kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 02.11.2021

Näin meni lopulta tuteista luopuminen

Teksti
Karoliina Pentikäinen
18 kommenttia

Viime lauantaina se sitten vihdoin tapahtui – kaksoset veivät tutinsa metsään oravavauvoille. Luopumisesta oltiin puhuttu miehen kanssa jo vaikka kuinka kauan, mutta matkalle sattui monta hidastetta. Toisinaan eteen tuli reissu juuri sillä hetkellä, kun luopuminen olisi ollut luontevaa. Joskus taas sairastelu siirsi h-hetkeä. 

Aloitimme tutista (ja tuttipulloista) luopumisen lauantaina asiasta juttelulla. Kerrattiin tyttöjen kanssa useaan otteeseen, kuinka he ovat isoja tyttöjä ja kuinka oravavauvat sen sijaa tarvitsisivat kipeästi tutteja. Tämän jälkeen koko perhe etsi tutteja ympäri kämppää, ne laitettiin muovipussiin ja sitten suunnattiin kohti Pyynikin metsiä. Juonessa oli mukana myös isosisko, joka piilotti pienille lahjat huomaamatta ja vei myös tuttipussukan roskiin, kun me aikuiset harhautimme pienet tytöt. 

Pelkäsin etukäteen tuttishow:ta aivan kauheasti. Tytöt ovat olleet sellaisia tutinlupsuttajia, että monesti kaksikaan tuttia ei ole riittänyt yhtään minnekään, vaan käsissä ja vierellä on täytynyt olla lukuisia tutteja, joista toiset on tietysti ollut toisia parempia (ja joista on sitten saatu aikaan riitakin siskosten välille). 

Siksi olenkin älyttömän hämmästynyt siitä, että ainakin toistaiseksi näyttää sille, että tuteista luopuminen kävi älyttömän helposto. Tytöt kyselivät luopumispäivänä pari kertaa tutteja, mutta niistä ei tullut edes itkua. Muistuttelimme vaan, että tutithan jätettiin metsään, eikä niitä enää ole. Ensimmäiset itkut aiheen vuoksi tapahtui iltasadun aikaan, Omppu jopa etsi säälittävästi tutteja sohvan takaa, mutta lopulta koko iltatoimet ja nukutus selvittiin ihan parin minuutin itkulla. Yöllä Omppu kaipasi kerran tuttia, mutta rauhoittui parissa minuutissa. Mesi taas itkeskeli lyhyesti pariin otteeseen tuttipullon perään (on saanut kipeänä juoda maitoa yöllä niin halutessaan, ja se tapa jää usein päälle). Mutta siinäpä se! Ei siis hysteriaa, raivoa tai valvottuja yön tunteja tuttien vuoksi. Ehkä aika tosiaan oli täysin oikea. 

Tässä siis pieni kannustin teille muille, jotka pelkäätte tuteista luopumista. Joskus se voi tosiaan siis ennakko-oletuksista huolimatta mennä hirmuisen hyvinkin! 

Tuntuu myös tosi vapauttavalle, että tämä asia on nyt vihdoin saatu pakettiin. Enää opetellaan vaipoista kokonaan pois ja sitten otetaan vielä nukutus- ja yöheräilyjutut haltuun, niin lapsethan on jo valmiita muuttamaan omilleen, öhöh. 

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Kommentit (18)

”Nainen on naiselle susi”, sanoi kerran eräs äiti minulle lapsivuodeosastolla kotiinlähtiessään vauvansa kanssa. Kysyin häneltä, mitä hän tarkoittaa, vaikka melkein arvasin, mitä hän tarkoitti.

Sain vastaukseksi: teet niin tai näin, on aina joku, joka tietää sinun ja lapsesi parhaan paremmin kuin sinä itse.

Sanoin tuolle äitille ja sanon vieläkin, jos joku kysyy, riittää, kun tekee parhaansa, vaikka se on toisinaan kelpo suoritus ja toisinaan rimanalitus. Kun tekee joka päivä parhaansa, voi laittaa illalla hyvällä omalla tunnolla nukkumaan, kun tietää yrittäneensä parhaansa.

Ja sitten tuosta pahanpuhumisesta ja ilkeilystä. Minulle on itseäni viisaampi kasvattaja sanonut, että sellainen tyyppi, jolla on itsellään vaikeuksia, voi jossakin tilanteessa talloa toista, että saa itse hetken tuntea olevansa parempi. Minusta tuntuu, että tuossa voisi olla perää.

Sitten ihan toinen juttu: haluaako bloggaaja vain itseään kehuvia ja ylistäviä kommentteja. Minusta blogikommentoinnin idea on se, että siellä voi ja saa vaihtaa ajatuksia ja olla myös eri mieltä. Ilkeily on eri asia tässäkin. Myös erimielisinä pitäisi pystyä olemaan ystävällinen ja kunnioittava.

Mikäli bloggaaja luulee, että kaikki vain hymisevät samanmielisinä ja lirkuttelevat sulosointuja, on ehkä parasta tarkistaa, mikä motivoi siinä työssä. Onko se raha, tavara, maine, kunnia vai aito halu vaikuttaa ja ehkä muuttaakin maailmaa.

Ilman rahaa sitä harva tekee työkseen, mutta minusta mikäli kirjoittamisesta saa rahaa/ taloudellista hyötyä ja ottaa sitä vastaan, täytyy myös kestää ne lieveilmiöt, joita se mukanaan tuo. Jos itse valittaa ja narisee blogissaan, on minusta vähintäänkin kohtuullista, että sen saavat tehdä myös blogin lukijat.

Ja edelleen toista itseäni, myös sen voi tehdä toista kunnioittavasti, ilman ilkeilyä ja kiusaamista.

Kiitos Karoliina, että olet avoin ja kirjoitat myös näistä vähemmän helpoista asioista. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

Toivottelee Satu

Meillä 1v 10kk lapsella on edelleen yöunille nukahtamisessa ja yörauhoitteluissa tutti mukana. Oon tästä vähän syyllisyyttä tuntenut (mistäpä sitä äidit ei syyllistyisi!!). 1.5v neuvolassa kyselin neuvoja yötutista luopumiseen, terveydenhoitaja rauhoitteli että jos lapsi yöllä tuttia kaipaa, anna sen sitä syödä ja palataan 2v neuvolassa uudestaan asiaan.

Mutta ymmärrän ihan täysin että tutista vieroittaminen siirtyy, varsinkin jos on paljon sairasteluja ym. Turhauttaa että kommentit ovat tässäkin niin syyllistäviä – missä lojaalius kanssavanhempia kohtaan? Näille kyseenalaistajille edellä haluaisin muistuttaa että kaikki varmasti on myös erilaista jos lapsia on kaksi. On täysin inhimillistä että paukut ei vaan riitä tällaisten muutosten tekemiseen ja sitä hakee jotain sopivampaa hetkeä.

Onnittelut tutista luopumisesta. Omat lapseni lopettivat tutin syömisen noin 2-vuotiaana ja ei olisi tullut mieleenkään luopua tutista aiemmin. Siitä oli niin paljon hyötyä monissa tilanteissa. Ymmärrän siis hyvin, ettette ole aiemmin luopuneet tutista. Suomessa kukaan lapsi ei syö tuttia yhtä kauan kuin esim britti-lapset. Oli joskus lomalla ulkomailla pysäyttävää nähdä monta isoa lasta (ehkä 3-4v) tutit suussa.

Toivottavasti tuttipulloista luopuminen tuo helpotusta myös lasten korvatulehduksiin. Usein varsinkin makuulla maidon juominen pullosta tuo mukanaan korvatulehdukset. Tsemppiä ja iloista joulun odotusta!

Häh? Niinku mitenkä että? Meidän täysimetetyllä lapsella, jolla ei ole ollut pulloa ollenkaan, on ihan saman verrannkorvatulehduksia kuin muillakin lapsilla. Luulin, että korvatulehdus on esim. flunssan jälkitauti. Jaa jaa, kaikkea sitä oppii!

On ihan tutkittua (eikä edes mitään uutta) tietoa, että tutin syöminen lisää korvatulehduksia. Mutta toki niitä esiintyy ilman tuttiakin😉
Omat kaksoseni jättivät tutit jo aiemmin, mutta ”lohtumaitoa” tuttipullosta he saivat varmaan vielä 3-vuotiaana, lähinnä pitkien hoitopäivien jälkeen. 😂

Korvatulehdushan syntyy infektion jälkiseurauksena, miten pullomaidon juominen sen voisi aiheuttaa? Korvat menee maidosta tukkoon, vai 😂
Hassua, että omille korvakierrelapsilleni ei ole lääkärissä koskaan suositeltu pullosta luopumista. Eipä tosin olisi ollut luovuttavaakaan, kun ei pullomaitoa ole litkittu, silti löysivät korvapöpöt meillekin.

Onneksi olkoon, sehän meni hienosti!Meillä on ollut vähän erilaista tutista luopumisen tuskaa. Nukahtaessa käyttänyt tuttia. Kerran jo otettiin pois eikä itse tuttia kaipaillut, mutta ei sitten vaan osannut nukahtaa. Päiväunille ei uni tullut ollenkaan ja illatkin venyi ja venyi. Tätä toistui päivätolkulla ja pikkumies alkoi olla jo kovin väsynyt. Ehkä ei olisi pitänyt, mutta luovutimme sillä erää, nyt edessä uusi (ja viimeinen) yritys.

Olisitte tehneet tuon jo vuosi sitten. Olisi varmaan yötkin parantuneet.

Mä tein kuopuksen kanssa samaan tapaan. Hän oli ihan hysteerinen tuttien suhteen. Suussa piti olla kaksi tuttia ja kummassakin kädessä yhdet. Hermot meni. Ei ollut kahta vuottakaan, kun selitin että paikalliset uudet pikkuvauvat tarvitsevat tutteja, niistä on pulaa. Käärittiin tutit lahjapakettiin ja sanoin, että linnut käyvät hakemassa ne ja vietiin takapihalle. Ei mitään vaikeutta. Varsinkin ku linnut olivat jättäneet saippuakuplapullot hänelle ja esikoisellekin 4vee juhlan kunniaksi.

Mä en kyllä ihan rehellisesti sanottuna ymmärrä, miksi lapsen pitäisi syödä kaksivuotiaaksi tai edes yksivuotiaana tuttia?! Tai tuttipulloa yöllä? Miksi? Vauvana toki eri asia, tosin silloinkaan en ymmärrä mikä hyöty on tuttipullosta sängyssä kipeänä? Eihän se sairauteen auta? Ei ole mikään ihme, jos teillä on unirutiinit hukassa, jos lapsille on ravattu antamassa tuttia ja tuttipulloa yöllä.

Mikä reissu teillä esti tutista luopumisen?

Tuttipullosta juominen esimerkiksi flunssassa auttaa lasta pitämään nenän auki, joten se helpottaa lapsen oloa. Kun ihan pienille ei nenäsumutetta saisi edes antaa. Toki myös lisänesteytys kipeänä tulee tarpeen.

Reissu taas varmasti estänyt tutista luopumista siinä mielessä, että lapset voivat itkeskellä tutin perään, ja näin ollen eivät ole halunneet jättää lapsia hoitoon.

Olipa todella kurja ja jopa asiaton kommentti. Eikö me aikuiset voitaisi pitää tämä kommentointi fiksuna ja opettaa samalla asiallista some-käyttäytymistä seuraaville polville? Asioista voi olla eri mieltä, mutta epäystävällinen ei silti tarvitse olla. Kiitos jo etukäteen!

Vauvat, jotka syövät pitkään tuttia, ovat yleensä niitä vauvoja, jotka itkevät todella paljon. Siksi ne tutit pysyvät näillä itkuisilla vauvoilla pitkään.

Jos asioita ei ymmärrä, niin kannattaa olla ehkä vaan ihan hissukseen. Voi antaa pahimmillaan jopa dorkan kuvan muille 🤷 Muiden elämän ”tietäminen” ja neuvominen tuppaa monesti menee pahasti mönkään. Ehkä tämä elämä opettaa näitä asioita myös sinulle, ehkä ei. Onnea sen kanssa 👍

Samaa ihmettelen. Tottakai ne lapset heräilee pyytämään näitä öisin.

Olipas mukavasti kirjoitettu juttu.

Ja tietysti hienointa on se, että tutista ja tuttipullosta luopuminen näyttää sujuneen helpolla.

Muistan tuon ajan itsekin. Meidän kolmesta nk. vanhin ei syönyt tuttia ollenkaan eikä kenelläkään ollut koskaan tarvetta tuttipullollekaan. Täysimetin vauvojani puoli vuotta ja lopetin imetyksen reilun vuoden jälkeen.

Imetyksen lopettaminen oli itsekäs teko minulta; en vaan enää kestänyt sitä ”tississä roikkumista iltaisin”.

Keskimmäinen tykkäsi tutistaan, mutta nappasimme tutin häneltä pois noin vuoden iässä. Hän kaipaili kyllä muutamana päivänä tuttejaan ja itkikin niiden perään, mutta asia unohtui silti yllättävän nopeasti.

Nuorimmainen rakasti tuttiaan ja oli samankaltainen kuin kerroit lapsesi olevan eli hänellä saattoi olla tutti myös kädessään. Silti tutti unohtui pian, kun reilun vuoden iässä hävitimme tutit viemällä ne tonttuvauvoille. Lapsi on syntynyt joulukuussa.

Ihan turhaan pelkäsin tutista luopumista molempien kohdalla, sillä ne meni helposti.

Minusta tutin haitallisista vaikutuksista vauvaiän päätyttyä pitäisi esim. neuvolassa kertoa enemmän.

Tutinkäytön on monissa tutkimuksissa todettu haittaavan purennan ja ääntämisen kehittymistä.

Imemisen tarve on vauvalla suuri; täysimetetyllä vauvallakin se voi olla niin suuri, että tuttia tarvitaan.

Itselle tuli opiskeluaikana yllätyksenä, että sikiönkehityksessä imeminen on havaittavissa jo raskausviikoilla 16-18.

Toivotaan, että tuttiasian suhteen ei tule takapakkia, vaan selvisitte kertomasi mukaisesti helpolla.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X