Pienessä kodissa asuminen vaatii unelmista luopumista

Me käytiin tällä viikolla Keittiömaailmassa (tuleva yhteistyö IG:n puolella) suunnittelemassa meidän ensi vuonna remontoitavaa keittiötä vähän taas askeleen eteenpäin. Tätä käyntiä ennen sekä Keittiömaailman keittiösuunnittelija, että meidän sisustussuunnittelija Petra-Miisa, oli käynyt jo katsomassa ja mittaamassa tilan, mutta nyt tällä rundilla sovitettiin ideat yhteen. Ja voi juku pekka, miten innoissaan yhdestä keittiöstä voi olla! Mies ihan nauroi minulle illalla, kun hihkuin ja kihisin onnesta. Mulle koti, sen kauneus ja toimivuus on vaan niin iso osa, että tällainen materiarakkaus saa intoprosentit korkealle. 

Meidän keittiö on perinteinen “umpikeittiö”, eli se ei ole avokeittiönä yhteydessä olkkariin. Neliöitä siinä on 12,5, joten viisihenkisen perheen toimintojen sijoittaminen huoneeseen, jota halkoo kaksi ovea ja ikkuna on vähintäänkin haastavaa. Mulla on kuitenkin kova luotto siihen, että kun tätä tehdään ammattilaisten kanssa, asiat kyllä ratkeaa. 

Keittiötä ja sen toimintoja suunnitellessa tultiin taas sen aiheen äärelle, mihin olen törmännyt pienessä kodissa monen monta kertaa aikaisemminkin. Nimittäin kirjoitusmaailmasta tuttuun ilmiöön nimeltä “kill your darlings”. Kirjoittaessa se tarkoittaa sitä, että usein lopulta – kokonaisuutta katsoessa – täytyy deletoida se tekstin osa, joka aluksi oli kirjoittaessa oli se omasta mielestä paras osa. Sama pätee pienen kodin kanssa: Aluksi on joku loistoidea tai “pakottava” tarve, mutta kun kokonaisuuden pilkkoo osiin ja rakentaa huoneen ikään kuin uudelleen, tajuaa, ettei mikään must have lopulta olekaan olennainen kokonaisuuden kannalta. Ja sitten sitä vedetäänkin jo punainen rasti toisen ison jääkaapin päälle.

Olen ajatellut, että pienessä kodissa asuminen vaatii unelmista luopumista eri tavalla kuin isommassa kodissa asuminen ehkä vaatisi. Se, että on priorisoinut muita asioita kuin neliöitä, tekee sen, ettei kaikkea – todellakaan – voi saada. Meillä prioriteetti ykkönen on ollut kodin sijainti ja toisen seikkana on tullut kodin raamit, eli vanhan talon tunnelma ja seinät. Tästä syystä ollaan jouduttu luopumaan monistakin asumisen unelmista. Mä olen lapsesta asti haaveillut omasta kylpyammeesta, enkä sellaista ole koskaan omistanut. Miehellä oli amme Saksan kodissa ja mehän lotrattiin siellä esikoisen kanssa peräjälkeen ja ostettin kymppitolkulla kylpypommeja. Nyt, vaikka meidän kylppäriä kääntelisi miten päin tahansa, ammetta sinne ei enää mahdu. Toisekseen meille ei mahdu kodinhoitohuonetta, vaikka se olisi näin ison sakin ja varsinkin urheilupäivien jälkeen aivan ehdoton. 

Olen kokenut, että pienessä kodissa tulee olla valmis ajattelemaan asioita aika luovasti. Ei voi runtata sillä ajatuksella, että haluaa kauheasti kaikkea, vaan täytyy joustaa ja päättää tarkasti ne asiat, jotka on itsellä ehdottomasti tärkeitä ja sitten hyväksyä se, että moni kiva asia jää saamatta. 

Muistan, kun siinä yhdessä sisustusohjelmassa, jonka nimeä en sijaa muista, kotia etsivät ihmiset saivat valita kolme pääkriteeriä kodilleen. Tässä systeemissä noudatettiin nimenomaa sitä ajatusta, että kaikkea ei voi saada. Taisin joskus kirjoittaa tästä aikaisemminkin, mutta unohdin jo, mitä silloin painotin. Silloin taisin asua vanhassa kodissamme. 

Tällä hetkellä mun kodin kolme top-asiaa olisi jo toteutuneet:

1. Sijainti
2. Vanhan kodin tunnelma
3. Kolme makuuhuonetta 

Mitä sun top3:stä löytyy? Mistä asioista olet kodissasi joutunut luopumaan ja mitä taas painotat yli muiden?

-Karoliina-