kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 20.01.2022

Onko remontointi epäekologista? Osa 2.

Teksti
Karoliina Pentikäinen
11 kommenttia

MJatkoa tälle postaukselle

Mä olen saanut harvakseltaan, mutta kuitenkin tasaisesti negatiivissävytteisiä kommentteja koskien esikoisen huoneen kokoa. Tai itse asiassa esikoisen huoneen kokoa kummasteltiin jo edellisessä kodissa ja sitä ennen minun makuuhuoneeni puuttumista ennen tätä, joten jollakin tapaa meidän kotien kompaktit tilat on herättänyt närää jo pidemmän aikaan. 

Nykyinen esikoisen huone rakennettu vanhaan kylpyhuoneeseen, eikä olla itse nähty huoneen kokoa koskaan minään isona (öh öh) juttuna. Olen asunut koko aikuiselämäni kaupunkien keskustoissa ja tottunut siihen, että jos tietyn asuinalueen ja sijainnin haluaa, täytyy usein nipistää neliöistä. Olen itse tehnyt joskus makkarini vaatehuoneeseen tai pukenut toisessa kodissa sänkyni päivisin sohvaksi olohuoneen nurkkaan. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä. Kuten olen sanonut, joku masokistiluonne minussa jopa rakastaa tällaista ei-ilmeistä asumistapaa. 

Kun meidän nykyiset naapurit kävi meillä kesällä ensi kertaa kylässä ja jostain syystä koin tarpeelliseksi sanoa, että meidän makuuhuoneet on aika pienet, naapurini katsoi minua hölmistyneenä ja naurahti: “Kaikillahan meillä on! Se on se juttu, jos täällä haluaa asua!” Totta todellakin. Vaikka rakastan kompaktia asumista, jostakin takaraivosta alkaa aina kantautua niitä normeja, joita suomalaiselle lapsiperheasumiselle asetetaan. 

Minusta onkin jotenkin hassua, että sain blogikommentin, jossa toisaalta kauhisteltiin remonttimme epäekologisuutta, mutta saman virkkeen sisällä (kyllä, se oli pitkä virke) oltiin järkyttyneitä, miten pieniin “koppeihin lapsemme tungetaan”. Koen, että kommentti kumosi itse itsensä siinä vaiheessa, kun ekologisuuden perään huutaessa puhuttiin koppeihin tunkemisesta. Koska eikös juuri kompakti asuminen ole ekologista jos mikä? On totta, että remontti ja sisustaminen lisäävät luonnonvarojen käyttöä.  Mutta toisaalta päätös asua kerrostalossa, jossa on kompaktit neliöt, on ympäristön kannalta aika hyvä ratkaisu. Meillä on “vain” yksi auto ja kaiken lisäksi sijoitettiin muiden taloyhtiöläistemme kanssa juuri maalämpöön ja kesällä pihaan rakennetaan sähköautopaikat. 

Joskus, kun ihmiset kauhistelevat vaikkapa teetettyjen kalusteiden hintaa mietin, eivätkö ihmiset näe asioita kokonaisuuksina. Suomessa on aivan sallittua ostaa jättilainalla satojen neliöiden omakotitaloja korvesta, jonne tarvitsee ainakin kaksi autoa, eikä joukkoliikennetta ole mailla halmeilla. Mutta kun joku remppaa pientä asuntoa ja teettää esimerkiksi mittatilauskalusteita tai äänieristeseinän, ollaan ihan järkyttyneitä hinnoista. “Tonni pöydästä, ihan hirveää”. Sitten marssitaan ostamaan asunto, jonne vanha ruokapöytä mahtuu, mutta maksetaan niistä neliöistä kymmeniä tuhansia lisää (plus uusien neliöiden lämmityskulut).

Laskin huvikseni Sitran hiilijalanjälkilaskurilla meidän nykyisen kodin hiilijalanjäljen ja sitten 125-neliöisen omakotitalon jalanjäljen, jos siihen kylkeen otettaisiin kakkosauto. Tämä ei ole mun käsityksen mukaan mitään ökyä, vaan aika tavallista elämää kokoisellemme perheelle Suomessa. Koska mittarista ei saanut eristettyä pelkkää asumista, läntin ihan samat vastaukset molempiin laskureihin, kun kysyttiin mm. lentämisestä ja ruokailusta. Ero oli huima. Minun hiilijalanjälkeni tällä kompaktilla asumismuodolla, meidän asumistavalla oli 2800kg CO2e:tä pienempi kuin sillä, että meidän perhe asuisi 125-neliöisessä omakotitalossa sen verran kaupungin ulkopuolella, että tarvittaisiin toinen auto. 

Tällä en halua tuomita omakotitaloasujia tai autollisia tai ylipäätään ketään. Olen itse kotoisin maalta, jossa toinen auto perheessä oli aivan pakollinen kapine. Ja haja-asutusalueiden ja maaseudun elävöittäminen on oikeasti hyvä juttu – kaikki eivät voi vaan siirtyä asumaan kaupunkien keskustoihin. 

Tein laskelman siksi, että minusta on mielenkiintoista nähdä, että ekotekoja ja -tekemättömyyksiä saa aikaan monella tavalla. Harva meistä tekee kaiken oikein, mutta jos jokainen tekee omalla mittapuullaan vähän parempia valintoja, sekin jo auttaa. Meillä vaikkapa lämmitysmuoto ja asunnon koko ovat hyviä ekotekoja, mutta hutiostosten korvaaminen toisilla tai mahdolliset tämän vuoden reissut taas niitä, jotka eivät ole oppikirjan mukaista elämää. 

Ekologisuus ja valinnat on aina pienimmän pahan väistämistä minun mielestä. Meillä vetää esimerkiksi ikkunoista, joka on ihan silkkaa energian hukkaan heittämistä. Mutta toisaalta sillä tavalla vanhojen talojen ilmanvaihto toimii ja jos me ei arvostettaisi naapuruston kanssa näitä natisevia nurkkia, voisi kone jyrätä tämänkin töllin yli, eikä sekään olisi kovin ekoa, että vanhaa tuhotaan. Sitten on joku perhe, joka juurikin rakentaa sen jättitalon pellolle ja hommaa kaksi autoa. Mutta mitä jos katolla on aurinkokennot ja autot toimii sähköllä. Sekin kuulostaa aika tosi hyvälle. 

-Karoliina- 

 

Kommentit (11)

Minä kannatan myös vanhan korjaamista ja remontointia. Ja ihmettelen suuresti, miten joku lähtee arvostelemaan toisen ihmisen kodin huoneiden kokoa kärkevästi. Kun lapsella on perusasiat kunnossa, niin huoneen koolla ei ole mitään merkitystä. Minulla ei lapsena (1970-luvulla) ollut omaa huonetta lainkaan, vaan oma soppi oli vanhempien makuuhuoneen nurkassa. Eikä sitä kukaan kauhistellut. Hyvin tyytyväinen olisin ollut, jos olisin saanut oman ”kopin” vaikka vaatehuoneesta… Tärkeintä lienee, että lapsella on jokin oma tila, johon hän voi vetäytyä, kun haluaa olla itsekseen.

Rankka on kyllä tuo bloggaaja rooli. Ihmettelen aina miten te jaksatte <3

Ihanaa remonttia teille !

Se vasta epäekologista on, että uusia taloja saatetaan rakentaa 2-5 vuoden välein ihan vain huvikseen.

Me ostettiin nuorena perheenä vanha 70-luvun talo. Kadutti pian, koska muut rakensi uutta….Hävetti meillä tämmöinen vanha luuska. Mutta nyt 12-vuotta tehty remonttia (osa paikka uusiksi, koska pelkkä pintaremontti ei ole riittänyt poistamaan kaikkea tuon ajan talon paskaa! ).

Nyt olen ylpeä meidän kodista. Itse ollaan remontoitu 160m2 taloa ja omalla rahalla. Ei hukuta lainaan, meillä on iso tontti hyvällä paikalla. Lapset on saanut elää koko elämän samassa kodissa.

Kauan haaveilin uuden talon rakentamisesta, mutta pitemmän päälle olen tajunnut, että se on ollut vain ulkoapäin tuleva paine.

Kun ei ole isoa lainaa on jäänyt sitten rahaa panostaa muihin osa-alueisiin elämässä. Jos joku haluaa rakentaa ison talon rakentakoon ja olkoon onnellinen.

Tärkeintä on kuitenkin kodissa asuvien ihmisten keskinäinen rakkaus, kuin se miltä siellä näyttää.

Mutta huvittaa, että esim ekologisuus ei ylety juurikaan esim urheilun piirin. Urheilijoilla on täysi vapaus lennellä aivan vapaasti.

Mikä hitto ihmisiä vaivaa, että toisten toiminta aina ärsyttää teet niin tai näin ? !

Teidän koti näyttää niin ihanalta <3

Ei todellakaan epäekologista, vaan todella järkevää korjata vanhaa! Tässä juurikin asennetaan 80 luvun taloomme uutta parkettia ja samalla tehdään keittiöön ”facelift”. Kaapistojen runko on hyvässä kunnossa, kaapit ovet malautetaan, tasot vaihdetaan, välitilat uudistetaan ja luovutaan baarikeittiöstä eli muutama kaappi poistetaan ja osa siirretään seinälle, keittiö on uusittu viimeksi kokonaisuudessaan v.2002, joten ikää jo vanhallakin on.
Lattia on 80 luvun parketti ja huonossa kunnossa, onhan se palvellut jo 30 vuotta, joten ihan hyvällä omalla tunnolla laitan kyllä vanhan parketin hävitykseen:)
Remontointi on sen verran ärsyttävää hommaa, että itse en ainakaan ihan huvin vuoksi lähde niitä toteuttamaan, tosin me teemme valtaosin itse, onhan siitä hommaa kun työpäivä jatkuu kotona ilta myöhään ja kaikki on vinksin vonksin
MUTTA en ymmärrä, miksi ei omasta kodistaan saisi tehdä toimivaa ja jos joku paikka repsottaa, niin ilman muuta se korjataan! Joten tehkää, tehkää kodistanne unelmienne koti ja viis veisatkaa muiden mielipiteistä, te siellä kodissa asutte, eivät kotianne arvostelevat.

Kanssa olen ihmetellyt, että miksi moni lukija valittaa teidän muka pienestä asunnosta. Ei se nyt mikään yksiö ole, ja jokainenhan käyttää rahansa, miten haluaa ja miksi muiden pitäisi siihen puuttua? Luulen, että nämä haukkujat ovat oikeasti kateellisia teille.

Ja vielä lopuksi, mielummin itsekin valitsen vähän ahtaammalla asumisen asunnossa/talossa, jossa on kivat huonekalut kuin jonkun todella ison omakotitalon täynnä halppis (omasta mielestäni) rumia huonekaluja.

Jokainen eläköön niin kuin haluaa! 😊👍

Onko yksiautoisuus siis valinta, joka on tehty ekologisuusajatuksen perusteella vai siksi, että teidän perheessä on vain yksi kuski? Muistelen, että et tykkää ajaa autoa. Kahdessa autossa ei ole mitään järkeä jos toista ei kukaan aja. Vai ajaisitko, jos asuisitte kauempana? No joo, meni vähän OT.

Meillä on henkilömäärään nähden liian iso talo ja liian iso auto. Tunnen tästä häpeää, koska tiedostan olevani perheineni osa isoa ongelmaa liittyen ylikulutukseen ja ilmastonmuutokseen. Tiedän kuinka meidän olisi vastuullista toimia ja elää, mutta myönnän olevani niin mukavuudenhaluinen, että en toistaiseksi halua tinkiä kodista ja liikkumisesta. Teen viherpesua kierrättämällä, ostamalla käytettyä ja myymällä vanhaa. Suunnittelemme remonttia talon vanhimpiin osiin, mutta tekstiesi inspiroimana täytyykin pohtia asiaa uudestaan ja tehdä laskelmia ja vertailuja hyödyt vs. haitat suhteessa ekologisuuteen. Kiitos siis ajatuksia herättäneistä avauksista kommentoijille ja kirjoittajalle! 🙂

Tsemppiä asuntosuunnitelmiin ❤️

Itse asiassa ajan nykyisin taas jo autoa, vaikka se vähän jännää edelleen onkin!

Mahtava postaus ja hyvää pohdintaa, kiitos siitä. Me asumme perheen ja koirien (kyllä, niitä on useampi!) kanssa kompaktisti kerrostalokodissa ja saamme asiaan ihmetelyä jatkuvasti. En muista olenko aiemminkin kirjoittanut jo tästä johonkin kompaktiin asumiseen liittyvässä postauksessasi.

Meille asia ei ole ongelma. Ulkoilemme paljon, harrastamme, emme tarvitse autoa, olemme tiivis perhe ja ei missään nimessä haluta maksaa asumisesta enempää. Pienet asumiskulut mahdollistaa niin paljon, kuten sen, että voimme tehdä vähemmän töitä.

Kaikkea hyvää remontti kevääseen!

Kiitos ja ihanaa kevättä teillekin ❤️

Varmaan kyse on enemmän siitä, että suurin osa ihmisistä joutuu vaan elämään niiden virheellisten valintojen kanssa, kun ei ole kerta kaikkiaan varaa hankkia uutta (kallistakin) asiaa. Eli heidän täytyy käyttää enemmän harkintaa ja miettiä tarkkaan, ennen hankinnan tekoa. Tutkia ominaisuuksia, mittoja ja miettiä, olisiko tämä tosiaan hyvä loppuelämän hankinta. Ja sitten mahdollisesti vain elää sen virheellisen asian kanssa, jos sellainen tuli tehtyä ja hyväksyä omat puutteensa.

Eli tapa, jossa kokeillaan eri juttuja (kalliitakin) ja vaihdetaan, kun huomataan, ettei toimi, ei ole lähellä sitä tavallisen ihmisen elämäntapaa tai -tyyliä tai sitä kautta helposti lähestyttävää/samaistuttavaa ja saattaa aiheuttaa ärsytystä. Samalla tavalla kuin luksuslaukkuhankinnat, jatkuvat autojen vaihdot tai mitkä tahansa muut kalliimmat valinnat 😀

Remonttipäivitykset ja -postaukset ovat itsestä tosi kiinnostavia, enkä jaksa itse miettiä, onko remontin tekijän syy ”hyvä” vai ”huono” :D. Eiköhän jokainen saa rakentaa itselleen juuri sopivaa kotia, oli se malli sitten remontti vuoden välein tai remontti kerran 20 vuodessa. Siinä mielessä tulee vaan hyväksyä ne omat valinnat – ja hyväksyä se, että joku arvostelee kuitenkin 😉

Olipa hyvin sanallistettu! Kiitos ❤️

Minäkin, 70-luvun lapsena, sain oman huoneeni vasta 11-vuotiaana. Toki olisin halunnut sellaisen jo aikaisemminkin, mutten kärsinyt sen puutteesta.
Mutta nyt aikuisena ja perheellisena olenkin sitten laittanut aivan ranttaliksi: 220 neliöinen omakotitalo ison T:n naapurikaupungissa, pihassa 2 autoa + mopoauto, matkustan kun huvittaa. Vastapainoksi kierrätän arjessa paljon ja huonekalut uusin vasta kun pakko. Vaatteet ostan laatu edellä ja harkiten. Eli jokinen tyylillään ♡

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X