kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 02.12.2021

Uutispommi - Bloggaaja paljastaa, miten saa ilmaista tavaraa

Teksti
Karoliina Pentikäinen
32 kommenttia

Valeäiti, joka odottaa juuri perheen neljättä lasta (jippii!), postasi viime viikolla Instagramiin yhteistyövideot, jossa hän perheineen avaa innolla lastentarvikeliikkeen lähettämät tuotteet uudelle tulokkaalle. Eli paketit, jotka kyllä liittyivät perheen arkeen, mutta myös paketit, jotka olivat osa Valeäidin työtä. Pian noiden videoiden jälkeen Valeäiti-Hanne oli saanut viestejä, joissa muutamat seuraajat olivat sitä mieltä, että Hannen olisi tullut lahjoittaa tuotteet jollekin vähävaraiselle perheelle. Että tuotteiden esittely oli seuraajien mukaan ristiriidassa sen kanssa, että Hanne puhuu kestävän kehityksen/kulutuksen ja kierrätyksen merkityksestä.

Hanne vastasi viesteihin jo omassa IG:ssä, minä jaoin niistä osan ja sen jälkeen minäkin sain muutaman samaan teemaan liittyvän viestin. Koska aihe on tärkeä ja se puhuttaa, ajattelin, että haluaisin kirjoittaa näistä teemoista ihan oman postauksensa. Tässä se siis tulee. 

Minun, Hannen ja monen muun vaikuttajan työ on vaikuttaa. Vaikuttaminen ei ole sitä, että saa tavaroita/palveluita ilmaiseksi ilman, että kertoo niistä ulospäin. Eikä vaikuttaminen ole myöskään sitä, että kertoilee ylisanoin tavaroista, joista ei tiedä oikeasti mitään. Todellinen vaikuttaminen – sellainen, joka VAIKUTTAA aidosti seuraajien ajatuksiin, ostoksiin ja kulutustottumuksiin – vaatii sitä, että vaikuttaja tutkii tuotteita, tutustuu niihin, käyttää niitä, punnitsee ja vertailee. Jotta tällainen aito käyttäjäkokemus syntyy, on tuotteita testattava. 

Itse asiassa vaikuttajamarkkinoinnin ja perinteisen mainoksen ero, ja teho, perustuu juuri siihen, että tuotteesta/palvelusta kertoo oikea ihminen, jonka elämään tuotteet/palvelut liittyy saumattomasti, ja jonka sanaan seuraaja voi tästä syystä luottaa. Mainokset tekee mainostoimistot, ja niiden sanoman taustalla on markkinointitiimi ja brändi itse. Tällöin mainoksen viesti on tasan tarkkaa se, mikä brändin markkinointiviesti on. Vaikuttaja sen sijaa kertoo tuotteesta/palvelusta oman arkensa ja kokemuksensa kautta, jolloin se puhuttelee usein ihmisten todellista elämää paremmin. Kumpikaan – perinteinen mainos tai vaikuttajamarkkinointi – ei ole toista parempi tai huonompi, mutta ne ovat aivan eri asiat. Tästä syystä mä esimerkiksi koen, että vaikuttajien käyttämä termi “mainos” kaupallisten kampanjoiden yhteydessä on todella harhaanjohtava. Minusta “mainos” on sellainen sisältö, jossa anonyymisti kannustetaan ostamaan tiettyä palvelua tai tavaraa. “Kaupallinen kampanja” sen sijaa kertoo, että vaikuttaja itse on mukana tässä prosessissa aktiivisena toimijana. Hän tuo mukaan oman tietämyksensä, käyttäjäkokemuksensa ja oman brändinsä, jota hän on voinut rakentaa kauemmin kuin brändi, jota hän juuri sillä hetkellä kaupallisessa kampanjassa esittelee. Vaikuttajamarkkinoinnissa ei siis tuutata ulos brändin valmiiksi antamaa sanomaa, vaan oman äänen, sanoman ja kamppiksen sisällön rakentaminen vie vaikuttajalta aikaa ja testaustunteja. 

Toisin sanoen: jos seuraaja kehottaa vaikuttajaa lahjoittamaan “saamansa” tuotteet hyväntekeväisyyteen, olisi se sama, kun minkä tahansa ammattiryhmän edustajalle sanottaisiin, että tämän tulisi lahjoittaa palkkansa pois, koska on sen ”saanut”. Vaikuttajat maksavat “saaduista” tuotteista ja palveluista aina verot, se siis lasketaan heidän tuloiksi. Sen lisäksi – ja ennen kaikkea – on muistettava se, että jotta vaikuttaja pääsee siihen asemaan, että hänen kanssaan halutaan tehdä kaupallisia kampanjoita (eli hän “tuosta vaan saa kasapäin ilmaisia tuotteita”), on hänen täytynyt tehdä tuhansia, kymmeniä tuhansia, tunteja TÖITÄ sen eteen, että A) hänen brändinsä on tarpeeksi mielenkiintoinen, B) hänen brändinsä tuo positiivisen assosiaation yhdistettynä mainostettavaan brändiin, C) hän on saanut rakennettua ympärilleen sellaisen seuraajakunnan, joka on oikea kohdeyleisö mainostetulle brändille, JA D) tällä kohdeyleisöllä on rahaa ja haluja ostaa mainostettavan brändin tuotteita ja palveluita. Kaiken lisäksi, E) vaikuttajan on osattava myydä omaa osaamistaan, F) hänen on osattava puhutella omaa yleisöään oikealla tavalla ja G) hänen on pystyttävä kommunikoimaan mainostettavan brändin edustajien kanssa. Toisin sanoen vaikuttajan on osattava H) käydä kauppaa, I) tiedettävä markkinoinnin peruskäytänteet, J) luoda sisältöjä ja K) rakentaa tarinoita ja mielikuvia. Ja jos, kohdassa L) on päästy siihen pisteeseen, että brändi haluaa tehdä yhteistyön vaikuttajan kanssa, on vaikuttajan osattava M-S) kuvata, videoida, rakentaa markkinointikokonaisuus, puhua selkeästi, muistaa kaikki sovitut linkit ja vinkit ja lopuksi toki T) raportoida kampanjansa tuloksista mainostettavan brändin edustajille, vastata seuraajien kysymyksiin ja toimittaa viestejä seuraajien ja brändin välillä. . Niin ja mikä tärkeintä, olkoon tämä kohta U), vaikuttajan on jatkuvasti pidettävänä kirkkaan mielessä se, mitkä yhteistyökumppanit ja tuotteet ovat hänen omalle brändilleen sopivia. Yksikin (!) väärä valinta, voi suistaa vuosia tehdyn työn täysin hakoteille. Olette ehkä kuulleet cancel-kulttuurista? 

Nykyisin, kun saan marinaa siitä, miten olen TAAS SAANUT JOTAKIN ILMAISEKSI, kehotan kommentin laittajaa itse kokeilemaan, kuinka helppoa tai “helppoa” asioita on “saada”. Jos asia olisi niin yksinkertaista, kaupoista saisi kuka tahansa hakea ilmaiseksi mitä tahansa. Yritykset, jotka antavat tuotteita tai tekevät kaupallisia kampanjoita, eivät hyvää hyvyyttään lahjoittele tavaraa ja rahaa etuoikeutetuille vaikuttajille. Noiden tekojen tavoitteena on tehdä rahaa. Ja jos vaikuttajakampanjat, eli vaikuttajien tekemä työ, ei olisi tehokasta, ei yksikään yritys niitä tekisi. 

Jaettuani Valeäidin kuvakaappaukset, sain kommentin, joka meni näin: “Tästä päästäänkin kysymykseen, että onko vaikuttaminen lopulta kuinka eettinen työ. Vaikka se kuinka olisi duuni, niin aina kehotetaan kuluttamaan. Suurin osa mainostaa ihan huttua ja lopulta kuluttamista pitäisi vähentää, koski se sitten halpatuotantoa tai kotimaista käsityötä.”

Keskustelu siitä, on vaikuttaja oleminen eettistä, on yhtä typerää kuin se, että kysyisi ”onko ruoka hyvää, tekeekö parisuhde onnelliseksi ” se riippuu ruuasta ja parisuhteesta. Samoin vaikuttajien tekemä työ on eettistä tai epäeettistä tai jotain siltä väliltä. Olemmehan kaikki profiloituneeteri tavalla ja sekin on tietysti suhteellista, millä mittarilla eettisyyttä mitataan. 

Keskustelu vaikuttajien myymästä “hutusta” tuo raikkaan tuulahduksen 2010-luvun alusta ja siitä maailmasta, johon blogit – minun blogini mukaan lukien – syntyi. Koska blogit olivat (ja ovat) nuorien naisten perustamia, pidettiin niiden sisältöä ja mainostamia tuotteita automaattisesti huttuna. Vastuuttomaan kuluttamiseen kannustavana paskana. Uskallan kuitenkin väittää, että on hyvin pitkälti vaikuttajien ansiota, että tavan pulliaisten tietämys ja kiinnostus vastuullisuudesta on kasvanut. Voi olla, että vaikuttajat ovat luoneet välillä sekopäisyyteen menevät lastenvaatehypen, mutta ilman vaikuttajia tuskin kyselisimme mulesointivapaiden merinovillojen tai lähituottetujen ruokien perään yhtä innokkaasti. Vaikuttajat ovat tehneet kotimaisuudesta, vastuullisuudesta ja lähituotannosta – jopa konmarittamisesta ja minimalismista – trendin, joka ei voi olla vaikuttamatta positiivisesti koko meidän yhteiskuntaan. 

Ja mitä tulee kuluttamiseen, on tietysti totta, että turhanpäiväisten asioiden ja palvelujen osto on vahingollista ja..no..turhanpäiväistä. On kuitenkin muistettava se, että ilman kuluttamista, myymistä ja ostamista yhteskunnat eivät pyörisi lainkaan. Myynnillä ja ostolla pidetään palvelut yllä, lääkärit sairaaloissa, opettajat kouluissa ja tiet kunnossa. Koska kuluttaminenhan on samalla myös verovarojen tuottamista. Sen sijaan, että maristaan vaikuttajien kannustavan höttökulutukseen (mitä monikaan ei edes tee!), voisi kiinnittää huomion siihen, että vaikuttajat ovat ihan omalla toiminnallaan ja sinnikkyydellään perustaneet kokonaan uuden ammattiryhmän, joista suurin osa työllistää itse itsensä tuoden verovaroja. Kaiken lisäksi moni meistä maksaa palkkaa, palkkiota tai tuo tuloja välillisesti monille muille pienyrittäjille. Minä esimerkiksi maksan assarille, kirjanpitäjälle ja kuvaajalle puhumattakaan siitä, miten tekemäni työ on buustannut niiden yritysten tulosta, joiden kanssa yhteistyötä teen. Koen, että tämä on yhteiskunnallisesti kovempi panos kuin se, että lahjoittaisin näyttävästi somessa jonkin vanhan lastenistuimen hyväntekeväisyyteen keräten samalla itselleni hyvä-ihminen-pisteitä. 

Mulle yhteistyöbrändien valinta on joka vuosi hankalampaa, koska mitä enemmän tätä työtä teen, sitä arvokkaampi mun brändi on ja sitä tietoisempi olen sen suhteen, että minun teoillani on vaikutusta. Olen käynyt tänä syksynä lukuisia keskusteluja assarini ja aviomieheni kanssa siitä, voinko ottaa jonkin brändin omien yhteistyökumppaneideni listalle vai en. Mietinnässä painaa aina se, voinko seistä kyseisen brändin arvomaailman takana? Tiedänkö kyseisen brändin vastuullisuudesta aukottomasti? Onko brändin tarjoama tuote tai palvelu sellainen, joka aidosti puhuttelee minua ja yleisöäni? Tämän lisäksi vaakakupissa painaa totta kai raha. Vaikuttajakampanjoiden myynnissä kun tuleekin jatkuvasti kamppailla rahan ja omien arvojensa välimaastossa. Tarkoitan tällä sitä, että jos saisin vapaasti valita, tekisin kampanjat aina vaan jonkun pirkkalalaisen Pirkon Pienyrityksen kanssa. Vaan kun näillä pientekijöillä on harvoin varaa maksaa kampanjoista, enkä minäkään voi tehdä omaa työtäni hyväntekeväisyytenä. Siksi pirkkojen ja isojen Adidasten välimaastosta on löydettävä ne yritykset, joilla on varaa maksaa vaikuttajakampanjoista, mutta jotka toimivat silti vaikuttajan brändin ja arvomaailman mukaisesti. Omalta kohdaltani voin sanoa, että tämä on ehdottomasti kaikkein haastavin asia koko tässä työssä! 

Joskus totta kai kysytään, miksi kampanjoista ylipäätään pitää saada palkkaa. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että maksetut kampanjat ei ole aitoja lainkaan. Vastaus tulee tässä: jos kyseenalaistetaan vaikuttajien palkka, kyseenalaistetaan minkä tahansa muunkin alan palkka. Tässä taas tullaan ikuisuusvastaukseen: yhteiskunta ei pyörisi tällä tavalla, jos eri alojen spesialistit – autoasentajat, optikot, lastentarhanopettajat, ministerit, sairaanhoitajat – eivät saisi palkkaa, millä elää. 

Totta kai jokainen vaikutta tekee välillä yhteistöitä pro bono, suomennettuna “hyvää hyvyyttään”. Olen tehnyt itsekin niin, ja teen varmasti myös jatkossa. Näiden pro bono -yhteistöiden problematiikka ei ole varsinaisesti juuri niissä kampanjoissa, vaan siinä, mitä niistä seuraa. Liialliset alepäivät ja alepostaukset polkee yksittäisen vaikuttajan ja koko alan hintoja. Tilanne on sama kun Hesari antaisi etusivumainoksen kymmenellä eurolla, koska mainosta kysyvä firma olisi niin symppis.

Huttukommentin innoittamana kävin läpi omat kaupalliset kampanjani viimeisen kuukauden ajalta. Olin tehnyt kampanjan 2030-lehden kanssa, joka on Tampereen seudun infratoimijoiden yhteinen julkaisu, jonka tavoitteena on jakaa tietoa ja vinkkejä kestäviin arjen valintoihin. Tein kampanjan kännykkä-äpille, joka auttaa lainojan niputuksessa, sekä esittelin verikoepalvelun, jonka avulla omasta terveydentilastaan pystyi pysymään paremmin kärryillä. Näiden lisäksi olin tehnyt yhden vaatekampanjan pirkanmaalaisen yrittäjäpariskunnan omistamalle myymälälle, sekä esitellyt vakuutuspalveluja, jotka helpottavat, kun lapsiperheessä sairastellaan. Kuukausi loppui yhteistyöhön, jossa kerroin pääkaupunkiseudun seurakuntien joulukalenterista, jonka sisällön olin itse kirjoittanut, mutta jota ei voi ostaa rahalla yhtään mistään. Tätä on vaikuttajamarkkinointi vuonna 2021.Jos se on jonkin mielestä vielä kulutushöttöä, en voi mitään.

Vaikuttajien kaupallisista kampanjoista puhuttaessa unohdetaan usein se, että kampanjat mahdollistavat ammattivaikuttamisen. Jos meille vaikuttajille maksettaisiin meidän blogien kirjoittamisesta, meidän Insta-sisältöjen selailusta tai meidän jokaisesta vastatusta inbox-viestistä, emme varmasti tekisi niin hanakasti kaupallisia kampanjoita. Koska harva vaikuttaja vielä pitää sisällöllensä maksumuuria (jotkut podcastit ovat tähän jo lähteneet), tule meidän tehdä kaupallisia kampanjoita, joilla voimme rahoittaa kaikkea muuta sisältöämme. Ne kampanjat, joista on maksettu, nimittäin “maksavat niitä työtunteja” kun me tuotamme kaikkea sitä muuta sisältöä, mitä meiltä toivotaan ja mitä haluamme tehdä. Kamppikset ovat “maksaneet” blogini vanhemmuuspohdinnan, aina toivotut parisuhdepostaukset, granolareseptit, kirppisvinkit ja ne miljoonat viestit, joihin vastaan inbox-kanavissani. Ne, joissa kysytte, mitä koko mun paita on, paljonko hamppariateria maksoi, suosittelisinko hyvää kahvilaa Tampereelta, kuinka saa gluteenittomaan taikinaan sitkoa tai minne Pyynikillä saa auton parkkiin. Ne vastaukset – hyvät lukijat – on maksettu sillä vaikuttajan helpolla elämällä, ilmaisilla tuotenäytteillä (öhöh).

 

-Karoliina-

 

Kuva:Noora Näppilä

 

Kommentit (32)

Jos kyseessä on jotain korvausta (rahaa/palkkaa, tavaraa, palvelua) vastaan tehty postaus, niin eihän se ikinä ole puolueeton. Yhteistyöt nyt eivät toimi niin , että vaikuttaja voisi kertoa rehellisen mielipiteensä, jos tuotteessa ei kaikki olekaan optimaalista. Kampanjayhteistyön tarkoitus on aina lisätä menekkiä ja kysyntää. Muun väittäminen on ihan valetta.

Mitä tämä nykyajan ”vaikuttaja” -termi tarkoittaa? Itse seuraan muutamaa blogia, enkä koskaan ole huomannut mitään vaikutusta heidän teksteistään. Jokaisellahan on valmiiksi jo omat arvot, mieltymykset ja mielipiteet. Ei niitä joku bloggaaja Maija Meikäläinen muuta yhtään miksikään. Poikkeuksena joku sijoittaja tai vastaava, jolla on oikeasti sanottavaa, eikä vaan palkkaa tavoitellakseen kirjoittele jonnen joutavia.

Samaa mieltä kanssasi, että en myöskään täysin ymmärrä tätä ”vaikuttamista”. Osittain kyllä. Ajattelen aina kaupallisia postauksia lukiessa, että ok, nyt on tästä maksettu ja kirjoittaja ei ole tuotteen puolueeton asiantuntija. Luen siis aina varauksella, koska vaikka vaikuttaja kuinka suitsuttaa tuotetta niin ei hän välttämättä sitä omassa arjessaan jatkossa käytä tai käyttää vain siksi, koska sai tuotteen. Ja vaikka haluaisinkin uskoa, että vaikuttaja valitsee vain omaan arvomaailmaansa sopivat kamppikset niin kyllä se rahakin houkuttaa eikä ole mitenkään väärin, koska elannon eteen sitä tehdään eikä just for fun. Uskon, että vaikuttajan suurin arvo on siinä, että hän tuo tuotteet ihmisten tietoisuuteen matalalla kynnyksellä, että jaahas tällaisiakin on, jolloin kiinnostus voi herätä selvittää asiaa tarkemmin.

Kritiikki kohdistuu vaikuttajamarkkinointiin juuri siksi, että maailma hukkuu pskaan ja vaikuttajien työ on edistää myyntiä ja tehdä yrityksille voittoa myymällä sitä ”pskaa”. Kun seuraa somessa esim. 5-10 kaupallista vaikuttajaa, joista jokainen kauppaa viikoittain eri roinaa niin kyllähän pää täytyy kysymysmerkeistä, että oikeastikko ihmiset tarvii just noita kertakäyttöisiä siivousliinoja, sadat puhelimen kuoret, 25 eri kengät, kolmetoista takkia jne.. Se alkaa ahdistaa, että teitä on iso lauma jotka jokainen myy jotain, eli tosi iso määrä tavaraa.

Ja totta kai jokainen vaikuttaja/yrittäjä kuuluu saada palkan työstään ja kaikkien tavoite on tehdä töitä, elää, edistyä uralla ja se on ymmärrettävää. Mutta koittakaa tekin ymmärtää sitä miten koko skene näyttäytyy meille! On typerää kohdistaa järjettömät paineet yhtä yksittäistä vaikuttajaa kohtaan, vaan enemmänkin huolestuttaa se miten paljon tämä kenttä vielä paisuu ja huonolaatuisen epäeettisen roinan myynti lisääntyy.

En tarkoita tässä sinun yhteistyökumppaneita tai yhteistöitä epäeettisinä, ja sinun sisältö on laadukasta. Halusin vaan jakaa ajatukseni siitä miksi vaikuttajakenttä on niin kuuma peruna. Ristiriitoja on paljon juuri kaupallistumisen myötä.

Rajaton taludellinen kasvu ei ole mahdollista rajallisella maapallollamme. Tuntuu, että koitat tällä tekstillä selitellä eniten itsellessi miksi saat olla maapallon tuhoavassa kulutushysterian mukana ja vielä kannustamassa muitakin siihen. Hyvä jos näin on, ainakin se kertoo siitä, että pieni osa sinusta tietää tekevänsä väärin mainostaessasi ja kannustaessasi ylikuluttamiseen. Varmasti esim. teurastaja tai Jeffrey Epsteinin juristi pystyvät perustelemaan itselleen oman ammattinsa, mutta minä en niihin töihin pystyisi. Ei ole teurastajan vika, että ihmiset syövät lihaa, mutta oma moraalini ei siihe ammattiin taipuisi sen enempää kuin sinunkaan ammattiisi.

Jos vaikuttaja saa maksun postauksista ja maksaa vain verot ko. tuotteesta tai palvelusta niin onko oikein, että näitä tuotteita myydään second handina melkein markkinahintaan tai suuremmalla hinnalla mikä verojen osuus on? Tätä näkee aika paljon nykyään ja vaikka vero% olisi 50 niin kyllähän siinä tulee voittoa ensin maksusta postauksia vastaan ja sitten vielä myyntivoitto. Toki palkkiosta tekstiä/kuvia vastaan menee myös verot niin kuin muillakin palkansaajilla, mutta tää kuvio kuulostaa enemmän siltä että vaikuttajat yrittää kompensoida maksetut verot tuotteen myymisellä 🙄 Ihan aiheellista varmaan miettiä laajemmin onko saatu korvaus postauksista kohtuullinen, jos tarvitsee vielä myyntivoitot tuotteen myymisestä jo saadun palkkion lisäksi niin paljon, että se ajaa lahjoittamisen ohi.

Toisekseen tässä olisi voinut olla hyvä mainita, että jos tuotteen arvo ei ylitä 50€ ja se katsotaan tavanomaiseksi mainoslahjaksi (satunnaiset näytelähetykset) niin niistä ei tarvitse maksaa veroa eli kaikesta ei todellakaan makseta veroa, vaikka tätä argumenttia monesti vaikuttajilta kuulee.

Minua ei lukijana haittaa kaupalliset yhteistyöt niin kauan kun itse ymmärrän, miksi vaikuttaja on kyseisen yhteistyön halunnut tehdä. Tajuan kyllä, että toimeentulo täytyy varmistaa (vaikuttajallakin on laskut maksettavana), mutta en minäkään olisi valmis tekemään mitä tahansa rahan eteen, vaan toimin arvojeni mukaan. Tuntematta Valeäidin casea nyt päällisin puolin sen enempää (en seuraa häntä), niin isot hankinnat uudelle lapselle, jos sisaruksen jäljiltä on käyttökelpoiset varusteet jäljellä, tuntuu vaan niin turhalta kulutukselta (tämä on ainakin minun arvojeni vastaista). Jos näille oli todellinen tarve (esim. vanhat annettu pois), niin asia on jo eri. Puolustus pelkällä rahalla ja toimeentulolla on ontuva ainakin silloin, kun kyseessä on jo sen tasoinen vaikuttaja, joka voi varmasti valita ne yritykset ja brändit kenen kanssa yhteistyötä tekee.

Moi,

Olipa hyvä postaus! Todellakin ajattelen, että vaikuttajissa on myös paljon fiksuja, kuten sinä, jotka kannustaa meitä kaikkia fiksumpaan kuluttamiseen:)

Kiva postaus, jossa avaat asiaa joka tuntuu monelle olevan tosi vaikea. Olet kärsivällinen. Työskentelen viestintäalalla, minulle kaikki tämä on aika selvää, mutta tietysti monelle muulle varmaankaan ei.

Eikö Anna- lehti kuitenkin maksa sinulle palkkaa, kun heidän alustalla kirjoitat?

Hyvä ja silmiä avaava postaus!

Mielenkiinnosta kysyn että entä jos kaupallisen yhteistyön merkeissä sovittu tuote tms. ei yhtään vastaakkaan odotuksiasi? Voitko perua kamppiksen vai oletko joutunut mainostamaan tuotetta, josta et pidäkkään? 🧐

Entäs jos joku yritys tms. lähettää sinulle tuotteita ”ihan muuten vaan”/ ilman sovittua kamppista niin kerrotko siitä somessa ”kiitokseksi”? 🙂

Nyt oli vaikea tavoittaa punaista lankaa tästä kirjoituksesta.
Mietin usein, ajattevatko vaikuttajat todella, että ihmiset uskovat sokeasti esimerkiksi tuotteisiin, joita he vakuuttavasti markkinoivat pöydällä olevan tulppaanikimpun sävyisessä huulipunassa ja kynsilakassa kauniisti hymyillen? Kyllä ne mielenkiintoa herättävät, mutta eivät aina positiivisessa mielessä. Varsinkin kun jotkut vaikuttajat vaihtavat tuotteesta toiseen heti kun edellinen yhteistyö päättyy (tällä en tarkoittanut sinua). Tai vaikuttajan elämän seuraaminen ja ne ”toivotut” parisuhdepostaukset ovat usein ihan silkkaa uteliaisuuden tarpeen tyydyttämistä, ei niinkään aitoa kiinnostusta ja vilpittömin mielin seuraamista.
Sen verran tuosta kuvauksestasi sain kiinni, että vaikuttaminen on selkeästi vaikea laji, johon ei kaikki pysty. Hatunnosto siitä sinulle!

Joskus olisi kiva, kun tämänkin blogin sisältö olisi jotain muuta, kuin kaupallisia yhteistöitä. Muut siihen pystyy, mutta sinun blogin sisältö on pelkkää maksettua mainosta. Se, onko joka viikkoiset ilmaiset kosmetologit ja kampaajakäynnit vaikuttamista, olen kyllä kanssasi eri mieltä. Sinä kuitenkin jatkuvasti melko surutta hyväksikäytät asemaasi omaa etua tavoitellessasi tai törkeästi hyötyäksesi. Myös aika itseriittoinen ajatus, että SINUN vaikuttamisellasi ja sisällölläsi yritykset tekevät rahaa. Henkkoht välttelen juuri sinunlaisten hyötyjä-vaikuttajien ”mainostamia” yrityksiä.

Siis Karoliinahan kirjoittelee usein muutakin ilman mitään kamppista. Ja hyvin kirjoittaakin.

Sillä muulla kirjoittelua luodaan oma henkilöbrändi, hankitaan ja sitoutetaan seuraajat, jotta voidaan myydä yrityksille kamppiksia. Ei kaupallinen sisältö ei siis ole täysin ei kaupallista, ylimääräistä lukijoiden iloksi ilmaiseksi ja hyvästä sydämestä. Kuka jaksaisi lukea blogia tai vaikkapa aikakauslehtiä, jos niissä ei olisi muuta kuin ilmoituksia ja mainoksia.

Kirjoitat että vaikuttajien myötä ihmisten tietoisuus on kasvanut mm. kestävästä kehityksestä. No, samalla kun vaikuttajien määrä on kasvanut niin myös ylikuluttaminen on kasvanut. Joku yhteys?? Kaikki ei todellakaan tunne vastuutaan vaikka sinä niin tekisit.

Tämä keskustelu linkittyy vahvasti muuhun käynnissä olevaan vasttuullisuuskeskusteluun sekä kuluttamiseen liittyviin muutoksiin. Maapallomme tilanteen takia tätä keskustelua tullaan käymään pitkään – elämme todellisessa murroksessa! Aihe on vaikea, koska sosiaalinen media ja sen piirissä toimivien vaikuttajien elanto on riippuvainen käyttäjien kuluttamisesta. Mutta samoin on moni muukin ammatti ja näen, että monet näistäkin kohtaavat tälle hetkellä kestävyyteen liittyvää kritiikkiä (esim. pikamuoti, elektroniikkakauppa jne.).

On täysin inhimillistä ja ymmärrettävää, että omaa työtänsä puolustaa – onhan sitä tehnyt kovasti töitä ja isolla panostuksella! Ansainta on yksilön näkökulmasta ehdottamasti ansaittua ja työstänsä kuuluu saada palkkaa. On kuitenkin hyvä tiedostaa yhteiskunnallinen keskustelu ympärillä. Tätä oletkin jo tehnyt punnitsemalla tarkkaan yhteistyökumppanit ja ottanut mukaan yhä enemmän palveluiden mainostamista kuin tavaroiden mainostamista. Uskon silti, että tavaroiden kuluttamiseen liittyvät markkinointi tulee kohtamaan jatkossakin kritiikkiä, koska kuluttamista ylipäätään kritisoidaan. Ihmisiä, joilla oli aina uudet vaatteet tai matkustivat jatkuvasti ihannointiin ennen – mutta nyt asetelma on kääntymässä toisin päin.

Yksilön oikeuksien vertaaminen yhteiskunnalliseen tilanteeseen on aina yksilön näkökulmasta vaikeaa, koska yksilö joutuu luopumaan saavutetuista eduista (esim. lentomatkustaminen ja lomamatkat lämpimään). Tässä keskustelussa kritisoidaan vaikuttajien saavuttamia etuja. Omaa intohimolla tehtävää työtä ei myöskään halua tietenkään mieltää ”negatiivisena”. Ja kuten itsekin totesit liittyy näihinkin aina myös plussia: verotuloja, työpaikkoja, jne. Nämä argumentit tosin kohtaavat saman kritiikin mitä kulutuskeskustelussa nostetaan – kulutuskäyttäytymisen ja markkinoiden on muututtava, jotta voimme elää kestävästi. Tulot, työpaikat, verot yms. eivät voi ikuisesti linkittyä siihen että ihmiset ostavat enemmän ja enemmän tavaraa.

Vastuullisuusasiantuntijana (teen sitä työkseni) seuraan mielenkiinnolla tätä keskustelua. Jatkossakin kulutetaan. Jatkossakin ollaan somessa. Jatkossakin ostetaan vaatteita ja vauvatarvikkeita. Jatkossakin niitä mainostetaan somessa. Mutta miten ja millä tavoin? Muutos kulutustottumuksissa sekä itse markkinoissa on hidas ja tie on pitkä sekä kivinen. Vaikuttajat tulevat olemaan osa tätä murrosta.

Kiitos osallistumisesta keskusteluun ja hyvistä argumenteista vaikuttajien näkökulmasta – nekin ovat tärkeitä tässä keskustelussa.

Musta on ankeeta, että vielä tänä päivänä joutuu perustelemaan, miksi saa työstään palkkaa..! On aivan käsittämätöntä, että ihmiset olettaa blogien ja instan pyörivän jotenkin ilmaiseksi heille.. halutaan tavallaan ilmaisia aikakausilehtiä, pitäisi olla hyvää ja laadukasta sisältöä, ilman pilkkuvirheitä ja mainoksia, mutta mitään se ei saa kellekään maksaa eikä siitä kukaan saisi saada rahee.. tää on vähän kaikissa ammateissa, työstä pitää maksaa. Itse olen fyssari ja mihinkään ei pääse ilman että joku kyselee että mikähän tätä selkää vaivaa… no tutkimatta paha sanoa, enkä viitsisi nyt tässä terassilla sitä miettiä muutenkaan 😅 jotenkin tuntuu, että nillittämisen määrä vaan lisääntyy ja kaikesta kaivetaan jotain moitittavaa, mutta omia tekosia ei kuitenkaan tarkastella kovin tarkkaan, koska ”minulla on oikeus sanoa”.. tsemppiä vaan hommiin, ilman näitä ”mainoksia” en olisi löytänyt esim sidostetta, mielummin sukkani sieltä ostan kuin ketjukaupasta, kun niitäkin nyt vaan on pakko ostaa joskus. Sekava sepustus, mutta aihe menee tunteisiin 😁

Olipa hyvä kirjoitus. Olen itse kokenut vaikuttajamarkkinoinnin hyväksi kanavaksi saada tuotetietoa – ja olen hyvin harkitseva ja kriittinen kuluttaja. Arvostan, että tuot esille paikallisia ja yleensä kotimaisia tuotteita. Monesta en olisi ilman tätä välttämättä kuullutkaan. Ammatit ja yleensä elannon hankkiminen ovat automatisaation ja tekoälyn kiihdyttämässä jatkuvassa murroksessa, vanhoja ammatteja kuolee ja uusia työnteon tapoja syntyy. Eettisesti tehtynä vaikuttajamarkkinointi on ihan yhtä arvokas ammatti kuin joku muukin – ja pyörittää osaltaan kansantaloutta, kuten osuvasti kuvasit.

Tsemppiä työhösi jatkossakin ❤️

Jotenkin ristiriitainen olo kuitenkin jäi, vaikka hyvin perustelet. Ristiriita siitä, kuinka paljon tavaraa sinulle tulee, ei ole kovin kestävän kehityksen mukaista plus että välillä mietit, miten pieneen kotiin saa järkevästi mahtumaan kaiken. Tuleeko sinun oikeasti käytettyä kaikkea sitä tavaraa, minkä saat?? Esim. se kukkatoppahaalari…. Toisekseen, myyt aina nämä saadut tavarat ilmaisella kirppispöydällä vaikka tulosi ovat huippuluokkaa. Lahjoittako ikinä hyväntekeväisyyteen mitään käytettyjä tavaroita? Olet niistä jo käyttöarvoa saanut kuitenkin ja monet paljon pienempituloiset lahjoittavat.. Lisäksi ristiriitaa tulee siitä, kun on tällainen ammattiryhmä mutta samalla Suomessa on valtava pula esim hoitohenkilökunnasta tai muista elintärkeistä ammattiryhmistä. Ja ymmärrän, ettei yli sadantonnin tuloja saava bloggaaja noin vaan siirry saamaan 20-30 tonnin vuosituloja hoitajana mutta silti pohdituttaa…

Hassu ajatus, että ”turhien” ammattien edustajien pitäisi hankkiutua julkiselle sektorille ”tarpeellisiin” töihin. Julkisen sektorin palkat kuitenkin maksetaan paljolti yksityisen sektorin verotuloilla. Julkista sektoria ei voida rahoittaa ilman. Yksityinen kulutus on monessa kohtaa välttämätöntä, joten sitä on turha demonisoida vaikka onkin mentävä kohti kestävämpää elämäntapaa.

Ja kuka on se moraalinen taho, joka meille määrittelee, mitkä työt ovat turhia ja mitkä tarpeen? Kenen pitää vaihtaa työnsä tärkeämpään ja kouluttautua alipalkatuksi sairaanhoitajaksi? Sinun? Minun?

Minkä laskelman mukaan yksityinen sektori on pääosassa rahoittamassa julkista puolta? Valtasuhteet eli prosenttiosuudet kiinnostaa. Joku lähde tai linkki vaikka aiheeseen.

Valtion verotuloista suurin osa tulee arvonlisäverosta ja liikevaihtoverosta. Seuraavaksi suurin osuus verotuloista tulee pääoma-, yhteisö- ja ansiotuloverotuksesta. Työpaikkoja taas on kolme kertaa enemmän yksityisellä sektorilla kuin julkisella sektorilla. Yksityinen sektori siis tuottaa huomattavasti enemmän verotuloja kuin julkinen sektori.

https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Julkinen-talous/Valtion-tulot-ja-menot/#6e8de7f4
https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_tyoelama.html

Sehän on ihan yleistietoa, että yksityinen sektori rahoittaa julkisen sektorin. Julkinen sektori rahoitetaan pääasiassa yksityisen sektorin maksamilla verotuloilla.

Just tuollainen näpäkkä viisastelu on syy siihen miksi vaikuttaja leimautuu seuraajiensa mukaan, tässä tapauksessa ylimieliseksi. Jos kysyn kohteliaasti perustetta niin yksi vastaa asiallisesti ja loput alkavat nälviä eli kiusata. Yleistietoa on se, että viikko alkaa Suomessa maanantaista, mutta valtion rahoitusjärjestelmä EI OLE yleistietoa vaan etuoikeutettujen korkeastikoulutettujen kiusaajien omaa kuplaa.
Ihan älytöntä huutaa kohteliasta käytöstä somessa kun itse olette kamalia jos jotain kysyy.

Et nyt oikein taida käsittää että yhteiskunta ja maailma eivät kaipaa tuotteiden mainostamista ja vaikuttamista jossa parannetaan yritysten tuottoa. Tämä blogi on vahvistanut päätöstäni lopettaa seuraaminen monen kohdalta koska en vaan jaksa kaupallisia yhteistöitä. Ja ei, kaikki eivät niitä tee. Olisi varmasti pärjätty ilman tätäkin tuiki tärkeää ammattiryhmää.

Et nyt oikein taida käsittää, miten tämä yhteiskunta pyörii. Yritysten tarkoitus on juurikin tuottaa voittoa, muutenhan niitä ei olisi. Kun yritys tuottaa voittoa, se myös maksaa
veroja ja työllistää ihmisiä, jotka maksavat myös veroja. Ja näiden verorahojen ansiosta meillä on sairaaloita ja kouluja yms. Mainonta on tärkeää. Sinäkin valitset ja ostat jollain perusteella sen kauramaitosi kaupasta. Sinuun on vaikutettu vaikka et halua sitä myöntää.
Ihanaa, että on vaikuttajia, jotka kertovat yrityksistä ja tuotteista eri tarinaa kuin mitä sen brändin oma markkinointiviesti on. Se oli auttaa kuluttajaa paljon. Hyvä, että on tällainenkin ammattiryhmä. Ja lopuksi vielä: työstä kuuluu saada palkka!
Terveisin mainostoimiston tyttö

On vaikuttamista ja on vaikuttamista. Tottakai sille joutuu alttiiksi ja sen perusteella päätökset tehdään. Yhteiskunta tosiaan toimii niin että se perustuu jatkuvalle talouskasvulle, mutta se ei ole kestävää. Eikä se pitkän päälle toimi. Kaupalliset yhteistyöt on kuluttajan näkökulmasta todella vaikeita. Karoliina niitä perustelee käyttäjä kokemuksilla, mutta ne 8vat yhden henkilön kokemuksia. Pohjatiedot yrityksestä voi olla hatarat ja muutaman vuoden takainen Balmuir sekoilu on valmis. On niin vastuullista ja vaikka mitä ja sitten ei olekaan 🤷🏼‍♀️

Jos aivan oikein muistan, en ole ikinä tehnyt Balmuirin kanssa yhteistyötä 🤔

Mutta tehdäänkö sellaista vaikuttajamarkkinointia, joka poikkeaa brändin ”omasta” markkinoinnista asiasisällöltään, en siis väitä, ettei tehtäisi, mutta en ole huomannut. Tarkoitan siis kaupallisena yhteistyönä tuotettua sisältöä.

Yhteiskuntajärjestelmät ovat ihmisten luomia systeemeitä ja rakenteita, on paljon vaihtoehtoja sille, kuinka yhteiskunnat voivat ”pyöriä”. Tilanne, jossa julkinen sektori vähitellen eriytetään kokonaan yksityiseltä sektorilta rahoituksensa saavaksi, ei välttämättä ole optimaalisin. Uskallan väittää, että esimerkiksi se, että Norjan valtio omistaa oikeudet öljyvaroihin, ei ole yhteiskunnan pyörimisen kannalta huonompi vaihtoehto kuin se, että yksityiset öljy-yhtiöt kerryttäisivät tuotot omistajilleen. Jotka ehkä maksaisivat veroja, ehkä eivät, riippuen taas muista ihmisten kehittämistä järjestelmistä.
(selvennykseksi, en ole kommunisti ja menee ehkä pitkälle postauksen aihepiiristä, mutta ihmiset eivät aina hahmota, mitkä kaikki asiat ovat luonnonlakeja ja mitkä ihmisten omista päätöksistä ja valinnoista syntyneitä)

Tää on kieltämättä vähän kummaa avautumista ja loukkaantumista ollut monessa ig-tilissä. Se, mikä on teille tässä ammatissa(?) itsestäänselvää, tuskin on sitä muille. Mua ei lähtökohtaisesti kaupalliset yhteityöt kiinnosta sisältönä, mutta vielä vähemmän kukaan on ikinä missään sikasemmin puhunu tuosta että kuka niitä ehdotta, miten ja miksi ja kuka maksaa mitäkin. Kiitos siis että avasit asiaa, nyt se on ainakin selitetty.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X