Voisiko se todella tapahtua?

Asiasta alettiin puhua jo keväällä.

Kaivettiin esiin kalenterit, ehdoteltiin päiviä ja lopulta turhauduttiin, kun aina jollakin oli este silloin, kun joku toinen olisi päässyt.

Yksi ehdotti, että elettäisiin kesän yli. Että syksyllä sitten uudelleen. Kun on eletty helteet ja lomat ja mökkireissut ja särkänniemet ja festarit.

Tuli syksy. Kaivettiin esiin farkut ja takit. Ja kalenterit, joiden sivut loistivat kesän menojen jälkeen asiallisia hommia. Syyskuusta aloitettiin kalenterikahlaus ja joulukuun puolen välin kohdalla huudettiin: BINGO!

Kahdeksan kuukautta siinä meni, mutta niin vaan saatiin kolmen naisen, kolmen siskoksen, aikataulut sovittua sillä tavalla yksiin, että päästään viettämään yksi yönselkä kolmisin.

Niin siis jos päästään. Bussin tulisi startata matkaan huomenaamuna, mutta sillä sykkeellä on viuhtonut flunssa-aalto lapsissa ja oksennustauti toisaalla, että vielä en löisi päätäni pantiksi huomisen reissun suhteen. Pari kertaa on liipannut koronakaranteenikin niin läheltä, että on totaalinen ihme, jos me huomenna lillutaan kylpylän vesissä ja päästään – vuosien tauon jälkeen – olemaan vain me siskot keskenään.

Siskoviikonloppu – täältä me tosi mielellään tultaisiin!

-Karoliina-