kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 08.12.2021

Onko tämä se asenne, jonka vuoksi perheet ei saa tukea uniongelmiin?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
33 kommenttia

Mä avauduin eilen IG:ssä – taas kerran – meidän pienten tyttöjen uniongelmista. Olen puhunut aikaisemminkin, varmasti kyllästymiseen asti, miten meillä alkaa olla aikuiset melko väsyneitä, ja kuinka pienet heräilevät öisin. Uusi (vai onko se edes uusi lisä, en mä muista enää miten nämä päivät, viikot ja kuukaudet menee) ongelma on se, että tyttöjen nukutus on yhtä helvettiä. Vielä, kun heillä oli pinnasängyt, he vaan jätettiin sänkyyn (tämäkin opeteltiin kivikkoisen polun kautta) ja he nukahtivat sinne. Kun kaiteteet jouduttiin ottamaan kiipeilyjen vuoksi pois, koko tilanne räjähti käsiin. Tytöt alkoi juoksennella, karjua ja noh, seilata pitkin ja poikin. 

Mä kerroin Instassa, että en tarvitse apuja, koska koen ne usein tosi turhauttavaksi, koska tiedän, että ollaan koitettu varmasti kaikki keinot vuosien saatossa. Huomattakoon tässä siis se, että meillä on myös 11-vuotias, eli kokemusta illoista ja öistä on enemmän kuin kaksosten verran. Pyysin Instassa kuitenkin, että jos joku tietää kotiin tulevan uniohjaanan, otettaisiin sellainen neuvon ilolla vastaan. 

Mä sain tuhatviestitolkulla mitä ihanimpia viestejä, Jotkut vinkkasi sairaalaunikoulusta, toiset ensi- ja turvakotien “unipalvelusta” ja monet kertoivat univalmentajista, jotka voisivat jeesata. Niin ja sitten tsemppejä ja voimia sateli kanssa kauheasti. Mua liikutti kauheasti, miten ihanasti moni eli mukana. Vertaistukea parhaimmillaan. Hienoa oli myös se, että homma eteni apujen kanssakin konkreettisesti, sillä meille tulee ensi viikolla, NUKUTUSAIKAAN, kotiin univalmentaja. Kerron tästä lisää, jos (toivottavasti!!!!!) kerrottavaa on. 

Mä olen jo aikaisemminkin huomannut somessa, että kohteliaaksi keskusteluksi lasketaan usein vain ne kommentit, joissa ollaan samaa mieltä. Tarkoitan tällä sitä, että somessa on todella vaikea olla eri mieltä mitenkään neutraalisti, vaan se tulkitaan helposti jotenkin kiukkuiluksi, hyökkäämiseksi tai niskojen nakkeluksi. Uskon, että mä myös itse tulkitsen samalla tavalla väärin monia kommentteja.

Aika usein tästä syystä siis vastaan “kiitos ideasta” silloinkin, kun jostain syystä idea ei ole meille käyttökelpoinen, koska en halua loukata, kun ihmiset ovat laittaneet aivonystyränsä kehiin ja nähneet kirjoittamisen vaivan. Eilen kuitenkin jostain syystä vastasin aika monelle niin kuin asia oikeasti on. Vastasin toisin sanoen niin kuin vastaisin face-to-face kaverille, joka tekisi jonkin ratkaisuehdotuksen. Toisia kiitin ja kysyin lisätietoja. Toisille taas kerroin, että olin jo kysynyt sairaalaunikoulua, mutta se asia oli tyrmätty neuvolassa. Kerroin myös, että perhetyöntekijät eivät käy kodeissa (ainakaan täällä) iltaunien aikaan, eikä perhepeti tunnu meidän jutulle.

Illan kuluessa sain viestin neuvolalääkäriltä (tai siis niin hän ainakin kertoi olevansa), joka ehdotti, että toinen aikuinen nukuttaisi toisen tytön omaan kainaloonsa ja toisen omaansa. Näin heillä toimittiin kahden yksösen kanssa. Hän myös ehdotti, että lapset kannettaisiin nukahdettua sänkyyn tai, kuten heillä usein: “lapset nukkuu kainalossa koko yön ja me vanhemmat erillään”. Mä vastasin kommenttiin, kuten ajattelinkin tuosta ehdotuksesta. Sanoin, ettei meillä ole aina kahta aikuista kotosalla. Että minusta siinä mentäisiin meidän tilanteessa vain ojasta allikkoon.

Myönnettäköön, että minun olisi ollut tosi fiksua kiittää hänen ajatuksestaan ja laittaa muutama sydän oman kommenttini vierelle, mutta tällä kertaa se jäi. Ja niinpä suututin samalla kommentoijan tahattomattani. 

Heti vastaukseni jälkeen neuvolalääkäri (?) alkoi kertoilla, kuinka hän usein sanoo, että vanhempien tulisi relata. Samaan hengenvetoon hän arvosteli nimellä toisen somea työkseen tekevän äidin unimenetelmät kutsumalla heidän nukutustapaansa “pakkonukuttamiseksi” ja tuuppasi kerta toisensa jälkeen perhepetivinkkiä linkkeineen ja kuvakaappauksineen, jotta ”ymmärtäisin”, vaikka olin sanonut, etten koe sen olevan meille oikea ratkaisu. Lääkäri oli sitä mieltä, että “Lungeilla vanhemilla ja lungit ja perustyytyväiset lapset”.

Mä koin pitkän viestin, mulle tutun ihmisen arvostelun ja “lungiuden” korostamisen tosi syyllistävänä. Ymmärrän, että osittain kommentit satutti siksi, että aihe on meille niin haastava. Ja on turhauttavaa ja väsyttävää, kun mikään ei tunnu auttavan. Kerroin lääkärille, että koin hänen sanansa tosi syyllistävinä. Omassa päässäni pohdin, johtuuko juuri tällaisista terveydenhoitohenkilökunnan asenteista se, ettei jengi ei saa tarvittavaa apua neuvoloista ja lääkäreistä. Erityisesti jäin pohtimaan sitä sen jälkeen, kun lääkäri oli kirjoittanut minulle, kuinka: “terveydenhoitajien kanssa näistä usein puhutaan, että se on se vanhemman olemus ja otteet vauvan kanssa mikä kertoo aika pitkälti kaiken ja määrittää kaiken. Niin se vaan menee.”

Mä en kiellä, etteikö syliin nukuttaminen tai rentous auttaisi monissa perheissä unta. Aivan varmasti toimii monilla. Mutta jos terveydenhoitohenkilökuntakin on joskus näin näköalatonta tyylillä “näin se vaan menee”, on ajatus superahdistava. Tällaisilla halki-poikki-pinoon -kommenteilla kun suljetaan pois lasten erilaiset temperamentit, koko laaja nepsy-kirjo, sairaudet, ferrinitiinit, koulukiusaamisesta johtuva valvominen, pelot, melatoniinin tuotannon häiriön, erityisherkkyys ja ties mikä. Koska ihan oikeasti – ei kaikkien lasten uniongelmat nyt vaan kertakaikkiaan ratkea sillä, että vanhempi alkaa olla “lungi”. 

Mä ajattelen niin, että moni asia elämässä vaivaa vähemmän, jos voi olla rento, mutta todellisia ongelmia harvoin lungiuskaan vie mennessään. Mä itse ainakin huomaan, että kun on jotenkin erityishilpeä olo, tyttöjen unisekoilu ei ota niin paljon pannuun ja niille osaa nauraa paremmin, MUTTA NE EI POISTA ITSE ONGELMAA minnekään. Tällainen rentouden vaatimus on mun mielestä ongelman vähättelyä. Samalla se kaataa kauhean taakan vanhempien – niiden muutenkin jo aika lysyssä olevien – niskaan. Jokainen aikuinen tietää, että aikuisilla on elämässä aikuisten ongelmat – parisuhdekriisit, rahastressit ja ties mitkä – eikähän lasten uni voi olla järjestään kiinni siitä, henkiikö aikuinen lungia menoa. Ihan perus pitäisi olla riittävä, myös vanhempien luomassa tunnelmassa.

Rentouden vaatiminen ylipäätään on mun mielestä yhtä absurdia kuin se, että paniikissa olevalle ihmiselle sanotaan, että pitää rauhoittua. Tai kun lapsettomuudesta kärsivälle parille sanotaan, että listääntymisongelmat poistuisivat, jos ette nyt vaan stressaisi liikaa. Positiivinen ajattelu ja siihen pyrkiminen on minustakin hyvä juttu, mutta vaatimus jostakin tietysti ajattelusta tai tunteesta on tosi armotonta. 

Meidän elämässä on ollut vaiheita, kun lapset nukahtaa (meidän mittapuulla) hyvin. Tai kun he nukkuvat (meidän mittapuulla) hyvät yöunet. Ja sitten on näitä aivan perseaikaoja. Ja voin sanoa, että sitä on helkkarin paljon helpompi olla rento vanhempi, jolla on “hyvä olemus”, kun asiat sujuu edes suhteellisen kivasti. Tarkoitan tällä sitä, että on huomattavasti helpompi olla kiva, rento ja mukava vanhempi, kun tietää, että asiat menevät suhteellisen kivasti. Jos aikuisen olemus vaikuttaa lapsen fiiliksiin, niin kyllähän se menee myös toisinpäin. Ei kai aikuinenkaan voi olla kone, joka vetää hyvällä sykkeellä, kun lapsi karjuu itsensä oksennustilaan. 

Musta on ihanaa, että nykyvanhemmuudessa painotetaan usein perheen tunneilmapiiriä ja sitä, miten lapset aistii aikuisten tunteita. Toisaalta: Tuollaisten aiheiden korostaminen tekee monille sen, että aikuiset syyllistävät itseään kaikesta mahdollisesta lapsiin liittyvästä. Ja jos vielä terveydenhoitohenkilökuntakin on sitä mieltä, että huonot unet johtuu siitä, että AIKUINEN stressaa ja AIKUISEN otteet ei ole oikeanlaiset,u nohdetaan mun mielestä ihan sellainen perus tietämys ihmisistä, että ihmiset – myös lapset – on erilaisia. Että vaikka jotakin lapsia kohtelisi kuinka “oikein” ,toiset vaan ovat kiukkuisempia kuin toiset. Toisilla on karmea uhmaikä, toiset vetää kaatokännit teini-iäissä, toiset tulee raskaaksi 15-vuotiaina ja toiset nukahtaa huonosti. 

Mä todellakin toivon, että mulle viestin laittanut ihminen ei ole oikeasti lääkäri. Ei siksi, etteikö lääkäri saisi nukkua perhepedissä tai nukuttaa lapset syliin. Tietenkin saa, kuka tahansa saa, koska eri perheille on eri asiat oikeita. Mekin itse asiassa nukutaan pakon edestä kait nyt puoliperhepedissä, kun toinen aikuinen nukkuu tyttöjen lattialla (aamuyöstä myös tyttöjen kanssa). Toivon tätä siksi, että toivoisin, ettei missään, missä perheitä tuetaan, olisi töissä henkilöitä, jotka eivät ymmärtäisi lasten ja perheiden moninaisuutta. Se, mikä toimii toisaalla, ei ehkä toimi jossain muualla. 

Huoh! Uutta iltaa ja nukutusta päin. Toivottavasti meidän perhe voisi vihdoin ja viimein olla esimerkki niistä, jotka selättävät uniongelmat sellaisen tuen avulla, jossa kunnioitetaan meidän toiveita. Ja tällä hetkellä toiveet olisi:

  1. kaikkien lasten rauhaisa unille käynti
  2. katkeamattomat yöunet
  3. mun ja miehen pääseminen nukkumaan vieretysten omaan sänkyyn

 

Mitkä unitavoitteet teillä on?

 

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Kommentit (33)

Tsemppiä uniasioihin. Toivottavasti saatte pian teidän perheelle parhaiten sopivan ratkaisun tähän. Yllättävää kuulla, että neuvolassa suhtauduttiin kielteisesti neuvolaunikouluun.

Niin. Kun kertoo ohimennen kuinka raivostuttavaa on kun taaperot tyhjentää laatikoita ja kuinka väsynyt on kun lapset nukkuu huonosti niin hienoa sen johdosta päätyä johonkin curling vanhempi lokeroon. Jep. Mun mielestä hieno teksti ja hyvää pohdintaa monelta kannalta. Näistä asioista pitää voida avoimesti puhua ihan rehellisesti, tää on monessa perheessä ihan jokapäiväistä elämää mikä kuluttaa ja vituttaa ja on terveellistä että niistä sallitaan ääneen puhua. Kiitos!

Heippa! Törmäsin sun kertomaan haasteeseen lasten nukutuksen kans. Tän vinkin oot varmaan kuullu, mutta laitan sen vielä pisteeksi iin päälle saatuihin neuvoihin.

Olen ollut open työni puolesta tekemisissä lastenpsykiatrin kanssa ja useissa lasten uniongelmissa hän on suositellut antamaan pienellekin lapselle pikkuisen nokareen reseptivapaata melatoniinia. Hänen mielestään lapsen uniongelmat kertovat melatoniinin puutteesta, aivan kuin jotkut oireet vitamiinien puutteesta. No, sitten kun meidän 4-vuotias rupesi vaatimaan kolmen-neljän tunnin nukutusta, kokeilin antaa pienen murusen melatoniinia. Ja oli kuin taivas olisi auennut, kun uniongelmat ratkesivat siihen!!! 🤩🤩🤩🤩🤩 Lastenpsykiatri sanoi, että melatoniini on turvallista pitkäänkin käytettynä, koska se on ihmisen luontainen aine. Neuvolassa täti ei ollut kuullut asiasta, mutta suhtautui asiaan hetken miettimisen jälkeen myötämielisesti, koska lapsi ja perhe tuntuivat voivan paremmin.

Melatoniinin pidempiaikainen käyttö hiivuttaa pikku hiljaa elimistön omaa melatoniinituotantoa.

Ei missään nimessä pidä antaa ilman lääkärin määräystä lapselle melatoniinia! Siihen on olemassa ihan painava syy miksi edes imettävälle äidille ei ”meltsua” suositella ja on TÄYSIN edesvastuutonta antaa lääkeneuvontaa maallikkona. Se, että joku ”työnsä puolesta on sitä ja tätä, tapaan sen ja sen” ei todista mitään.

Myös kuulijan asenteessa voi olla se ongelma.

Nukahtamishulinoihin on ihan helppoja kaavoja, mutta jos kuulijalla on kovin tarkat kriteerit siihen, että näin me ei sitten ainakaan halua ja sitä ei ainakaan kokeilla, ei tuota eikä tota, äläkä siinä neuvo, kun ei yhtään jaksa kuunnella, niin kyllä vain
– hulinat jatkuvat, eikä mikään tunnu auttavan.
Rohkeasti on siis kuulijankin osattava ottaa avoimin mielin vastaan sellaistakin, mikä ei ehkä ole ensi kuulemalta omaan mieleen. Esimerkiksi kaksosten nukkuminen eri tiloissa tms.

Voi olla, että iltarauhan saavuttamiseksi joudut olemaan omasta mielestäsi tyly, palauttamaan jälkikasvun sänkyihinsä kerta toisensa jälkeen palvelematta tai mitään sanomatta. Toivottavasti ulkopuolisesta auttajadta on tässä apua.

Tsemppiä! Terveisin 5,5 vuotta joka ikinen yö herännyt äiti. En osaa lainkaan auttaa, mutta sympatiseeraan teitä koko sydämestäni.

Olipas hieno kirjoitus. Meillä esikoisen unet ja nukuttaminen oli jotain kamalaa ja kuopus nukahti, kun sen laittoi sänkyyn. Ja edelleenkin toisella nukahtaminen kestää ja toinen nukahtaa viidessä minuutissa. Että ne lapset on vain erilaisia ja se on ihan ok. Ja voin sanoa sen, että en todellakaan ollut lungia nähnytkään esikoisen vauva-aikana ja en kyllä ole edelleenkään tällainen lungi vanhempi. Mun vahvuudet on sitten muissa asioissa. Ja rentoutta harjoittelen elämään ylipäänsä. Mutta todella ihana kirjoitus, kiitos siitä. Varmasti moni saa tästä vertaistukea.

Suuret kiitokset kirjoituksista ja isot tsempit teille! Toivottavasti saatte pian nukkua kaikki! Meillä kotona temperamentiltaan haastava kohta 3v, joka ei nukahda, ei nuku ja kiukkuaa. 🙈🙉 Rakkaitahan nämä on, vaikka välillä meinaa mennä järki ja rentous on kaukana.

Jos tiedät tuon ”lääkärin” nimen, niin katso tiedot Julkiterhikistä.

Tiedän, että et välttämättä toivo vinkkejä, mutta ajattelin jakaa seuraavan vinkin jos se auttaisi jotakuta muuta lukijaa: Meillä nukuttamiset meni aivan painajaismaisiksi silloin kun siirryttiin pinnasängystä ns. tavalliseen sänkyyn. Oltiin jo aivan loppu kunnes keksittiin kokeilla vielä meidän matkasänkyä. Meidän matkasänky on siis BabyBjörn Light-merkkinen ja siinä on korkeat reunat, mutta koska sen pohja on lattialla niin sänky on paljon matalampi kuin pinnasänky. Jostain syystä meidän lapsi ei tullut pois tästä sängystä vaan jäi sinne tyytyväisenä nukkumaan. Käytettiin kyseistä matkasänkyä 3v asti jonka jälkeen siirto junnusänkyyn sujui ongelmitta. Tsemppiä!

Itse olen varmaan aikalailla tämä kuvailtu lungi -vanhempi, jonka molemmat lapset ovat nukkuneet perhepedissä (usemman vuoden) ja nukutettu tarvittaessa syliin.

Toinen lapsista on täysi ihme nukkumisessa – hän ei herää mihinkään, nukahtaa helposti ja vetelee sikeitä 12 tuntia heräämättä. Mutta toinen (siis ihan yhtä lungisti kasvatettu ja viereen nukutettu) lapsi on aivan onneton uniensa kanssa – nukutuksessa kestää 2 tuntia, yöllä herätään monta kertaa (välillä moneksi tunniksi), aamulla herätään klo 5.00 alkaen vähän väliä itkemään.

Tsemppiä sinne unihärdelliin!

Symppaan niin paljon! Meillä alkoi sama sekoilu kesällä, kun pinniksen laita oli poistettava. Sitä ennen lapsi (elokuussa 2v) nukahti itsekseen, mutta puheen kehitys oli pitkittynyt nukahtamista, koska sängyssä piti hölöttää. No, laidan puuttuessa vapaus aloitti aivan totaalisen rallin…sängystä noustiin kymmeniä kertoja ja nukahtamiseen meni tuntitolkulla aikaa. Oli pakko alkaa iltasadun jälkeen jäädä huoneeseen. Olemme soveltaneet tuoliunikoulua. (Neuvolaa ja sitä kautta perhetyötä pyydetty myös avuksi…sieltä saatu lähinnä tsemppejä, että toimimme hyvin ja koittakaa jaksaa…meillä etelä-Karjalassa kotikäynnit onneksi mahdollisia) nyt olemme tilanteessa, että pääsääntöisesti ipana nukahtaa sadun luettua viimeistään vartin jälkeen. Yhä hölisee sängyssään luetuista kirjoista ja päivästä juttuja, mutta ei juoksentele enää…joskus nousee muutamia kertoja. Mutta yhä istutaan sillä tuolilla, siitä ei ole päästy eroon…eikä vauvan myötä ole jaksettu ”näin hyvän tilanteen myötä” edes yrittää. Toisaalta myös tuntuu, että hän tällä hetkellä nyt vaan tarvitsee läsnäolon tueksi nukahtamiseen. Vaikkei aktiivisesti nukuteta, vaan ohjataan tarvittaessa takaisin sänkyyn ja vältetään puhetta… meillä muuten myös jäänyt päiväunet pois, koska niille nukutus oli vielä isompi helvetti. Yöunet 11-12 h. Jos jää alle sen joskus niin sitten tainnutetaan rattaisiin powernapeille, sinne nukahtaa hyvin. Nykyäänkin on joskus vielä sekoiluiltoja, mutta ne selittyy yleensä liian myöhäisillä vierailla tms päivän tapahtumilla….

Tsemppiä aivan valtavasti! Toivottavasti löytyy ajan kanssa (pian) tapa, jolla kaikki nukutte paremmin!

Lääkärit nyt on…lääkäreitä. Eipä kuulosta kovin asiantuntevalta, ylipäätään jos neuvot perustuvat vain siihen omaan kokemukseen omista lapsista. Hohhoh mitä kommentteja olet saanut!
Mites tämä vanhempien rentous tai ei-rentous sitten selitetään kun saman perheen lapsissakin on eroja?
Mulla ei ole sulle mitään neuvoja. Kuin että ehkä aika vain auttaa, että tämä on vaihe. Itse koen etten ole näihin lasten univaikeuksiin ikinä saanut apua edes yksösten kohdalla, voin vain kuvitella miten rankkaa kun tuplana huudetaan eikä nukahdeta. Voimia!

Meillä esikoinen nukkui ensimmäiset seitsemän vuotta huonosti, eli kitisi yön aikana 5-10 kertaa, jolloin minun piti nousta omasta sängystäni ja mennä hyssyttelemään joka ikinen yö. Olin tuon ajan kotiäitinä, joten lepäsin päivän aikana.

Vielä lisäideoina seuraavaa: onko tyttöjen terveys tarkastettu hyvin, onko iltapalalla jotain sokeripitoista, joka villitsee, onko vatsat täynnä, onko huoneessa liian kuuma/kylmä?

Mahtava kirjoitus! Voi kun asiat olisikin niin yksinkertaisia, että painamalla nappia äiti ja isi muuttuvat buddha-munkeiksi, elämä on jatkuvaa zen-tilassa lillumista ja lapset toimii kuin unelmat.

Tämänkaltaiset kommentit antaisin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ajatuksena toki ok, että elämään kannattaa suhtautua positiivisesti, mutta kuten sanoit, se ei ratkaise itse ongelmaa. Elämä tapahtuu jatkuvasti, läheinen kuolee, rahahuolet painavat jne. Jos lasten kasvatus olisi siitä kiinni miten stressaamatta vanhempi osaa olla, ei lasten tulevaisuus näyttäisi kovin hyvältä.

Avoimuutta, reiluja tunteita ja konkreettista apua. Sitä vanhemmat kaipaavat. Epäilen tosin hieman, että kirjoittaja olisi ollut neuvolalääkäri. Kommentti kuulostaa samalta kuin sanoisi masentuneelle, että masennus kyllä lähtee kun olet iloisempi.

Tsemppiä sinne ja toivottavasti löydätte apua uniongelmiin. 🙂

Et halunnut neuvoja, mutta kerron silti, mikä meillä auttoi. Lapset lopettivat päiväunet (toinen 1v 6kk ja toinen 2 v 1kk). Sen jälkeen rupesivat nukkumaan putkeen 11-12 tunnin öitä ja illalla saivat helpoista unen 19.30 viimeistään. Lopettivat sikisi, kun päiväunille nukutus kesti tunnin kaksi, meni lopulta niin myöhäiseksi, että yöunet kärsi. Enkä jaksanut tunnin kahden nukutuksia kahta kertaa päivässä. Toki lapset ei olleet päiväkodissa tuolloin, joten oli helppo toteuttaa. Teilläkin lapset taitaa olla yli 2 v ja siinä vaiheessa unen määrä vähenee paljon.

Me asuimme kahden makkarin ja olohuoneen kolmiossa kun nuorempi lapsi syntyi. Ajatuksena oli, että ensin nuorin nukkuisi meidän kanssa ja sitten kun tulisi aika omalle huoneelle lapset nukkuisivat toisessa makkarissa ja me vanhemmat toisessa. Noh, käytäntö olikin sitten ihan muuta, nuorempi lapsista ei kuitenkaan osannut nukkua kuin yksin. Monen kuukauden valvottujen öiden ja eri unikoulukokeilujen jälkeen me vanhemmat muutimme olohuoneeseen nukkumaan ja lapsilla oli omat huoneet. Tämä paransi meidän yöt, ja myöhemmin (joskus 3-4 vuotiaana) lapset sitten lopulta nukkuivat samassa huoneessa. Tiedän, ettette haluaisi muuttaa nukkumäjärjestelyjä, mutta olisiko ehkä kuitenkin aika edes kokeilla sitä? Tilapäistähän se kuitenkin olisi ja voisi pelastaa teidänkin yöt. Jos esikoinen nukkuisi alhaalla saisi hän ainakin nukuttua, pienet voisi olla omissa huoneissaan ja te olohuoneessa. Tai siirrätte olohuoneen teidän makkarin tilalle, parisänky olohuoneeseen ja kaikki nukkuu ylhäällä niin voisitte kuitenkin oleilla alakerrassa. Yläkerta ei ehkä sängyn kanssa olisi niin kaunis, mutta muu (yö)elämä taas huomattavasti parempaa.

Samanlaista säätämistä se on muissakin perheissä. Osalla ne ongelmat ilmenee eri asioissa. Osa puhuu niistä rehellisesti ja osa vaikenee. Mun vinkit tohon iltanukkumisählinkiin. Nyt, kun tavallaan koko nukkumaanmeno on alkanu etukäteen jo stressata aikuisia ja lapsia niin kannattaa katkaista se jollain kivalla. Ostatte lasten kanssa niille makkariin ikeasta harsokatokset ja haluttavat yövalopuput joissa on yövalo sisällä. Teette makkarista lapsille ihanan paikan. Meidän lapsille yövalot ja erilaiset sänky viritelmät on tosi tärkeitä ja tietysti yhteinen hyvänyönsatu.

Tää on myös mulle herkkä aihe, ja haluan sympatiseerata sua tässä! Meidän 14-vuotias esikoinen on nukkunut 2 kk iästä asti kuin unelma ja 8-vuotiaalla kuopuksella on ollut koko ikänsä uniongelmia. Hän ei meinaa nukahtaa illalla. Vauvana ja taaperonahän nukkui määrällisesti vähän tai jopa tosi vähän. Meilläkin on kokeiltu kaikki mahdollinen ja on tosiaan raivostuttavaa, että jotkut luulevat meissä vanhemmissa olevan vika! Miksiköhän esikoinen sitten nukkuu niin hyvin?

En usko, että teette mitään väärin! Osa lapsista vaan nukkuu huonommin ja osa paremmin.

Mulla on kaks todella huonosti nukkuvaa ja nukahtavaa lasta. On kokeiltu oikeesti ihan kaikkea. Silti, huonosti menee, mutta koko ajan lasten kasvaessa uniongelmat on vähentyneet. Kaikista raivostuttavinta on se, kun joku, joka on pitänyt jonkun yhden parin yön kestävän onnistuneen unikoulun lapselleen, tulee antamaan ohjeita ja pätemään, että ”sä et vaan oo johdonmukainen, kyllä meillä tää unikoulu toimi.” Tai
ehkä vielä pahempi, ”kyllä lasten kuuluu nukkua yönsä heräämättä, ja vanhempien myös”.

Sitten oma lukunsa on juuri nää ohjeet, joita samalla sabluunalla tuutataan kaikille, ”tee näin ja näin, mutta älä missään nimessä tee näin”. Esimerkkinä; lasta ei saisi nukuttaa viereen, eikä missään nimessä niin, että lapsi siirretään nukahdettuaan omaan sänkyyn. No me ei näin toimittu pitkään aikaan, koska joka tuutista näin kiellettiin tekemästä. No kuitenkin alettiin vähän puolivahingossa näin toimimaan, ja sehän toimii todella loistavasti. Meidän lapsi on siis sellainen, että nukahtamiseen tarvitsee vanhemman turvan ja läheisyyden, mutta nukkuessaan taas oman rauhan. Ihmekös nukuttaminen jollain toisella metodilla on kestänyt kolme tuntia. Ja mieluummin nukutan lastani 10min kuin 3h…..

Tsemppiä!

Kiitos tästä postauksesta, toivon että neuvolassa otettaisiin uniongelmat todesta eikä kuitata sillä että sellasia ne lapset on.
Minä en kestä ollenkaan nukutusshowta, tämä on mun vanhemmuuden heikko kohta.

Meidän unitavoitteet ovat itsenäinen nukahtaminen sekä kokonaiset yöt, ilman meidän sänkyyn änkeämistä.

Tsemppiä teille iltoihin ❤

Hieno kannanotto! Perheet ja lapset on erilaisia ja tuntuu hurjalta että joku terveydenhuollon ammattilainen on mielipiteissään noin joustamaton ja ehdoton. Kaikkea hyvää teille ja valtavasti tsemppiä <3

Samaa mieltä.

Suomalainen terveydenhuolto on varmasti hyvin tehokas (mitä esimerkiksi vakavien sairauksien hoitoon tulee), mutta onhan siellä toi työkulttuuri välillä aika lailla liukuhihnameininkiä. En tiedä ovatko ihmiset siellä niin läpeensä uupuneita vai mistä johtuu.. On toki tullut paljon poikkeuksiakin vastaan, eli aivan loistavia ammattilaisia.

Meillä vauva, kohta 10 kk, ei esikoinen, on nukkunut kohta puoli vuotta todella huonosti. Välillä vielä sitäkin huonommin. Sairastamiset, hampaat ym ovat tehneet ryhtiliikkeet mahdottomiksi edes yrittää. Lopulta oltiin siinä pisteessä, etten enää jaksanut (mitään). Olen puhunut asiasta neuvolassa ja sain neuvon olla yhteydessä perheohjaajaan ja/tai ensi- ja turvakotiin. Tein molemmat. Ensi- ja turvakodin ihminen tuli kotikäynnille, oli ystävällinen ja ymmärtäväinen. Kuunteli minua ja mietti yhdessä vaihtoehtoja. Perheneuvoja tuli myöhemmin. Hän alkoi sanella ohjeita, miten vauvan rytmi piti muuttaa, minun piti aloittaa unikoulu, minun piti sitä ja minun piti tätä. Vauvallamme on rytmi, meidän perheeseemme sopiva, hyvin samankaltainen kuin isoilla sisaruksilla aikanaan. Vierailun jälkeen olin pöllämystynyt tapahtuneesta. Odotukseni olivat entun käynnin jälkeen korkealla, olinhan saanut silloinkin hyviä neuvoja ja tukea. Nyt minut jyrättiin täysin, minua tai toiveitani ei kuunneltu. Ei otettu huomioon juuri meidän vauvamme ja perheemme erityispiirteitä. Totesin, etten voi toimia osittain vastoin omia kasvatuskäsityksiäni ja sysäsin komennot pois listaltani. Silti ahdistuin jälkikäteen suuresti ja aloin stressata niitäkin asioita, joiden olin aiemmin ajatellut olevan hyvin. Lopulta sain neuvolasta lähetteen sairaalaunikouluun, käyntiaikaa vielä odottelen.
Mutta tosiaan, sama yhteen muottiin sovittaminen ihmetytti täälläkin.

Kielletäänkö teillä lainkaan noita kaksoslapsia? Meinaan vaikutatte niin hellämielisiltä vanhemmilta, että väistämättä tulee mieleen onko kieltäminen pannassa. Tuon ikäisen tulisi jo ymmärtää että sängystä ei saa nousta pois, jos on oppinut kieltoja joskus kuulemaan. Ja esim se teidän jatkuva laatikoiden tyhjentely jne, eikö se loppuisi kieltämällä?

Minun lapset ei oo ikinä laatikoita tyhjennelleet kun on kerrottu että se ei käy. Samoin sängystä ei poistuta kun se on kielletty.

Ehkä nyt lässynlää-kasvatuksen tilalle sellaista normaalia jämptiyttä vanhemmilta?

Kiitos hyvästä kommentista Reetta-Leena.

Kiitos Reetta-Leena hyvästä huomiostasi. Näinä päivinä on hyvin paljon lapsia, jotka uuvuttavat vanhempansa loppuun. Onko vanhemmuudessa kaikki kohdallaan? Sitä kysymystä on aivan pakko pohtia. Eikö lapsilla ole mitään rajoja? Onko niin, että vanhemmat ovat lastensa palvelijoita, jotka juoksevat paikalle kuin palomiehet pikkulasten pienestäkin inahduksesta. Tämä on sitä Curling-vanhemmuutta. Joten hurjaa, kun lapsista tulee perheen päälliköitä ja vanhemmista palvelijoita, jotka uupuvat lastensa monenlaisten vaatimusten täyttämiseen. Kaikki apu on varmasti hyödyllistä ottaa vastaan, jos lapset vaan itkevät ja valvovat öisin. Kannatan kaikkia mahdollisia konsultaatioita, univalmentajista mihin tahansa unikouluihin. Varmasti univalmentaja voi myös puuttua vanhempien kasvatusongelmiin. Ihailen kaikkia perheitä, joita on paljon, jotka lähtevät hakemaan apua tv-formaatti Supernannyn Suomi kautta. Siellä ne lapsipäälliköt riehuvat ja käskyttävät täysin lannistuneita palvelijavanhempiaan. Hyvä, jos perhe saa apua vakaviin kasvatushaasteisiinsa. Niiden ratkettua lapset nukkuvat ja syövät ihan hyvin.

Lopeta. Lopeta nyt ihan heti tuollaisen hyödyttömän ja syyllistävän kommentoinnin kanssa. Ota oikeasti pieni hetki ja mieti, mitä tarkalleen ajattelit tuolla saavuttavasi? Oliko oikeasti vilpitön tarkoitus auttaa vaiko vain pahoittaa toisen (jo valmiiksi uupuneen ja asiasta stressaantuneen) vanhemman mieltä? Eikö edes hiukan hävetä?

Hyvä ReettaLeena,
Sanoit, että sinun lapsesi ovat totelleet kieltosanoja pienestä pitäen. Tämä et kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisessa perheessa (tietyn ikäiset) pienet lapset uskoisivat niitä. Meilläkin kolme lasta, joista yksi on ollut laatikoidentyhjentäjä ja sängystäpoistulija. Hänen kohdallaan nukutuskin oli yhtä tuskaa. Kaksi muuta lasta taas eri maata. Ja jokaista lasta kyllä komennettiin.
Lapset ovat erilaisia, lasten luonteet ja tempperamentit ovat erilaisia, eikä kaikille sovi samat keinot kuin teidän perheelle.

Toivottavasti ymmärrät itse, miten pahalta ja loukkaavalta kommenttisi tuntui.

❤️
Pidän peukut pystyssä että univalmentajasta on apua! varmasti on❤️

Se on just näin. On aika vaikeaa olla rento vanhempi kun on valvonut esim. 3 vuotta. Neuvolassa ei tiedetä mitään lasten erilaisuudesta, vaan samat jutut kerrotaan kaikille. Mikä on hieman erikoista, kun esim. koulussa jokainen lapsi pyritään kohtaamaan yksilönä. Allergioista yms. jaettiin myös väärää tietoa. Perheneuvolassa oli sen sijaan hieman ymmärtäväisempi ilmapiiri. Olen alkanut ajatella, että lastenneuvolan tarkoitus on rokottaa lapset ja mitata ja punnita ja muulla ei ole väliä. Enkä syyllistä tällä ketään ja varmasti on erilaisiakin neuvoloita, mutta tämä on oma kokemukseni.

Näin minä aina neuvolan toiminnan käsitin? Paikka missä seurataan, että vauva kasvaa ja kehittyy ja saa rokotukset. Sieltä varmasti ohjataan eteenpäin jos tarvitsee esim perheneuvolan tai lääkärin palveluja.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X