kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 07.11.2021

Meidän perheessä koronatartunta

Teksti
Karoliina Pentikäinen
51 kommenttia

〰️Edit: Miehellä ja mulla molemmilla kaksi rokotetta. 〰️

”Eiks meillä oo sellainen kotitesti kaapissa?” mies kysyi torstaina. 

”Joo,onks sulla kipee olo?”

”Vähä nuhainen. Mutta ihan vaan siksi, kun siellä peleissä oli sitä koronaa. Vaikka eihän mulla sitä ole.”

”No ei tietty, mutta kannattaahan se tehdä.”

Kaiveltiin esille testi. Minä päräytin espressot. “Mitenkäs se nyt menikään? Eli neste tänne. Kolme tippaa”. Väri alkoi hivuttautua testiliuskassa. Näin viivan piirtyvän kohtaan “T”. Tarkistin vielä ohjelapusta ja parahdin epäuskoisesti naurahtaen:

“Ei jumaliste, sulla on korona.”

“No ei ole.”

“Onhan. Kato vaikka ite tästä ohjeesta.”

Sitten tuijotettiin heti toisiamme epäuskoisesti. Vaikka korona on koskettanut meidän perhettä jo vähän liikaakin, ja vaikka tartunta ei todellakaan (valitettavasti) ole mikään uniikkijuttu, plussa testissä tuntui huonolle vitsille. 

Parin minsan alkuhölmistyneisyydestä selvittyä mies soitti ja varasi itselleen oikean testiajan. Sai sen 40 minuutin päähän. “Kai me tehdään joku toimintasuunnitelma?” tivasin. Mies vaikutti äreälle. “Joo, joo, kun ehditään.” Tässä näkyi taas loistavasti meidän luonne-erot. Mä haluan tietää sekunnissa, miten edetään. Hän tarvitsee prosessointiaikaa. 

Kun mies tuli testistä, ehdotin, että hän lähtisi äitinsä tyhjälle asunnolle sairastamaan. Kahden rokotteen jälkeen voisi ehkä olettaa, että hänen kuntonsa säilyisi niin hyvänä, että hän ei tarvitsisi apua. Poismenolla yritettiin pienentää meidän muiden tartuntavaaraa, vaikka molemmat tietysti ymmärrettiin, että korona olisi voinut jo tarttua meihin muihinkin. Samoissa tiloissa palloilu tuntui silti riskille. “Ja hei, ehkä se kotitesti on väärässä ja sä pääset kotiin huomenna”, toistelin.

Mies lähti anopin asunnolle. Minä ilmoitin päiväkotiin ja kouluun, ettei lapset tulisi ennen kuin tietäisimme, mikä miehen oikea tilanne olisi. 

Aamulla tuli positiivinen koronatesti ja karanteenipuhelut. Mies ja lapset asetettiin karanteeniin, minua ei, koska olin oireeton ja saanut kaksi rokotetta. Käytännössä karanteeni kuitenkin koski myös minua, koska lapsia ei varsinaisesti kotiin yksinkään voi jättää. Tieto ei tullut yllätyksenä, mutta mut valtavasti jäätävä, noh, vitutus. Mulle ei ole ongelmaa olla kolmen lapsen kanssa yksin kotona, ja olin edelleen sitä mieltä, että miehen olisi paras sairastaa yksin. Silti ajatus yli viikosta lasten kanssa yksin karanteeniolosuhteissa tuntui suhteettoman rankalle taakalle juuri tähän elämäntilanteeseen, jossa muutenkin oltiin oltu aika tiukoilla jo pidemmän aikaa. 

Samalla, kun mua ärsytti OMA (kyllä, näin itsekkäästi mietin itseäni) tilanteeni, mua myös kalvoi takaraivossa huoli miehestä. Viime kevään kokemukset mun isän ja äidin koronasta on liian kirkkaana vielä mielessä, ja vaikka kaksi rokotetta tuokin tiettävästi suuren turvan, vaikka koronan voikin todistetusti saada, totta kai koronaplussa toi vanhat muistot mieleen. Työnsin ne ajatukset kuitenkin mielestä heti sivummalle, koska en yksinkertaisesti pystynyt käsittelemään vielä sitäkin tämän kaiken käytännönsäädön lisäksi.

Ja säätöähän riitti. Piti; laittaa uudet viestit päikkyyn ja kouluun. Soittaa pomolle. Koordinoida freenä tekevien työntekijöiden duuneja seuraavalle viikolle. Ottaa yhteyttä yhteistyökumppaneihin ja siirtää dediksiä ja kuvauksia. Perua kaksi seuraavan viikon tapaamista Helsingissä. Perua neuvola, kosmetologi, siivooja ja kolme lääkäriaikaa. Kysellä, kuka maksaa mun palkan (Kela vai työnantaja) korona-ajalta. Jne jne. Mua oikeastaan ahdisti karanteeniolosuhteissa eniten se, että juuri kun olin saanut karsittua mun kalenteria vastaamaan mun voimavaroja (esim olin päättänyt, etten tee joulukuussa lainkaan kaupallisia kamppiksia), tiesin karanteenin jälkeen edessä olevan aivan järjettömät paahtoviikot, jolloin mun pitäisi tehdä tuplasti töitä. 

Mä olin saanut karanteenipuhelusta vinkit siihen, miten voidaan arkea lasten kanssa elää. Mä saisin ulkoilla heidän kanssa, jos lapset pitävät turvavälit muihin ihmisiin (helppoa kaksivuotiaille). Voitaisiin mennä kauppaan, mutta vain minä saisin asioida sisällä ja lapset tulisi jättää ulos. Kiitin Luojaani siitä, että esikoinen on jo niin iso, että tällainen järjestely olisi tarpeen tulleen mahdollinen. Onneksi ystävät kävivät ekana päivänä meille kaupassa ja apteekissa, jotta ei tarvinnut heti lähteä ostoksille. Alkuviikosta kauppakassipalvelu taas toimisi, joten se pelastaisi tilanteen viikonlopun jälkeen. 

Ekan vuorokauden mä olin todella alamaissa. Kärttyinen, vihainen ja täynnä ahdistusta. Mun introverttiluonne on sellainen, että mun toiminnan ja mielen elinehto on se, että mä saan olla välillä rauhassa. Voi kuulostaa karmealle ja ristiriitaiselle, mutta vaikka mä rakastan mun lapsia ja perhe on mulle tärkeintä ikinä, mä myös kuormitun lasten tarvitsevuudesta ja ennen kaikkea metelistä ihan kauheasti. Siksi mä tarvitsemalla tarvitsen joka päivä jonkun hetken, kun voin olla ihan yksin. Joskus se on sitä, että voin mennä yksin suihkuun ja sulkea oven perässäni. Joskus se on etätyöpäivä yksin kotona, joskus se, että voin käydä yksin kaupassa. Kun tiedossa oli reilu viikko 24/7 lasten kanssa, mä pelkäsin – ihan aidosti – miten mun pää kestäisi sitä. Sen myöntäminenkin lisäsi paskaa fiilistä – mun aviomiehellä on korona, mahdollisesti se olisi myös meillä muilla, mutta mun suurin murhe oli karanteeniolosuhteet.  

Vuorokauden sulattelun jälkeen tilanne alkoi tasaantua. Miehen olo on flunssainen, mutta ainakin toistaiseksi vakaa. Ollaan käyty ulkoilemassa hänen kanssa maskit päällä, turvavälein (kuten ohje oli). Jopa pienet ovat ymmärtäneet, ettei isi voi nyt nostella tai suukotella. Mäkin olen alkanut ajatella, että ehkä mun pää kestää vielä tämäkin. Selviytymismekanismi on mulle tyypillinen: Ensin kiroilen ja puran kiukkua, sitten etsin tavan selviytyä. Nyt mun toimintasuunnitelmaan on kuulunut tekeminen. En voi jäädä makaamaan ja vellomaan mun oloissa, vaan ulkoilen lasten kanssa, preppaan ruokia, pesen pyykkiä ja totta vie lasken tunteja siihen, kun saan lapset vihdoin unille. Repeat. Ja yritän olla ajattelematta ”mitä jos -ajatuksia.”

Oman, kivan, lisämausteensa hommaan on tehnyt Mesin ja Ompun uhmaikä. Se alkoi kuin seinästä viikko kaksivuotissynttäreiden jälkeen, ja voi veljet, voin sanoa, että TUPLANA se on aika karmeaa. Välillä he leikkivät ilolla ja sopuisasti, mutta vähintään puolet ajasta on karmeaa, sekopäistä, kiljuntaa ja tappelua. “Mesi vei minun käjestä.” “Se on mun.” “Omppu puli minua.” “Mesi töni minua.” Huoh. Kun tähän vielä yhdistää nukkumaanmenosekoilun ja vain joskus onnistuvat päiväunet, voin sanoa, että paketti on aika täyteläinen.

Onneksi esikoisesta on ollut valtavasti apua. On totta, että ei hän riemusta kiljuen ota “toisen aikuisen roolia”, mutta onneksi pienellä kiristyksellä osaa olla suureksi avuksi. Hän puki aamulla tytöt sillä aikaa kun kävin suihkussa, viihdytti mun kokkailujen aikaan ja leikittää itse asiassa termiittejä nytkin, kun kirjoitan tätä postausta. Pakko antaa hälle joku palkinto kyllä tämän rupeaman jälkeen. 

Mitäs muuta? No ainakin sen, että ekan kerran varmasti ikinä kaupungissa asuminen on tuntunut huonolle idealle. Meidän taloyhtiöllähän on iso piha ja varmasti normioloissa olisin voinut pyytää naapureilta, että saadaan ulkoilla tyttöjen kanssa rauhassa pihalla ilman kontaktia muihin. Nyt piha on kuitenkin maalämpörempassa, joten ulkoilu muuten kuin pienten istuessa rattaissa on ollut liki mahdotonta, koska leikkipuistoissa harvoin on tilannetta, ettei siellä olisi ketään muita. Ja koska kaksivuotiaat ei vielä ymmärrä turvavälejä, en ole halunnut tyttöjä viedä puistoon, jos siellä on ollut muita ihmisiä.

Mulla olisi tästä nyt kauheasti kirjoitettavaa ja lisättävää, mutta en kertakaikkisesti ehdi nyt naputtaa. Toivon vaan niin kovasti, ettei miehen kunto romahda, ja että me muut pysytään jollain ihmeen kaupalla terveinä. Mua kauhistuttaa se ajatus erityisesti, että mies nukkuu yksin toisessa asunnossa. Mun isällä paheni korona juuri radinaalisti yöllä, ja siksi ajatus muualla nukkuvasta miehestä on ahdistava.  Mä sanoin ekana iltana hälle, että suutun kovasti, jos hän menee kuolemaan yöllä. Että pienistäkin oireista tulee kutsua ambulanssi. Hän sanoi, ettei uskaltaisinaan nyt kupsahtaa, kun pelkää siitä seuraavaa mun kilahdusta. Sillä tasolla tämä meidän ”huumori” just nyt on.  

Mutta sen vaan sanon, että OTTAKAA IHMISET ROKOTE!! 

-Karoliina- 

Kuva: Pixabay

 

Kommentit (51)

Paljon tsemppiä Karoliina karanteeniin! Toivottavasti miehesi oireet eivät pahene ja tuplarokotus suojaa kurjemmilta oireilta!

Varaudu siihen, että miehellesi iskee aivan hillitön matkakuume kunhan paranee! Itse kun taudin sairastin (tuplarokotuksesta huolimatta), niin matkakuumeella ei kerta kaikkiaan ollut rajoja! 😀 Selailin maanisesti lentoja ja kohteita kun ymmärsin ”immuniteettini” tuplarokotuksella ja sairastetulla taudilla. Kyllähän sitä kaksi matkaa tulikin sitten ostettua. Poikaystäväni osti lennot todennäköisesti ihan vain hiljeentääkseen minut! 😀

Ai ottakaa rokote. Olipa huvittava muistutus kirjoituksen lopussa kun ensin koettu tuollainen humppa rokotuksista huolimatta. Meidän perheessä ollaan oltu terveinä, rokottamattomana ja terveinä ja juuri tuossa järjestyksessä. Kiitos ei. Kaikki rokotetut ystävät on koko ajan sairaina ja yllätys yllätys rokottamattomat kaikki porskuttaa terveinä. Mutta jokainen tyylillään ja muistetaan että vapaaehtoista kaikki on vaan.

Asia ei ole aina noin. Rokottamaton ystäväni joutui teholle koronan vuoksi, ei sairauksia ei riskiryhmään kuuluva, täysin terve. Luotti myös omaan vastustuskykyyn, että ei sairastu, onneksi kuitenkin selvisi. Ja arvaa, rokottiko itsensä tämän jälkeen?

Kuten tuossa aikaisemmin lääkäri kommentoi, rokotteen tarkoitus ei olekaan ESTÄÄ tautia, vaan estää kuolemantapauksia liittyen koronaan. Ja mikä meidän kokemus on lähipiirissä, valitettavasti rokottamattomat tartuttaa tätä tautia kauhealla vauhdilla. Rokottamattomuus on itsekkäintä, mitä voi kanssaihmisille tehdä. Vaikka sinä ”porsukkaisit” eteenpäin, voit vaikka oireettomana sairastuttaa jonkun riskiryhmäläisen, esim syöpäsairaan lapsen.

Kaikella ystävyydellä Karoliina, rokottamattomien joukossa on myös ihmisiä, joille lääkäritkään eivät anna rokotetta. 100% rokotekattavuus Suomessa on mahdotonta. En kuitenkaan leimaisi rokottamattomia itsekkäiksi, vaikka he minunkin mielestäni toimivat väärin kieltäytyessään rokotteista. Meillä ei ole oikeutta tuomita rokottamattomia ja vielä kertaan, että Suomessa rokotuksen ottaminen on edelleen vapaaehtoista. Jäitä hattuun nyt. Ymmärrän, että se ei ole kenellekään helppoa tällä hetkellä. ❤️

Juuri tällaisten ihmisten suojelu mahdollisimman hyvällä rokotekattavuudella olisikin tärkeää! Ja toiset ovat ne ihmiset, joilla on jokin pakollinen ja välttämätön lääkitys, mikä heikentää heidän rokotustensa tehoa.

Ei siinä ole mitään väärää, että tuo yksilön näkökulman lisäksi esiin myös väestö- tai yhteisönäkökulmaa rokottamisen vaikutuksista.

Se onkin täysin eri asia, jos lääkäri näin suosittelee. Mutta nämä prosentit, jotka jättävät rokotteen ottamatta, eivät kyllä kaikki kuulu tähän ryhmään.

Mulla on oikeus sanoa ja ilmaista mun mielipide. Tämä onkin varmasti ainoa asia jonkun murhan ja lapsiinsekaantumisen lisäksi, joista ajattelen, että on olemassa selkeästi oikea ja väärä valinta. Muuten ihmisten vapaus valita elämälleen oma suunta on vaan ja ainoastaan hyvä asia. Rokoteasia koskee kuitenkin kaikkia, ja siksi sen ei asiaa ei voi perustella valinnanvapaudella.

En julkaise, enkä keskustele enää rokotevastaisten kanssa lainkaan. En halua antaa huuhaalääkäreille lainkaan tilaa mun kanavissa.

Tsemppiä teidän perheelle.
Minun 4 ystävääni on kuollut koronaan veväällä ja kesällä 2020, ennen kuin nämä rokotukset alkoivat. En hetkeäkään miettinyt, otanko rokotetta vai en. Kuinka monen kohdalle sattuu näin monta perustervettä 40-50v ystävää, joiden perheet joutuivat kärsimään taudista. Ajattelen heitä joka päivä. Kolmatta rokotusta odottelen.

Komppaan Karoliinaa täysin. Tiedän, että rokotettu (minä) voi tartuttaa muita, mutta teen kaiken voitavani, etten sitä tekisi. Rokotan itseni, vältän edelleen ihmisjoukkoja, pesen käsiä ja käytän tarvittaessa maskia. Lähipiiriini kuuluu keuhkoahtaumaa sairastava, jolle korona olisi todellakin kohtalokas. En ikinä voisi antaa itselleni anteeksi, jos en olisi ottanut rokotteita ja hän saisi sitä myöden minulta koronan. Rokotuksista huolimatta suojelen häntä vielä niin, että en käy häntä katsomassa jos olen ollut sellaisessa paikassa, josta on suuri riski saada korona.
Minä en itse niinkään pelkää, että saisin koronan, mutta sitä pelkään, että tartutan jonkun. Siksi teen Kaiken Voitavan sen eteen, etten tartuttaisi muita. Tosiasia on, että rokottamaton ottaa isoimman riskin, kääntää tätä asiaa miten tahansa ja kuinka kauan tahansa.

Ymmärrän kauhun sekaiset tunteet! Tänään töistä tullessa avasin puhelimen ja viestissä heti, et poika altistunu ja mies hakenu kotiin koulusta karanteeniin ohjeiden mukaisesti. Oli 3pv pojan toisesta rokotteesta ni ei suojannut karanteeniin joutumiselta. Kotitesti negatiivinen, mut huomenna oikeaan testiin. Muu (iso) perhe ei joutunut karanteeniin kahden ja kolmen rokotuksen takia vielä ja poika saa ulkoilla. Eristettiin teini kotona omaan huoneeseen.
Riskiryhmäläisiä perheessä joten kauhulla ootan lievä oireisen pojan testiä..

Tsemppiä jokaiseen hetkeen!!

Jaksamisia. Toisia ihmisiä koetellaan enemmän kuin toisia ja näin se on aina ollut. Elämä kolmen lapsen kanssa on haastavaa jo normiolosuhteissa kahdenkin vanhemman voimin mutta varsinkin silloin kun elämä tuo eteen erilaisia haastellisia tilanteita ja aikoja. Nykyään kun elämme entistä enemmän yhteiskunnassa, jossa naapuriapu, yhteisöllisyys ja muista huolehtiminen ei ole enää itsestäänselvyys niin peräänkuulutan ainakin näin verkon välityksellä tsemppaamista ja kannustusta eikä missään nimessä kaikenlaista anonyymiteetin avulla tehtävää lyttäämistä, mollaamista ja vihapuhetta. Uskon vahvasti, että hyvä kiertää ja tuo tarpeen mukaan apua ja tukea myös itselle silloin, kun sitä tarvitsee. Toivottavasti Karoliina miehesi kunto pysyy Koronan aikana hyvänä ja teidän perhe on taas kohta täysilukuisena koossa. Hyvää joulun odotusta ja tsemppihalit.

Isot tsempit sinne. Inhottava tilanne, mutta kaikki menee hyvin, uskotaan siihen <3

Tsemppiä valtavasti Karoliina! Toivottavasti mies selviää lievällä taudilla ja te muut vältätte tartunnan. Uskon, että nopea päätös miehen siirtymisestä toiseen asuntoon sairastamaan vähentää paljon tartuntariskiä.

Meillä oli koronatapaus perheessä kuukausi sitten, ja sairastuneella lapsella ja samassa paikassa altistuneella miehellä oli mahdollisuus mennä vapaa-ajan asunnollemme lapsen eristyksen ajaksi. Kukaan muu perheestä tai muista ennen oireiden ilmaantumista altistuneista ei saanut jatkotartuntaa. Onneksi lapsen tauti oli lievä, muuten jakaantuminen kahteen yksikköön ei olisi tullut kyseeseen.

Kauheasti tsemiä. Mä olen myös kolmen alle viis vuotiaan äiti, miehellä reissutyö ja turvaverkot kaukana. Lapset saattaa tarvita sairaalaa flunssassa. Fiilasin todella paljon postausta, vaikka meillä eri tilanteet. Tunnistan ton lievän hädän. Toivon voimia ja miehelle parantumista

Paljon voimia teille <3 ja olipa hyvä että hoksasitte kotitestin tehdä, vaikka rokotteet onkin. Nyt kun testaamista on vähennetty jää varmasti moni tartunta piiloon ja sitä kautta leviämään, mutta nyt ilmeisesti sä ja lapset voitte välttyä tartunnalta 🙂 ja toki potentiaalisesti moni muukin.

Tunnistan tuon sun ajatusmalliin hyvin; joku suunnitelma on oltava, sit pystyy alkaa ratkoo tilannetta. Toivotaan että miehen tauti on lievä ja muut säästytte. Tuttavapiirissä on saman katon alla vain puolet perheestä sairastunut. Karanteeni on syvältä. Onneksi saa edes jossain muodossa ulos mennä. Muutoin tulisi hulluus. Oma kokemus on ajalta kun korona juuri alkoi ja suoraan lentokentältä joutui karanteeniin. Kiitos kauppojen ruokapalvelulle ja ystävien avulle 🙏🏻 Näissä tilanteissa heidän tuki on korvaamatonta!

Itse niin toivon, että vatsatauti aiheuttaisi perheissä samanlaiset toimenpiteet:
Koko perhe kotiin piiloon, eikä oireettomillekaan kontakteja kouluun tai työpaikalle.
Päästäisiin helpommalla kaikki.

Tosi paljon tsemppiä teille koko perheelle! Sairastuminen ei todella ole kenenkään vika! ❤

Koronaa nyt niin paljon liikkeellä, että varmasti kaikki tulevat sen kohtaamaan ennemmin tai myöhemmin.Kaksikaan rokotetta eivät välttämättä suojaa tartunnalta (muistaakseni todennäköisyys saada on noin 0,05% ja n.25% jos kotioloissa perheenjäsenellä korona) mutta suojaavat hyvin vakavalta sairaalahoitoon johtaneelta tartunnalta, jota rokotuksilla yritetään ehkäistä.
Pshp:n ohjeistus on, että kahdesti rokotetut eivät joudu karanteeniin eikä testausta suositella oireettomille.
Tällä hetkellä Suomessa strategia ei enää ole sairauden rajoittaminen ja esimerkiksi tartunnanjäljityksestä on luovuttu muutoin kuin perheen osalta. Tautitapausten lukumääräkin vain pieni osa sairastavista, koska testauskäytännöt muuttuneet. Rokotusten tehtävä on estää kuolemia ja vaikeaa, pitkäaikaisia haittoja aiheuttavaa tautia ja taata muidenkin kuin koronapotilaiden hoito.
Taysin sis.lääkäri

Koronaa nyt niin paljon liikkeellä, että varmasti kaikki tulevat sen kohtaamaan ennemmin tai myöhemmin.Kaksikaan rokotetta eivät välttämättä suojaa tartunnalta (muistaakseni todennäköisyys saada on noin 0,05% ja n.25% jos kotioloissa perheenjäsenellä korona) mutta suojaavat hyvin vakavalta sairaalahoitoon johtaneelta tartunnalta, jota rokotuksilla yritetään ehkäistä.
Pshp:n ohjeistus on, että kahdesti rokotetut eivät joudu karanteeniin eikä testausta suositella oireettomille.
Tällä hetkellä Suomessa strategia ei enää ole sairauden rajoittaminen ja esimerkiksi tartunnanjäljityksestä on luovuttu muutoin kuin perheen osalta. Tautitapausten lukumääräkin vain pieni osa sairastavista, koska testauskäytännöt muuttuneet. Rokotusten tehtävä on estää kuolemia ja vaikeaa, pitkäaikaisia haittoja aiheuttavaa tautia ja taata muidenkin kuin koronapotilaiden hoito.
Terveisin Taysin lääkäri

Juuri näin ❤️ Kiitos kommentistasi!

Toivottavasti osaat jättää nuo järkyttävät kommentit omaan arvoonsa. Ei tämä ole kenenkään vika. Ja viranomaiset päättävät karanteeneista, niiden mukaan mennään.

Ymmärrän hyvin huolesi miehestä ja siitä saatteko muutkin tartunnan. Meidän perheessä on myös juuri sairastettu koronaa rokotuksista huolimatta. Asumme hyvin lähellä Pyynikkiä. Rokottamaton pieni koululainen ilmeisesti toi taudin koulusta ja me vanhemmat sairastuimme parin päivän välein perässä. Esikoinen, joka on jo saanut rokotteet, on ainoa joka on pysynyt terveenä. Hänellä myös testi negatiivinen. Oireet on meillä rokotetuilla aikuisilla olleet lieviä, vaikka alussa kokonaisvaltaisen huono olo ja korkea syke pelästyttivätkin. Ensimmäinen oire oli kaikilla päänsärky, siitä jatkettiin kuumeen kautta nuhaan. Parissa päivässä oli pahin ohi, mutta sairauden tuntu on jatkunut pidempään ja väsymys jatkuu. Uskoisin meidän kuitenkin olevan jo voiton puolella.

Lämpimiä ajatuksia täältä ja tsemppiä viikkoon!

Ymmärsitte molemmat, että korona olisi voinut jo tarttua teihin muihinkin mutta et siltikään käy itse testissä ja menet kauppaan pyörimään? Vaikka virallinen ohje olisikin, ettei tuplarokotettuja testata niin on jo oman tilanteennekin perusteella aika selkeää, että hyvinhän tuo tarttuu rokotteista ja maskeista huolimattakin. Mutta ilmeisesti sinun omaatuntoasi ei paina se, jos esim. jonkun iäkkäämmän vanhemman tartutat. Muistaakseni kutsuit tällaisia ihmisiä murhaajiksi tai tappajiksi sen jälkeen kun oma vanhempasi oli jostain tartunnan saanut.

Rules for thee, not for me.

Ja sinähän tietysti olet yksi niitä aivan epäitsekkäitä ihmisiä jotka tarjoutuvat vapaaehtoisesti esim. hoitamaan kauppaostokset sellaisille jotka ovat altistuneita. Sinä ihan varmaan pääset taivaaseen tämän elämän elämän jälkeen.

Mistäköhän tällaisia johtopäätöksiä vedät? Ihan mielelläni olen käynyt sellaisten ihmisten puolesta esim. kaupassa, jotka tällaista apua ovat tarvinneet ja käyn jatkossakin.

Ns. taivaaseen en usko, en siis ole kovin huolissani mahdollisuuksistani päästä johonkin mielikuvituspaikkaan. Toivottavasti rouva G. itse pääset jos tällainen asia tuntuu tärkeältä. Ei nyt silti se lähimmäisenrakkaus jne sinunkaan viestistäsi varsinaisesti huokunut.

Kutsuin niitä henkilöitä, jotka eivät noudata THL:n ohjeita. Minä noudata kaikkia niitä ohjeita, joita meidän kunnassa ja THL:n mukaan tulee noudattaa.

Jos olisit lukenut jutun kunnnolla, tietäisit, että meitä ei otettu testeihin, vaikka sitä pyysin, koska oireelliset menevät meidän oireettomien edelle. Toisekseen en ole käynyt kaupassa, mutta se olisi aivan sallittua,jos niin tekisin.

Luin kyllä koko tekstin ja nyt vielä toistamiseen. En silti löydä mistään mainintaa siitä, että olisit pyytänyt itsekin päästä testiin mutta sinua ei sinne otettu. Olisithan sinäkin tietysti voinut tehdä varmuuden vuoksi edes kotitestin.

THL:n ohjeiden lisäksi myös omaa harkintakykyään ja järkeään voi käyttää, mutta eivätpä tietysti muiden kun oman lähipiirin mahdolliset tartunnat vaakakupissa niin paina. Yhtä hyvin toki sinunkin vanhempasi tartuttanut henkilö on voinut toimia täysin THL:n ohjeiden mukaan, nekään kun eivät tartuntoja sataprosenttisesti tietenkään estä. Varsinkaan nyt kun säännöt rokotettujen kohdalla ovat varsin löyhät ilmeisestä tartuntariskistä huolimatta.

Kiitos joka tapauksessa, että kriittisenkin mielipiteen julkaisit ja siihen vastasit.

Olemme tehneet kotitestit useaan otteeseen. Kuten on tehty esikoisen kanssa kaksin myös kaksosille. Ihan kaikkea someenkaan en koe, että tulee raportoida.

Mielestäni rokotteiden ottaminen ja THL:n ohjeiden noudattaminen on Nimenomaa toisista – myös tuntemattomista – välittämistä.

Julkaisin kommenttisi, totta kai. Se on musta oiva osoitus nykyisestä some-kulttuurista ja siitä, miten lukutaitoa tulee opettaa kouluissa. Näiden kahden kommentin aikana olet nimittäin puhunut täytenä totuutena asioita, joista en ole koskaan kirjoittanut – en ole pyörinyt kaupoissa, enkä ole syytellyt vanhempieni tartuttajia. Kaiken lisäksi olet selvästikin tehnyt omat tulkintasi sen suhteen, kuinka omatuntoani ei paina iäkkäiden vanhusten tartuttaminen.

Mä en ole KOSKAAN syyttänyt vanhempieni ”tartuttajia”, koska kuten hyvin tiedetään, vaikka tekisi kuinka oikein, voi silti sairastua ja/tai tartuttaa. Olen kritisoinut sen sijaa niitä, jotka kaikesta tiedosta huolimatta toimivat itsekkäästi, eli ohjeiden vastaisesti.

Vaikea sanoa, mistä johtopäätöksesi kumpuavat, mutta toivottavasti innokas järjen käyttä, kuten korostat, johtaa juurikin lähimmäisten – tuttujen ja tuntemattomien – hyvinvoinnin edistämiseen ❤️

Tsemppiä teidän karanteeniin ja toivottavasti pääsette vähillä oireilla. Meillä miehellä oli viime vuonna joulukuussa korona ja meihin muihin ei tarttunut, vaikka koko karanteeni vietettiin saman katon alla. Joulu oltiin vielä karanteenissa. Se tietty harmittaa, esikoisen ensimmäinen joulu. Siitä jäi kuitenkin ihanat muistot, kun kolmistaan sitä vietettiin kotona ja tietty se, että mies sairasti onneksi koronan pienillä oireilla.
Ihanaa talven odotusta <3

Pikaista paranemista. Oon ite asennoitunut siihen että jossain vaiheessa kaikki tulee sairastamaan koronan. Nyt se kiertää enemmän niiden joukossa keillä ei rokotetta ole otettu mutta myös rokotetuilla. Toivotaan että rokote suojaa vaarallisilta jälkitaudeilta ja pitää oireet lievinä.

Hei! Täällä yksi tuplarokotettu mutta parhaillaan koronaa sairastava myös. Olen etätyön ja tapaturman vuoksi muutenkin ollut tavallista vähemmän ihmisten kanssa tekemisissä. Ne vähätkin kontaktit tarkasti turvaväleillä, maski päällä ja käsidesiä käyttäen joka käänteessä. Siitä huolimatta sain koronan. Tsemppiä hurjasti Karon perheelle ja muille vastaavassa tilanteessa oleville!

Onpa kurja juttu, mutta onneksi teillä on rokotteet. Kyllä tästä selviätte! Ihana esikoinen kun auttaa, palkinto on varmasti ansaittu.
Tsemppiä ja paranemisia.

Tsemppiä kovasti❣️ Olen niin monesti lukenut sun luonnekuvauksia ja pohtinut ,että on ,kuin itsestäni kirjoittaisi.En vain osaisi pukea sitä tuolla lailla sanoiksi. Voisin kuvitella reagoivani juuri noin.Sitten pistäisin suorittaja-minäni päälle ja selviäisin kuitenkin ♥️

Hei, tsemppiä !
Aika erilaiset ohjeet saitte, kuin me täällä Etelä-Pohjanmaalla.
Meillä kun esikoisella (18v) todettiin korona, niin me muut kolme jouduttiin karanteeniin, vaikka kaikilla 2 rokotusta (myös esikoisella), kun oli vahva perhealtistuminen. Ja me ei saatu mennä kauppaan tms kukaan. Ulkoilla saisi, kun vaan pysyy loitolla muista. Me muut testattiin siis negaa.
Onneksi oli ruuan verkkokaupat.

Karanteeniohjeet tosiaan vaihtee eri alueilla, riippuen esiintyvyysluvuista. Pohjanmaalla nyt tiukemmat ohjeet kuin täällä Pirkanmaalla.

Itse kun oon kotiäiti & perhepäivähoitaja, ei ajatus kotiin jäämisestä tunnu missään. On karanteenia altistuksen vuoksi ollutkin. Mutta meillä onkin oma piha, jossa purkaa lasten energiaa. Se vaikuttaa hurjan paljon.

Tsemppiä kovasti Atelle ja Karolle!!
Ja luojan kiitos tuli nyt eikä jouluksi.

Kaikki rakkaus, sympatia, empatia ja voimat sinne!! Itse tilanteessa, jossa työpaikalla (lastenkodissa) nyt useammalla lapsella tartunta. Me tuplarokotetut ohjaajat/hoitajat painetaan hommia ja joka hetki pitää tunnustella omaa oloa. Testaillaan itseämme myös varuiksi tässä, mutta kyllä tässä jännittää, että tarttuu itseenkin. Sitten on omakin perhe karanteenissa ja lapset vielä rokottamattomia. Että äkkiä nämä paisuu isoiksi jutuiksi kyllä. Huoh. Ja kyllä. Sana ”vitutus” kuvaa tätä parhaiten.

Voimia ja jaksamista sinulle ja perheellesi ❤❤

Ah,ymmärrän täysin! Oma reaktioni olisi varmasti juuri tuollainen.
Tsemppiä ja mahdollisimman helppoa karanteeniaikaa.🥰

Kiitos kun kerrot näin avoimesti tilanteesta ja sen aiheuttamista tunteista. Uskon, että moni pystyy tunteisiin samaistumaan, ja musta on ihanaa lukea näitä ja huomata että ne omat tuntemukset on ihan normaaleja joita joskus on. Eikä tarvitse kokea itseään mitenkään huonommaksi äidiksi. Itseäni ahdistaa myös koronassa se, että tulisi tilanne jäädä 5lapsen kanssa kotiin pahimmassa tapauksessa viikoiksi. Keväällä yhden lapsen karanteeni (ilman tartuntoja) oli jo melkoista.
Tsemppiä kovasti teille tilanteeseen! Toivotaan, että loppuperhe säästyy ilman tartuntaa.

Tunnen useamman perheen, jossa vain yksi on sairastunut ja muut ovat välttäneet tartunnan joten toivotaan että pysytte muut terveenä. Tsemppiä!

Tässä nähdään miten käy kun luuhastellaan ympäriinsä. Sosiaalisia kontakteja välttämällä tämäkin olis vältetty mut ei, pitää käydä ravintoloissa, juhlissa jne.

Koronaan sairastuneita rokotettuja (2 krt) tai edes rokottamattomia ei saa syyllistää. Tämä on myös viranomaisten kanta. Virus on muunnoksissaan ihmistä vahvempi. Ihminen jää altavastaajaksi, jos virusmuunnos päätyy tarttumaan häneen. Voimia, tsemppiä, hurjaan elämäntilanteeseenne. Vaikeudet ovat tulleet voitettaviksi.

Oikeasti? Voisitko mennä omaan someesi ilkkumaan ja viisastelemaan siitä. Sulla ei välttämättä ole parasta tietoa mistä ja miten harmillinen tartunta on tullut perheeseen joten häivy siitä tietämästä hetkellä jona ihminen tarvitsee ennemminkin inhimillisyyttä ja lämpöä eikä ivaa.

Sairas kommentti. Miten jollekin edes tuon postauksen lukiessaan tulee mieleen tulla tuollaista kirjoittamaan…

Voimia Karoliinalle ja perheelle! ❤️

Tää on varmaan just semmonen kommentti mitä kirjoittaja tällä hetkellä kaipaa. Nyt vähän valoja päälle.

Tsemppiä Karoliinan perheelle!

Olipas piristävän rehellinen ja aito kirjoitus, jota toinen äiti osaa arvostaa. Itsellä esiteini ja taapero ja kyllä puolison tehdessä vaihtelevia työvuoroja tulee pyydettyä apua isommalta lapselta (kun samalla on myös eläimet, oma työ ja koti hoidettavana). Mutta uskon, että se kasvattaa vastuuntuntoa ja nykyään aika vähän lapsilta pyydetään kotitöiden ja muun muodossa. Tsemppiä teille sinne ja kiitos näistä aidoista kirjoituksista, jotka alleviivaavat armoa ja itsestä huolehtimista, sillä nykyään äitimaailma on somessa täynnä epäaitoutta ja suorittamista, joka saa viimeisetkin voimat äideiltä hupenemaan, teet tärkeää työtä meidän kaikkien eteen, arvostan!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X