Kun meidän kodin remonttia alettiin suunnitella viime syksynä, maaliskuu tuntui olevan valovuoden päässä. Siellä jossakin keväällä. Kaukana.
Nyt, kun kotona on rampannut joulu-tammikuun aikana niin moni suunnittelija, asentaja, työnjohtaja, sähkäri ja ties kuka, on tilanne alkanut konkretisoitua. Täällä tosiaankin aletaan kohta vetää seinää matalaksi ja rakentaa lattiaa ja kaapistoja uudelleen. Voiko enää perääntyä, jaiks?!
Mua on yllättänyt se, kuinka paljon remontissa on suunniteltavaa, päätettävää ja tilattavaa. Vaikka meillä on mukana remontissa sisustusarkkitehti, keittiösuunnittelija ja kaikki remppaan konkreettisesti liittyvät henkilöt, on totta kai paljon asioita, jotka vain me voidaan hoitaa.
Ensinnäkin – kröhöm – raha. Mä olin osannut arvioida ihan hatusta ja summamutikalla rempan kustannukset melko oikein, mutta heti kun tarjouksia ja euroja alkoi kilahdella sähköpostiin, alkoi tilanne vaikuttaa konkreettisemmalle. Hikikarpalot otsalla sitä alkoi summa muuttua päässä vähintäänkin viiden asuntolainan kokoiseksi, vaikka siinä ei mitään (toistaiseksi!!) yllättävää ollutkaan. Tosiaankin: Nämä jututhan pitää maksaa. Jännä.
Toisekseen asioiden ja aikataulujen antaminen toisten ihmisten käsiin vähän aina kuumottaa. Olen ollut mukana suunnittelupalavereissa, missä eri firmojen tyypit on käynyt meidän kotia läpi. Ja toiminut kirjurina, mutta koska en ymmärrä mitään “joo tähän yks kasikymppinen ja sitten dee vitosta puolihimmeänä -keskustelusta” mitään, on ollut vaan pakko luottaa siihen, että tekijät tietää, mitä ne tekee. Mullehan tämä osa on ehdottomasti vaikeinta. Aikataulujen suhteen olen tarkka, enkä ymmärrä ihmisten epäloogisuuksia töiden ajoittamisten ja limittäisyyksien suhteen. Mutta koska aihe on mulle nyt aivan uusi, ajattelen, että kyllä tämäkin asia varmasti lutviintuu. Onneksi kaikki tekijät on mulle tuttuja ja ne kyllä tietää, millainen olen. Hah.
Lopputulos. Sekin vähän jännittää. Me ostettiin vajaat pari vuotta sitten meidän unelmien koti ja me tullaan teettämään nyt siihen ne muutokset, joiden tarkoitus on tehdä ihanasta kodista täydellinen. Siksi, kuten kaikissa suurissa rakkaustarinoissa, jännitystä on ilmassa massiivisten odotusten vuoksi. Entä jos vaiva ja rahat menee hukkaan, kun joku juttu ei toimikaan? Menetetäänkö rempalla vanhan talon henkeä? Onko remppa, värit, kalusteet niitä, joiden pintaa pussaillaan innostuneesti vielä vuosienkin päästä?
Sellaisia aatoksia! Ja hei kuulkaa: Olenko muuten muistanut kertoa, mitä kaikkea meidän onkaan tarkoitus tehdä?
-Karoliina-
Kommentit (7)
Meillä on 2 autoa ja asutaan omakotitalossa kaupungin laidalla. Tarvittaessa 3 lapselle on omat huoneet, vielä yksi on työhuone. Mun hiilijalanjälki on 2300kg tästä huolimatta. Ei se asuinpaikka ja autojen määrä automaattisesti luo isompaa hiilijalanjälkeä. Miten huomioit *kaupallinen yhteistyö* *saatu* tavarat hiilijalanjälkilaskurissa?
”Entä jos vaiva ja rahat menee hukkaan, kun joku juttu ei toimikaan?”
No, eikös teillä käynytkin juuri näin? Ostitte ja remontoitte epäsopivan asunnon reilu vuosi sitten? Olisi kiva kuulla mitkä on fiilikset edellisen remontin suhteen?
Tämä remontti on jatkoa edelliselle, ei vastakohta sille. Hukkaan menee käytännössä yksi kaide ja ovi, ja ehkä – jos ei saada säästettyä – pari metriä tapettia.
Kuulostaa kivalta! Miten saatte korona-turvavälit pidettyä remonttityyppien suhteen
vai oletteko pois kotoa?
Meillä unelmien kodin remppa-aika oli kamalan stressaavaa. Ekaksi aikataulu oli ylikireä (tasan 1kk aikaa ennen kuin piti luovuttaa vanha kämppä) ja siitä kolme viikkoa varattu lattian laitolle. Koska korona, tehtiin mahdollisimman paljon itse. Asbestitarkastus (onneksi vanhan omistajan puolesta oli ok, että tehtiin etukäteen) paljasti, että keittiön lattiassa liimassa asbestia, joten 1kk ennen rempan aloitusta suunnitelmat muuttui siitä, että laitetaan lattiat koko muussa kämpässä paitsi keittiössä (plus seinien ja kattojen maalaus) siihen, että rempataan näiden lisäksi myös keittiö (koska oli kätevintä hoitaa keittiön asbestipoisto samalla kun kaikki oli muutenkin aukirevittynä). Plus sitten tuli myös sähkötöitä (koska keittiöön ei mennyt tarpeeksi sähköä, joten uusittiin ja tarkastettiin sähköt koko kämpässä). Aikataulusta johtuen keittiö Ikeasta, suunnittelu tehtiin noin viikossa (lopputulos hyvä, kasatessa muuteltiin suunnitelmia vähän). Kun saatiin uuden kodin avaimet, purettiin pääosa keittiöstä vkl aikana, asbestipoisto vei vajaan viikon, sen jälkeen purettiin keittiö loppuun plus kaikki muu lattiarempan tieltä lähtevä (kokokorkeita liukuovikaapistoja, se oli kamalaa tällaiselle varsin lyhyelle tyypille) ja roudattiin ne sorttiin. Kokopäivätyön ohessa toki. Sitten lattiarempan aikana viikonloppuisin hiottiin kaikki seinät ja katot (yli 100m2 kämpässä riittää näitä), mies lisäksi organisoi sähkömiehen ja putkimiehen (koska vessaankin pikkuremppa). Kun lattia sit valmistui 3pv ennen muuttoa (sovittiin aikatauluun!) oli edessä siivousta, seinien maalaus ja sellainen pikkujuttu, että meillä ei sähköjä kuin yhdessä pistorasiassa koko asunnossa. Sähköt saatiin puoleen kämppään ennen muuttoa (keittiö kun oli rakentamatta, joten sen takia ei voinut kaikkia sähköjä). Niin ja lapsella oli toki hiihtoloma, että hänkin pyöri jaloissa. Kun muutettiin sisään, oli olkkari maalaamatta, keittiö rakentamatta ja tasan yksi vesipiste…ja tasan nolla vaatekaappia tms. säilytystilaa. Niin ja tietty ne koko päivätyöt itsellä ja miehellä, eipä ollut vapaa-ajan ongelmia…
Töiden ohessa sit rakennettiin keittiö (siitä tuli ihana), asennettiin vaatekaapit, maalattiin olkkari, saatiin pesukone toimimaan (koska ei ollut vedet kytketty pesukoneelle, vielä muuttopäivänä mä pesin meidän pyykkejä koko päivän vanhalla kodilla). En suoraan sanottuna tajua miten selvittiin (ja vielä avioliitto kasassa), mutta selvittiin ja koti on ihana. Eikä ikinä, ikinä tehdä tällaista hullua remppaa. Ehkä 2kk muutosta oli valmista (tai no, vielä olisi ovenkarmeja maalattavaksi, mutta pikkuhiljaa ne sitten).
No sit tulin lukemaan että mitä teette! 😀
Tuo on kyllä tosi huiman hyvä lukema, koska mä vastasin kyselyssä molemmissa tavoissa aina sen ”parhaan” vaihtoehdon koskien matkustelua, ruokaa yms, koska halusin tuloksiata vertailukelpoiset toistensa kanssa, enkä silti saavuttanut noita lukemia, vaikka laitoin pelkät asumismuodot ja 1-2 autoa. Teidän täytyy siis olla koko perhe vegaaneja, talo lämpiää uusiutuvalla energialla ja autot sähköautoja, eikö? Tälleen sen huomaa, että eri valinnoilla voi saada huimia eroja 🙂
Hiilijalanjälkimittarissa, jonka tein, ei kysytty omasta työnteosta ja sen hiilijalanjäljestä mitään. Olisi varmasti ollut vaikea eritellä kaikki eri ammatit toki mittariin.