Miksi äidit pilaavat tahallaan äitiyden brändin?

Kirjoittelin viime postauksen siitä, kuinka kivasti meillä on mennyt pienten tyttöjen tuteista luopuminen. (Ja jihaa, sama trendi on jatkunut myös ekojen päivien jälkeenkin – tytöt ei kaipaa tutteja enää satunnaisia kyselyitä lukuunottamatta.) Jos kirjoittaa mistä tahansa lapsiin (tai lapsettomuuteen) liittyvästä, on täysin varmaa, että jollakin on tarve kertoa, kuinka “Olisitte tehneet tuon jo vuosi sitten. Olisi varmaan yötkin parantuneet” tai ”Ei ole mikään ihme, jos teillä on unirutiinit hukassa, jos lapsille on ravattu antamassa tuttia ja tuttipulloa yöllä.” 

Kommentit ei tietysti yllättä. Se on normi, johon kuka tahansa nettiin kirjoittava tai sitä lukeva, on törmännyt. Itselle harva kommentti merkitsee nykyisin enää yhtään mitään, koska viestitulva, sekä neuvojen, ohjeiden, arvostelujen ja kummastelujen keskellä eläminen on jokapäiväistä. Se on tietysti sääli, koska samanlainen turtuminen tapahtuu liian usein myös ihanien tsemppiviestien ja kehujen kohdalla. “Sun blogia on ihana lukea”. Jaahas. Seuraava viesti. 

Tuttikommentteja lukiessa aloin pohtia muutamaakin asiaa liittyen nettikommentointia. Ja joo, tiedän kyllä, että nettiä lukiessa ymmärrän, että tökö kommentointi koskee koko meidän kansaa iästä, siviilisäädystä tai sukupuolesta riippumatta, mutta en voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, kuinka toiset äidit puhuvat/kirjoittavat toisille äideille. 

Kyseessähän ei ole tietysti uusi ilmiö. Äitien hyökkäyksistä toisiaan kohtaan on puhuttu niin kauan, kun some on ylipäätään ollut. Mua kuitenkin kiinnostaisi tietää juurisyy siihen, mistä kumpuaa se besserwisserimäinen tapa tuottee tekstiä blogeihin, instaan ja keskustelupalstalle. Onko kyseinen äiti itse kokenut kasvatuksellisen ahaa-elämyksen, ja hän haluaa jakaa omaa oivallustaan vilpittömästi muille? Ärsyttääkö vaikuttaja/some-tuttu/samassa kirppisryhmässä oleva käyttäjä niin paljon, että tulee pakottava tarve vähän näpäyttää? Tekeekö mieli trollailla ja katsoa, miten somemylly rehahtaa? 

Olipa kyse mistä hyvänsä, mua mietityttää näissä tilanteissa se, että kommenttien lähettäjät – ainakin kuplassa, jossa mä pyörin ja kirjoitan – on naisia, jotka kasvattavat uutta sukupolvea. Ovat äitejä. Niitä, jotka opettavat kotona lapsilleen käytöstapoja ja some-etikettiä ja toisten ihmisten kunnioittamista. Ymmärrättekö pointin? Miten ihminen, joka puhuu toisille netissä rumasti, voi millään tasolla uskottavasti sanoa omille lapsilleen, että toisia tulee kunnioittaa ja erilaisuus ei ole rikos. Vai sanovatko he edes? Ja mitä siitä taas seuraa?

Ymmärrän tietysti sen, että vanhempi on erehtyvä ja inhimillinen ihminen, vaikka kasvattaakin lapsia. Mähän itse munailen jatkuvasti arjessa ja toivon sitä, että omat lapseni olisivat fiksumpia kuin minä. Toisaalta mä uskon kuitenkin vahvasti siihen, että lapset kyllä näkevät, yrittääkö vanhempi tosissaan. Onko kaunis sanahelinä vain sanoja ja käytäntö jotain muuta. 

Mä tiedän, että tämäkään ei ole kauniisti ajateltu, mutta mua kummeksuttaa, miksi niin monet äidit haluavat antaa itsestään tahallaan tyhmän ja julman vaikutelman? Toki TÄMÄKIN ajatus on jo rumasti sanottu ja ajateltu, ja ymmärrän, että monien tekstien takana on varmasti joku inhimillinen tragedia, joka selittää kommentoinnin. Silti en voi olla ajattelematta sitä, mitä jatkuva netissä ränttääminen, arvostelu ja niskojen nakkelu tekee sille kuvalle, minkä jokainen meistä antaa perhe-elämästä. Mä ajattelen, että lapsiperheiden ja äitiyden “brändi” ei ole muutenkaan hirveän korkealle arvotettu, niin mua suorastaan harmittaa se, että sitä tahrataan somessa jatkuvasti. 

“Mä en varmasti jaksais ja pelkäisin koko ajan, että teen jotain muiden mielestä väärin”, sanoi yksi mun työtuttu viime viikolla viitaten äitiyteen. Häntä ei pelottanut oksennustaudit, oman ajan puute, parisuhteen väljähtyminen tai se, ettei osaisi kasvattaa. Häntä pelotti äitiydessä toiset äidit! Ja tiedättekö mitä? Mä olen kuullut samantapaisia kommentteja viimeisen vuoden aikana useammastakin suusta. Kauheaa!

Vaikka mun mielestä on täysin jokaisen oma asia, haluaako lapsia vai ei, (eikä lapsia voi myöskään tuosta vaan tilailla, vaikka haluaisia) niin sen verran perhelähettilästä mussa on, että en haluaisi, että kukaan jättäisi vanhemmuuden kokematta SIITÄ SYYSTÄ, että pelkäisi toisten äitien tuomiota. Onhan se oikeasti ihan järjetön ajatus, kun tarkemmin miettii

Yritetäänkö siis olla somessa ja muualla vähän kivempia toisillemme, fiksumpia aikuisia? 

Tässä vielä yhteisvastaukset teidän tuttikommentteihin:

Kiitos tsempeistä, oli ilo lukea niitä.  Painan ne nyt erityisen tarkasti mieleen.

Pahoittelut teille, joilla tutista luopuminen on mennyt huonommin. Fiilaan teitä, muistan saman savotan esikoisen kohdalla. 

Olisi ollut ihana huomata, että olitte oikeassa ja tutti olisi yksiselitteinen syy huonoihin yöuniin, mutta ainakaan vielä sillä ei ole ollut mitään vaikutusta. Täällä sekoillaan edelleen öisin samaan malliin kuin ennenkin.  Täytyy siis kai todeta, että toiset lapset nukkuvat luontaisesti paremmin ja toiset huonommin yönsä. Kipeänä taas ollaan annettu yöllö juomista, koska se lienee neuvo kuumepotilaille. Tuttipullon vaikutusta korvatulehduksiin en ole ennen kuullut, mutta jos näin on, jes – voimme odottaa korvatuleduksetonta eloa tästä eteenpäin. Niin ja mitä tulee reissuihin – itse olen ajatellut, että tutti on lapselle turva. Itse asiassa myös vaikkapa MLL:n ohjeissa kehotetaan, että tutista kannattaa luopua tilanteessa, jossa lapsella ei ole ympärillä liikaa muita muutoksia. Meillä lapset on ollut jatkuvasti kipeänä, syksyllä alkoi päiväkoti, ollaan oltu mm. kylpylässä ja lapset toisaalta “yksin” yön hoitajan kanssa, joten ollaan koettu, että tutittomuuden aloittaminen juuri näissä hetkissä olisi ollut liian kuormittavaa. Niin ja sitten se, miksi alunperin aloitettiin koko tuteilu: Ihan siksi, että vauvoilla on luontainen tarve imeä ja hakea sillä tapaa turvan tunnetta. Koska kaksoset joutuvat olemaan ”omillaan” pidempiä aikoja kuin yksösvauvat, koettiin se hyvänä tapana meidän vauvoille. Itse asiassa ”tutittoman sairaalan” kätiö suositteli meidän tilanteeseen tuttia. Ja hyödyksi se tosi usein olikin! 

Sellaisia ajatuksia tänään! Hauskaa iltaa!

-Karoliina-