaika kaikilla. Jos saadaan pienet tytöt lauantaisin päiväunille, me joko nukutaan miehen kanssa itsekin, tai katsotaan esimerkiksi joku leffa. Esikoinen on tässä vaiheessa päivää käyttänyt jo perheikkunansa Kauppahallireissulla, joten hän sulkeutuu visusti omaan huoneeseen unien ajaksi. Tosin: Viime aikoina pienten tyttöjen päiväuniaika kotona on ollut yhtä sekoilua – päiväkodin aloitus teki sen. Joskus ollaan skipattu koko homma suosiolla. 
  • Hyvää ruokaa ja ruokapreppausta. Lauantain lounas on yleensä joku, minkä saa nopeasti Kauppahallista. Iltaisin tehdään usein pitsaa, tortilloja, hamppareita tai muuta sellaista, jota esikoinen rakastaa. Sunnuntaiaamun sitten valmistetaan ruokia alkuviikolle. 
  • Lauantain saunavuoro. Siellä käydään eri kokoonpanoin ja jos oikein hyvä tuuri käy, voi joskus saada naapurilta vuoron, jolloin 45minuutissa ei tarvitse ehtiä kylvettää koko sakkia. 
  • Sunnuntait on meillä – vähän valitettavasti – jo täynnä enemmän sovittua ohjelmaa. Mä teen yleensä sunnuntaiaamuisin töitä 2-6 tuntia. Esikoisella on treenit yhdeltä ja mies lähtee omiin treeneihin 16 aikaan. Sunnuntai on siis selvästi jo sellaista viikkoon valmistautumista ja aikataulutetumpaa kuin lauantai. Mä haluaisin luopua sunnuntaiduuneista, mutta en ole vielä keksinyt keinoa, miten. 
  • Mä en muista, milloin tämä tapa tuli meidän perhelle ja Noora&Matille, mutta me nähdään poikkeuketta joka ikinen viikonloppu. Ennen vanhaa (ja joskus edelleen) me tehdään Nooran kanssa kuvaushommia tässä samalla, mutta aika usein vaan hengaillaan porukalla. Nauratti, kun ovikello soi lauantaiaamuna, niin Mesi huusi heti iloisesti: ”Noola ja Matti”. 

Millaisia viikonloppuperinteitä teillä on? Vai onko mitään?

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Kommentit (4)

Meidän perheessä on joitakin viikonloppurutiineja ja pidän niistä, koska ne tuovat jatkuvuutta ja turvaa.

Toisaalta minusta on ihanaa, ettei viikonloppuna tarvitse olla rutiinien täyttämiä päiviä, koska arkisin näin useimmilla on.

Teidän viikonloppu on kyllä niin täynnä ohjelmaa, etten moista itse jaksaisi. Luovuuskin kuolisi, jos myös viikoloppu on yhtä ja samaa suorittamista. Vapaus ja joutilaisuus on luovuudenlähde, ainakin inulle.

Onneksi voimme jokainen elää omalla tavallamme. Meidän kolmikko on jo teinejä, joten se mahdollista meille vvanhemmille jo paljon enemmän.

Ihania viikonloppuja meille kaikille.

Mä rakastan myös rutiineja, toimii hyvin perheessä, jossa on pieniä lapsia! Välillä tietysti kiva tehdä jotain erilaista ja ”kaavasta poikkeavaa”, mutta helpoiten homma toimii, kun on vapaapäivinäkin tietyt hommat mitkä toistuu. Taitaa sitten aluksi mennä pasmat sekaisin itselläni, kun lapset kasvaa ja alkaa viettää aikaansa enemmän kavereiden kanssa ja harrastuksissa, sittenhän ei oo enää niitä rutiineja 😂

Kiva postaus ja ehdottomasti rutiinit on parasta.
Kysymys: miksi su töistä ei voisi luopua? Vähemmän on enemmän 😊 Ja mekin lukijat pysytään matkassa vaikka olisi vähemmän päivityksiä.
Hyvää viikkoa!

Mä teen kahta päätyötä: Vaikuttajahommia ja palkkatyötä. Jos luopuisin sunnuntaiduunista, en voisi tehdä enää vaikuttajatöitä käytännössä lainkaan.Ja sitä en halua.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X