Kolmistaan

Uutispommi – Bloggaaja paljastaa, miten saa ilmaista tavaraa

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Valeäiti, joka odottaa juuri perheen neljättä lasta (jippii!), postasi viime viikolla Instagramiin yhteistyövideot, jossa hän perheineen avaa innolla lastentarvikeliikkeen lähettämät tuotteet uudelle tulokkaalle. Eli paketit, jotka kyllä liittyivät perheen arkeen, mutta myös paketit, jotka olivat osa Valeäidin työtä. Pian noiden videoiden jälkeen Valeäiti-Hanne oli saanut viestejä, joissa muutamat seuraajat olivat sitä mieltä, että Hannen olisi tullut lahjoittaa tuotteet jollekin vähävaraiselle perheelle. Että tuotteiden esittely oli seuraajien mukaan ristiriidassa sen kanssa, että Hanne puhuu kestävän kehityksen/kulutuksen ja kierrätyksen merkityksestä.

Hanne vastasi viesteihin jo omassa IG:ssä, minä jaoin niistä osan ja sen jälkeen minäkin sain muutaman samaan teemaan liittyvän viestin. Koska aihe on tärkeä ja se puhuttaa, ajattelin, että haluaisin kirjoittaa näistä teemoista ihan oman postauksensa. Tässä se siis tulee. 

Minun, Hannen ja monen muun vaikuttajan työ on vaikuttaa. Vaikuttaminen ei ole sitä, että saa tavaroita/palveluita ilmaiseksi ilman, että kertoo niistä ulospäin. Eikä vaikuttaminen ole myöskään sitä, että kertoilee ylisanoin tavaroista, joista ei tiedä oikeasti mitään. Todellinen vaikuttaminen – sellainen, joka VAIKUTTAA aidosti seuraajien ajatuksiin, ostoksiin ja kulutustottumuksiin – vaatii sitä, että vaikuttaja tutkii tuotteita, tutustuu niihin, käyttää niitä, punnitsee ja vertailee. Jotta tällainen aito käyttäjäkokemus syntyy, on tuotteita testattava. 

Itse asiassa vaikuttajamarkkinoinnin ja perinteisen mainoksen ero, ja teho, perustuu juuri siihen, että tuotteesta/palvelusta kertoo oikea ihminen, jonka elämään tuotteet/palvelut liittyy saumattomasti, ja jonka sanaan seuraaja voi tästä syystä luottaa. Mainokset tekee mainostoimistot, ja niiden sanoman taustalla on markkinointitiimi ja brändi itse. Tällöin mainoksen viesti on tasan tarkkaa se, mikä brändin markkinointiviesti on. Vaikuttaja sen sijaa kertoo tuotteesta/palvelusta oman arkensa ja kokemuksensa kautta, jolloin se puhuttelee usein ihmisten todellista elämää paremmin. Kumpikaan – perinteinen mainos tai vaikuttajamarkkinointi – ei ole toista parempi tai huonompi, mutta ne ovat aivan eri asiat. Tästä syystä mä esimerkiksi koen, että vaikuttajien käyttämä termi “mainos” kaupallisten kampanjoiden yhteydessä on todella harhaanjohtava. Minusta “mainos” on sellainen sisältö, jossa anonyymisti kannustetaan ostamaan tiettyä palvelua tai tavaraa. “Kaupallinen kampanja” sen sijaa kertoo, että vaikuttaja itse on mukana tässä prosessissa aktiivisena toimijana. Hän tuo mukaan oman tietämyksensä, käyttäjäkokemuksensa ja oman brändinsä, jota hän on voinut rakentaa kauemmin kuin brändi, jota hän juuri sillä hetkellä kaupallisessa kampanjassa esittelee. Vaikuttajamarkkinoinnissa ei siis tuutata ulos brändin valmiiksi antamaa sanomaa, vaan oman äänen, sanoman ja kamppiksen sisällön rakentaminen vie vaikuttajalta aikaa ja testaustunteja. 

Toisin sanoen: jos seuraaja kehottaa vaikuttajaa lahjoittamaan “saamansa” tuotteet hyväntekeväisyyteen, olisi se sama, kun minkä tahansa ammattiryhmän edustajalle sanottaisiin, että tämän tulisi lahjoittaa palkkansa pois, koska on sen ”saanut”. Vaikuttajat maksavat “saaduista” tuotteista ja palveluista aina verot, se siis lasketaan heidän tuloiksi. Sen lisäksi – ja ennen kaikkea – on muistettava se, että jotta vaikuttaja pääsee siihen asemaan, että hänen kanssaan halutaan tehdä kaupallisia kampanjoita (eli hän “tuosta vaan saa kasapäin ilmaisia tuotteita”), on hänen täytynyt tehdä tuhansia, kymmeniä tuhansia, tunteja TÖITÄ sen eteen, että A) hänen brändinsä on tarpeeksi mielenkiintoinen, B) hänen brändinsä tuo positiivisen assosiaation yhdistettynä mainostettavaan brändiin, C) hän on saanut rakennettua ympärilleen sellaisen seuraajakunnan, joka on oikea kohdeyleisö mainostetulle brändille, JA D) tällä kohdeyleisöllä on rahaa ja haluja ostaa mainostettavan brändin tuotteita ja palveluita. Kaiken lisäksi, E) vaikuttajan on osattava myydä omaa osaamistaan, F) hänen on osattava puhutella omaa yleisöään oikealla tavalla ja G) hänen on pystyttävä kommunikoimaan mainostettavan brändin edustajien kanssa. Toisin sanoen vaikuttajan on osattava H) käydä kauppaa, I) tiedettävä markkinoinnin peruskäytänteet, J) luoda sisältöjä ja K) rakentaa tarinoita ja mielikuvia. Ja jos, kohdassa L) on päästy siihen pisteeseen, että brändi haluaa tehdä yhteistyön vaikuttajan kanssa, on vaikuttajan osattava M-S) kuvata, videoida, rakentaa markkinointikokonaisuus, puhua selkeästi, muistaa kaikki sovitut linkit ja vinkit ja lopuksi toki T) raportoida kampanjansa tuloksista mainostettavan brändin edustajille, vastata seuraajien kysymyksiin ja toimittaa viestejä seuraajien ja brändin välillä. . Niin ja mikä tärkeintä, olkoon tämä kohta U), vaikuttajan on jatkuvasti pidettävänä kirkkaan mielessä se, mitkä yhteistyökumppanit ja tuotteet ovat hänen omalle brändilleen sopivia. Yksikin (!) väärä valinta, voi suistaa vuosia tehdyn työn täysin hakoteille. Olette ehkä kuulleet cancel-kulttuurista? 

Nykyisin, kun saan marinaa siitä, miten olen TAAS SAANUT JOTAKIN ILMAISEKSI, kehotan kommentin laittajaa itse kokeilemaan, kuinka helppoa tai “helppoa” asioita on “saada”. Jos asia olisi niin yksinkertaista, kaupoista saisi kuka tahansa hakea ilmaiseksi mitä tahansa. Yritykset, jotka antavat tuotteita tai tekevät kaupallisia kampanjoita, eivät hyvää hyvyyttään lahjoittele tavaraa ja rahaa etuoikeutetuille vaikuttajille. Noiden tekojen tavoitteena on tehdä rahaa. Ja jos vaikuttajakampanjat, eli vaikuttajien tekemä työ, ei olisi tehokasta, ei yksikään yritys niitä tekisi. 

Jaettuani Valeäidin kuvakaappaukset, sain kommentin, joka meni näin: “Tästä päästäänkin kysymykseen, että onko vaikuttaminen lopulta kuinka eettinen työ. Vaikka se kuinka olisi duuni, niin aina kehotetaan kuluttamaan. Suurin osa mainostaa ihan huttua ja lopulta kuluttamista pitäisi vähentää, koski se sitten halpatuotantoa tai kotimaista käsityötä.”

Keskustelu siitä, on vaikuttaja oleminen eettistä, on yhtä typerää kuin se, että kysyisi ”onko ruoka hyvää, tekeekö parisuhde onnelliseksi ” se riippuu ruuasta ja parisuhteesta. Samoin vaikuttajien tekemä työ on eettistä tai epäeettistä tai jotain siltä väliltä. Olemmehan kaikki profiloituneeteri tavalla ja sekin on tietysti suhteellista, millä mittarilla eettisyyttä mitataan. 

Keskustelu vaikuttajien myymästä “hutusta” tuo raikkaan tuulahduksen 2010-luvun alusta ja siitä maailmasta, johon blogit – minun blogini mukaan lukien – syntyi. Koska blogit olivat (ja ovat) nuorien naisten perustamia, pidettiin niiden sisältöä ja mainostamia tuotteita automaattisesti huttuna. Vastuuttomaan kuluttamiseen kannustavana paskana. Uskallan kuitenkin väittää, että on hyvin pitkälti vaikuttajien ansiota, että tavan pulliaisten tietämys ja kiinnostus vastuullisuudesta on kasvanut. Voi olla, että vaikuttajat ovat luoneet välillä sekopäisyyteen menevät lastenvaatehypen, mutta ilman vaikuttajia tuskin kyselisimme mulesointivapaiden merinovillojen tai lähituottetujen ruokien perään yhtä innokkaasti. Vaikuttajat ovat tehneet kotimaisuudesta, vastuullisuudesta ja lähituotannosta – jopa konmarittamisesta ja minimalismista – trendin, joka ei voi olla vaikuttamatta positiivisesti koko meidän yhteiskuntaan. 

Ja mitä tulee kuluttamiseen, on tietysti totta, että turhanpäiväisten asioiden ja palvelujen osto on vahingollista ja..no..turhanpäiväistä. On kuitenkin muistettava se, että ilman kuluttamista, myymistä ja ostamista yhteskunnat eivät pyörisi lainkaan. Myynnillä ja ostolla pidetään palvelut yllä, lääkärit sairaaloissa, opettajat kouluissa ja tiet kunnossa. Koska kuluttaminenhan on samalla myös verovarojen tuottamista. Sen sijaan, että maristaan vaikuttajien kannustavan höttökulutukseen (mitä monikaan ei edes tee!), voisi kiinnittää huomion siihen, että vaikuttajat ovat ihan omalla toiminnallaan ja sinnikkyydellään perustaneet kokonaan uuden ammattiryhmän, joista suurin osa työllistää itse itsensä tuoden verovaroja. Kaiken lisäksi moni meistä maksaa palkkaa, palkkiota tai tuo tuloja välillisesti monille muille pienyrittäjille. Minä esimerkiksi maksan assarille, kirjanpitäjälle ja kuvaajalle puhumattakaan siitä, miten tekemäni työ on buustannut niiden yritysten tulosta, joiden kanssa yhteistyötä teen. Koen, että tämä on yhteiskunnallisesti kovempi panos kuin se, että lahjoittaisin näyttävästi somessa jonkin vanhan lastenistuimen hyväntekeväisyyteen keräten samalla itselleni hyvä-ihminen-pisteitä. 

Mulle yhteistyöbrändien valinta on joka vuosi hankalampaa, koska mitä enemmän tätä työtä teen, sitä arvokkaampi mun brändi on ja sitä tietoisempi olen sen suhteen, että minun teoillani on vaikutusta. Olen käynyt tänä syksynä lukuisia keskusteluja assarini ja aviomieheni kanssa siitä, voinko ottaa jonkin brändin omien yhteistyökumppaneideni listalle vai en. Mietinnässä painaa aina se, voinko seistä kyseisen brändin arvomaailman takana? Tiedänkö kyseisen brändin vastuullisuudesta aukottomasti? Onko brändin tarjoama tuote tai palvelu sellainen, joka aidosti puhuttelee minua ja yleisöäni? Tämän lisäksi vaakakupissa painaa totta kai raha. Vaikuttajakampanjoiden myynnissä kun tuleekin jatkuvasti kamppailla rahan ja omien arvojensa välimaastossa. Tarkoitan tällä sitä, että jos saisin vapaasti valita, tekisin kampanjat aina vaan jonkun pirkkalalaisen Pirkon Pienyrityksen kanssa. Vaan kun näillä pientekijöillä on harvoin varaa maksaa kampanjoista, enkä minäkään voi tehdä omaa työtäni hyväntekeväisyytenä. Siksi pirkkojen ja isojen Adidasten välimaastosta on löydettävä ne yritykset, joilla on varaa maksaa vaikuttajakampanjoista, mutta jotka toimivat silti vaikuttajan brändin ja arvomaailman mukaisesti. Omalta kohdaltani voin sanoa, että tämä on ehdottomasti kaikkein haastavin asia koko tässä työssä! 

Joskus totta kai kysytään, miksi kampanjoista ylipäätään pitää saada palkkaa. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että maksetut kampanjat ei ole aitoja lainkaan. Vastaus tulee tässä: jos kyseenalaistetaan vaikuttajien palkka, kyseenalaistetaan minkä tahansa muunkin alan palkka. Tässä taas tullaan ikuisuusvastaukseen: yhteiskunta ei pyörisi tällä tavalla, jos eri alojen spesialistit – autoasentajat, optikot, lastentarhanopettajat, ministerit, sairaanhoitajat – eivät saisi palkkaa, millä elää. 

Totta kai jokainen vaikutta tekee välillä yhteistöitä pro bono, suomennettuna “hyvää hyvyyttään”. Olen tehnyt itsekin niin, ja teen varmasti myös jatkossa. Näiden pro bono -yhteistöiden problematiikka ei ole varsinaisesti juuri niissä kampanjoissa, vaan siinä, mitä niistä seuraa. Liialliset alepäivät ja alepostaukset polkee yksittäisen vaikuttajan ja koko alan hintoja. Tilanne on sama kun Hesari antaisi etusivumainoksen kymmenellä eurolla, koska mainosta kysyvä firma olisi niin symppis.

Huttukommentin innoittamana kävin läpi omat kaupalliset kampanjani viimeisen kuukauden ajalta. Olin tehnyt kampanjan 2030-lehden kanssa, joka on Tampereen seudun infratoimijoiden yhteinen julkaisu, jonka tavoitteena on jakaa tietoa ja vinkkejä kestäviin arjen valintoihin. Tein kampanjan kännykkä-äpille, joka auttaa lainojan niputuksessa, sekä esittelin verikoepalvelun, jonka avulla omasta terveydentilastaan pystyi pysymään paremmin kärryillä. Näiden lisäksi olin tehnyt yhden vaatekampanjan pirkanmaalaisen yrittäjäpariskunnan omistamalle myymälälle, sekä esitellyt vakuutuspalveluja, jotka helpottavat, kun lapsiperheessä sairastellaan. Kuukausi loppui yhteistyöhön, jossa kerroin pääkaupunkiseudun seurakuntien joulukalenterista, jonka sisällön olin itse kirjoittanut, mutta jota ei voi ostaa rahalla yhtään mistään. Tätä on vaikuttajamarkkinointi vuonna 2021.Jos se on jonkin mielestä vielä kulutushöttöä, en voi mitään.

Vaikuttajien kaupallisista kampanjoista puhuttaessa unohdetaan usein se, että kampanjat mahdollistavat ammattivaikuttamisen. Jos meille vaikuttajille maksettaisiin meidän blogien kirjoittamisesta, meidän Insta-sisältöjen selailusta tai meidän jokaisesta vastatusta inbox-viestistä, emme varmasti tekisi niin hanakasti kaupallisia kampanjoita. Koska harva vaikuttaja vielä pitää sisällöllensä maksumuuria (jotkut podcastit ovat tähän jo lähteneet), tule meidän tehdä kaupallisia kampanjoita, joilla voimme rahoittaa kaikkea muuta sisältöämme. Ne kampanjat, joista on maksettu, nimittäin “maksavat niitä työtunteja” kun me tuotamme kaikkea sitä muuta sisältöä, mitä meiltä toivotaan ja mitä haluamme tehdä. Kamppikset ovat “maksaneet” blogini vanhemmuuspohdinnan, aina toivotut parisuhdepostaukset, granolareseptit, kirppisvinkit ja ne miljoonat viestit, joihin vastaan inbox-kanavissani. Ne, joissa kysytte, mitä koko mun paita on, paljonko hamppariateria maksoi, suosittelisinko hyvää kahvilaa Tampereelta, kuinka saa gluteenittomaan taikinaan sitkoa tai minne Pyynikillä saa auton parkkiin. Ne vastaukset – hyvät lukijat – on maksettu sillä vaikuttajan helpolla elämällä, ilmaisilla tuotenäytteillä (öhöh).

 

-Karoliina-

 

Kuva:Noora Näppilä

 

Lue myös

X