Kolmistaan

Elämässä merkitsee vain arki

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Meidän perheessä on tapana, että jokainen kirjoittaa itselleen kirjeen uudenvuodenaattona aina vuoden päähän. Mä en tiedä, mitä mies ja esikoinen itselleen kirjoittavat, mutta mun on tapana kerrata kirjeessä menneen vuoden pääkohdat ja fiilikset. Ja luoda toiveet ja haaveet uudelle vuodelle. 

Yleensä en muista, mitä kirjeeseen olen kirjoittanut, joten kuoren avaaminen on aina jännä hetki. Nyt viime viikkoina mun mieleen on kuitenkin putkahtanut useamman kerran muistijälki siitä, että olisin kirjoittanut kirjeeseen  jotakin tällaista: “Toivon, että kun luen tätä kirjettä, KAIKKI perheenjäsenet nukkuisivat yöt putkeen omissa sängyissään.” Pelkäänpä pahoin, että jos jotain ihmemuutosta ei tässä viimeisinä kuukausina tapahdu, tuo toive ei tule toteutumaan. Se tuntuu…noh…epäonnistumiselle. Meillä on ollut vuosi aikaa laittaa pakettia kasaan, mutta ei olla silti saatu uniasiaa kuntoon. Se on toki elämää, lapset eivät toimi kuin koneet. Mutta väkisinkin tulee tunne, että ollaan tehty jotain väärin. 

Vaikka nukkuminen omissa sängyissä, tai nukkuminen ylipäätään ilman yöheräilyä on vaan pieni, aika arkinen yksityiskohta, olisi sen vaikutus meidän perheeseen iso. Ja ehkä juuri siksi siinä feilaaminenkin tuntuu kurjalle. Joskus tuntuu tyhmälle jumittua juurikin tuollaisiin pieniin yksittäisiin aiheisiin, tai ylipäätään käyttää energiaa niistä keskustelemiseen ja ratkaisun pohtimiseen, mutta toisaalta olen tullut siihen tulokseen, että juurikin ne pienet – vähän tylsätkin asiat – on ne, jotka muodostaa sen, kuinka mielekkäälle elämä tuntuu. Siksi niillä on merkitystä! 

Itse asiassa: Vaikka pidänkin tärkeänä haaveilla isosti ja pohtia elämän tarkoitusta laajemmin, on arki itse asiassa lopulta ainoa asia, mikä merkitsee yhtään mitään. On vaikkapa turha sanoa, että omassa arvomaailmassa perhe on ykkössijalla, jos todellisuudessa ei raivaa kalenterista aikaa perheelle. Tästä syystä mä ajattelen, että elämässä on tärkeintä konkretia ja aidot teot.  Ne nukutut tunnit, toisen puolesta viedyt roskapussit, annetut suukot ja hierotut varpaat. Se, kenelle raivaa konkreettisesti tilaa omasta ajasta ja se, kenelle keittää kahvit ja puurot. Sama ajatusmalli pätee mun mielestä niin perheeseen, ystävyyteen kuin parisuhteeseenkin. 

Mitkä on sun elämän kauneimpia konkreettisia tekoja, joita toinen ihminen on tehnyt sun hyväksi?

-Karoliina-

Lue myös

X