kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 30.01.2022

Koska isosisarus on valmis vahtimaan pienempiä?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
19 kommenttia

Viikko sitten lauantaina se sitten tapahtui. Olin kyllä joskus leikitellyt mielessäni sillä ajatuksella, että kun esikoinen muuttaa pois kotoa, voisivat pikkusiskot mennä hänen luokseen joskus kylään. En kuitenkaan ollut tajunnut, että ennen tätäkin tulisi olemaan etappeja, joissa pikkusiskojen ja isosiskon ikäero voisi mahdollistaa sen, että isosisko joskus hoitaisi pieniä myös niin, ettei me aikuiset oltaisi samassa tilassa. 

Meillä käy silloin tällöin arki-iltaisin lastenhoitaja, jotta minä ja mies päästään kahdestaan syömään, kävelylle, leffaan tai saunaan. Vaikka hoitaja on mielettömän ihana ja kun tullaan kotiin, koko tyttökatras on yhtä hymyä, on hoitajan tulo ja meidän aikuisten lähtö pienille aina raskas. Monesti he itkevät ja haluavat nimenomaa mennä turvaan isosiskon syliin. 

Viime viikolla oli taas tällainen tilanne, ja kun lähdimme kotoa, mietin, kuinka suuri turva isosisko heille onkaan. Esikoinen on käynyt koko viime talven hoitamassa meidän naapurin (vähän isompia) lapsia ja ansainnut sillä tavalla taskurahaa. Aikuiset ovat olleet noissa tilanteissa kyllä kotona, mutta esimerkiksi remppaamassa kotia eri kerroksessa, ja olen huomannut, kuinka vastuunotto on kasvattanut esikoisen itsetuntoa ja luottoa siihen, että kykenee olemaan vastuullisessa roolissa. Nyt meidän lähtiessä treffeille isosisko ottaa monesti sellaisen huolehtivan roolin, jota arkitilanteissa hänellä ei tarvitse olla. 

Kun tulimme treffeiltä, ehdotin esikoiselle, haluaisiko hän alkaa treenata pienten hoitamista niin, että me aikuiset emme olisi samassa tilassa, mutta kuitenkin lähellä. Hänhän on tietysti pitänyt pieniä silmällä ja touhunnut heidän kanssaan ”itsenäisesti” ,kun aikuisen on pitänyt tehdä vaikka ruokaa tai töitä. Ehdotin, että hän voisi ottaa kaverinsa mukaan talkoisiin, ja voisin maksaakin heille, mutta esikoinen oli ehdottomasti sitä mieltä, että haluaisi ja osaisi hoitaa pikkusiskonsa ihan yksin.

Mulle, kahden pikkusiskon isosiskona, pienten kaitseminen oli aikanaan ihan arkipäivää. Meillä oli siinä mielessä lapsuudenperheessä tosi turvallista, että meidän mummo asui samassa rakennuksessa, paritalon toisessa päässä, ja meidän vanhemmat aika varovaisia mun mielestä verrattuna 80-90-luvun yleiseen kasvatuslinjaan. Silti siskojen kanssa yhdessä olo jonkun kauppareissun tai muun sellaisen ajan oli aivan normisetti. Ja veikkaan, että todellakin aikaisemmin kuin mun ollessa 11-vuotias. 

Viikko sitten lauantaina me sitten testattiin ensi kerran tätä “isosisko-nannyä”. Me mentiin miehen kanssa saunavuorolle kaksin ja lapset jäivät keskenään sisälle. Meidän koti on taloyhtiön saunan vieressä, samassa rakennuksessa, joten todellisuudessa oltiin vain muutaman askeleen ja parin seinän päässä. Itse asiassa kun pompottelin ideaa meidän naapurin kanssa, todettiin, että monessa suuressa omakotitalossa perheet on jatkuvasti vielä kauempana toisistaan kuin me oltiin saunavuoron aikana, mutta totta kai tilanne oli meille uusi, kun siirryttiin kuitenkin virallisesti kodin sisältö ulkopuolelle.

Mies jätti saunaan älykellon käteen, jotta esikoinen voisi soittaa, jos joku hätä tulisi. Soittoa ei tullut ja itse asiassa mulla oli koko ajan tosi luottavainen olo – maltettiin saunoa ihan normaalisti. Kun tultiin kotiin reilun puolen tunnin päästä, oli kaikki kotona hyvin. Pienet ja iso olivat askarrelleet helmikoruja, isosisko oli syöttänyt pienille iltapalan ja raivannut jäljet (tästä ei ollut edes puhetta ja yleensä pöydän raivaaminen ei ole hänen vahvuutensa) ja nyt tytöt nakottivat sohvalla katsomassa lastenohjelmia. 

Tulipa hyvä mieli lukuisista syistä! Ajattelen, että tällaiset kokemukset hiovat tyttöjen keskinäistä suhdetta vieläkin paremmaksi. Esikoiselle onnistumisen kokemus oli varma tärkeä ja totta kai meille aikuisille tuollaisesta toiminnasta on ihan konkreettisesti apua arjessa. 

Joten kysymys otsikkoon – eihän sitä ole. Siis tarkkaa vastausta, koska niin moni asia vaikuttaa palettiin. Millaisia tyyppejä iso ja pienet ovat? Mikä on lasten ikähaarukka? Mikä on isojen ja pienten lasten suhdeluku? Meille tämä hetki tuntui kuitenkin olevan sopiva. Se, että lähdettäisiin pihapiiristä kauemmas tuntuu edelleen tosi vieraalle, eikä sille ole tarvettakaan. Mutta hyvä tietää, että jos joku hätätilanne tulisi, on pohjaa ainakin jo luotu.

Koska teillä on isot sisarukset hoitanut pienempiä? Miten on mennyt ja onko jotain vinkkejä aiheeseen?

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Kommentit (19)

Oi miten ihanaa =)
Muistan itse, pikkusisko syntyi ollessani 9v. Kyllä siinä 10-vuotiaana äiti jätti pikkusiskon vastuulleni, kun olivat navetalla isäni kanssa. Muistan, miten kovasti olinkaan toivonut vauvaa perheeseen. Hoitovietti oli kova, ja ylpeästi siskostani huolta pidin ja hoidin minkä kerkesin =)

16v ollessa menin vieraaseen perheeseen kesätöihin lapsia hoitamaan. Siellä oli silloin 4v, sekä noin 9kk ikäinen vauva.

Että ehdottomasti vaan esikoinen hommiin, eikä tarvitse välittää somen negailusta yms. Kyllä sitä on ennenkin pärjätty, eikä ollut edes kännyköitä.

Itse hoidin 90-luvulla 12vuotiaana siskon kahta lasta (3v&4v) iltaisin siskon ja miehen töiden vuoksi.
Menin iltapäivällä, kun siskon mies lähti töihin.
Hoidin lasten ulkoilun, leikittämisen, iltapuuhat ja nukuttamisen.
Tän jälkeen menin itse nukkumaan ja sisko tuli ennen puolta yötä töistä kotiin.
Aamulla heräiltiin ja pääsin siskon kyydillä kouluun.

Mietin, että kuinka herkillä nykyään ollaan..
Nykyään varmaan tehtäis lasu tuollaisesta toiminnasta!

Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Enemmän kuin hoitavan lapsen ikä, asiassa painaa hoidettavien ikä ja luonne. Onko hoidettava lapsi ns. normaali, vai se, joka muutenkin hyppää pöydältä kattolamppuun ja kokeilee vähän sitä sun tätä.
Onko hoitavalla lapsella auktoriteettia ja mahdollisuuksia puuttua vaaralliseen käytökseen? Osaako nähdä mikä toiminta on vaarallista ja mikä ei?

Ja on täysin eri hoitaa kahta lasta kuin yhtä, sen jo moni aikuinenkin tietää. Mitä tekisit, kun molemmat lapset päättävätkin juosta eri suuntiin?

Olen itse ollut 12-vuotiaana kaksi viikkoa ”hoitamassa” 7-vuotiasta 8-16 välisen ajan. Eli pitänyt seuraa, lämmittänyt valmiin ruuan mikrossa jne.
Olen kuitenkin saman ikäisenä ollut leikittäjänä 2-vuotiaalle, kun lapsen vanhemmat ovat olleet kotona, mutta ovat tehneet omia juttujaan. Olleet kuitenkin koko ajan kuulolla samassa talossa. Siksi esimerkiksi teidän saunareissut ovat juurikin hyviä hetkiä harjoitella, apu on kuitenkin lähellä ja aika ei ole pitkä.

On eri asia hoitaa 11-vuotiaana 2-vuotiasta, kuin 15-vuotiaana 6-vuotiasta.

Kyllä tähän vaikuttaa niin paljon lasten oma kypsyys ja taidot. Toiset on tosi lapsekkaita ja arkoja vielä kutosluokallakin.
Että kyllä näitä asioita on pikkasen mahdoton vertailla. Kuten aikuisillekin,toiset ovat toimintakykyisempiä tilanteissa kuin toiset.
Mutta näillä on lapsilla 4 vuotta ikäeroa. Ovat joutuneet lähtemään keskenään kouluun (3lk) ja eskariin.
Sitä ennen olivat juuri sellaisia puoli tuntia kotona keskenään siitä asti,kun esikoinen osasi sujuvasti kännykän käytön ykkösluokalla.
Lapset ovat nyt 13 ja 9. Keskenään yöksi ei olla kyllä vielä tohdittu jättää. Mutta jo pidemmiksi ajoiksi.

Olen ollut 8-vuotiaasta asti maaseudulla pikkuveljeni hoitajana monta tuntia päivän aikana, kun äiti oli pikkutilansa töissä, tai syksyisin marjametsässä.
Olin siis kahdeksanvuotias pikkuveljen syntyessä.
Lisäksi huolehdittavana oli kehitysvammainen nuorempi sisareni.
Äiti oli isän kuoltua yksinhuoltaja.
Ei siinä kyselty kypsyyttä tehtävään, eikä taitoja tai voimavaroja.

Mä ajattelen, että eniten vaikuttanee isosisaruksen oma kiinnostus. Jos hän on innostunut ja vastuuntuntoinen, kuten teillä vaikuttaa olevan, voi hyvin aloitella jo nuorempana. Mä olen myös aika pienestä asti itse huolehtinut omista pikkusisaruksista. Muistan alkuun vanhempien sopineen naapurin kanssa, että hätätapauksessa voimme mennä heille ja auttavat. Koskaan ei tarvinnut, mutta jo tieto auttoi, jos tiesin vanhempien olevan muutaman tunnin kauempana. Ehkä teilläkin voi jossain vaiheessa kokeilla jotain vastaavaa. 🙂 Se todellakin lisää itseluottamusta ja tuo itsevarmuutta isosisarukselle – plus musta oli todella hauskaa saada vetää kotona sellaista pikkuaikuisen roolia ja päättää kaikesta!

Meillä ei ole koskaan hoitanut. Lapset 10v ja 5v. Tämä on johtunut siitä, että olen kokenut tosi raskaana ajatuksen antaa pienestä vastuun isolle. Koska minusta 10v lapsen ei kuulu vielä kantaa vastuuta toisesta. Ehkä nyt kohta, kun pienempi alkaa olla iässä, että pärjäisi hetken yksinkin, voisin jättää lapset keskenään. Koska silloin ei olisi niin selkeää vastuu-kuviota. Tuntuisi kamalalta, jos jotain sattuisi ja isompi sisarus kokisi olleensa vastuussa. Lyhyet hetket on asia erikseen, mutta pidempiä aikoja en ole uskaltanut vielä ajatella. Lyhyet hetket toimivat kyllä varmasti positiivisesti isomman lapsen kasvun ja kypsymisen tukena, kuten kerroit teillä tuntuneen. Se on hienoa.

Heips! Tuli mieleen sellainen toivepostaus kuin hiusten laitto ja kampaukset! Mun mielestä sulla on usein tosi kivoja, simppeleitä ja rentoja kampauksia ja olisi kiva jos ehtisit joskus tekemään postauksen siitä miten laitat hiuksia, mitä ponnareita, ’apuvälineitä’ hiusten laittamiseen käytät jne. Itsekin kiireisenä perheenäitinä hiusten laittoon ei hirveästi ole aikaa, mutta olisi kiva jos joskus omat hiukset olisi muutenkin kuin kokonaan auki, tai ns. ’kotiäiti-nutturalla’ 😀

Hyvä idis, kiitos! Laitan korvan taakse!

Itse hoidin 15 vuotiaana kesälomalla alle kouluikäistä sisarusta vanhempien ollessa töissä ( 7h). Aikaa ennen kännyköitä ja oli todella normaalia.
1-2h pätkät ovat mielestäni eri asia kun pidemmät ajat. Lisäksi etäisyydellä ja saavutettavuudesta on iso merkitys. Jos vanhemmat saa kiinni koko ajan (esim. Kauppareissu) niin videopuhelulla saa tilanteen haltuun hetkessä.
Eniten vaikuttaa lasten oma valmius ja siinä eroja on varmaan eniten. Jos sisarusten hoito ei kiinnosta niin iällä ei ole mitään väliä vaikka olisi täysi-ikäinen. Ja kiinnostus ainakin meillä vaihteli..
Joskus lähikorttelit voi kiertää aikuisten kesken ja silti olla hyvin tavoitettavissa. Uskoisin koiraperheissä tätä tehtävän luontevasti aikapaljon.

Olin 10-vuotias ja isosisko oli 12-vuotias,kun hoidimme 3-vuotiasta pikkuveljeä muutamia tunteja kahdestaan koululaisten loma-aikoina. Yleensä vielä iltapäivällä 14- ja 16-vuotiaat isommat sisarukset tuli jeesimään. Myös naapurin mummojen kanssa oli sovittu, että sinne saa mennä, jos tulee hätä. Tämä oli 90-luvulla, eikä kännykät olleet niin yleisiä.

Ekan kerran taisi 9v. supertaitava isosisko jäädä kauppareissun ajaksi 2-vuotiasta vahtimaan. (Oli myös pari vuotta vanhempi isoveli, joka ei olisi tilanteessa ollut yhtä varma) Eli riippuu paljon lasten luonteesta.

Arjessa tehty paljonkin sitä että pienet jää teinin kanssa kotiin, kun toista teiniä kuljetetaan harrastukseen tms.

Juuri loppuvuodesta tämä isoveli (nyt 16v.) hoiti pikkuveljiä 3v.&4v. koko illan ja laittoi nukkumaan, kun olimme pitkällä lääkärikäynnillä ekaluokkalaisen kanssa. Eikä olisi tullut mieleenkään, etteikö olisi pärjännyt.

Väitän että tekee tosi hyvää sisarussuhteelle. Minäkin hoidin paljon pikkusisaruksiani molemmissa kodeissani lapsena, koska olin 6-10 vuotta vanhempi pikkusisaruksiani. Ja sen muistan olleen hyvä juttu.

Meillä lapset on nyt 13, 11 ja kohta 7 ja olisikohan ollut viime vuonna kun kuopus oli jo 6 ja isot täten 10 ja 12 vuotta kun olivat toisinaan keskenään kotona mun kauppareissujen tai jumpan ajan eli n. 1-2 tuntia. Jotenkin pienempänä en vaan uskaltanut jättää, toki pieniä hetkiä varmaan olivat, esim lyhyen kauppareissun ajan. Nykyään pystyvät olemaan jo useamman tunnin, mitään isompia ongelmia ei ole ollut. Toki puhelinyhteys on oltava ja aika usein on tullutkin soittoja että se kiusaa ja se tekee sitä ja tätä 🙂 mutta selkeesti se on ollut tärkeä juttu kaikille, osoittaa että pärjäävät.

Kohta 14v on hoitanut 1,5v pikkuveljeään kun olen vienyt 13v tyttöä ratsastamaan n. 6km päähän.. Ja tää 13v katsoi 1,5v perään kun käytiin miehen kanssa äänestämässä nyt viimemmäksi…

Lapsillani on ikäeroa 6 vuotta. Ovat jääneet kaksin kotiin siinä vaiheessa kun nuorempikin on pärjännyt hetken kotona yksin eli n. kuusi vuotiaana. Aluksi ihan vaan kaupassa käynnin tms ajan. Tarkoituksella jätimme heidät kahdestaan vanhempien elokuvissa käynnin ajaksi kun nuorempi oli 8 v ja vanhempi 14 ja olimme nukkumaanmeno aikaan takaisin.

Sanoisin että alle kouluikäisiä voi hoitaa n. 16 vuotias sisarus jos ei kyse ole vain kauppareissun ajan vahtimisesta tms.

Itse hoidin 2000- luvun alussa jo 14- 15v iässä taaperoikäisiä sisaruksia yön yli. 16v hoidin jo kokonaisen viikonlopun (lasten lähivanhempi oli tuolloin 2 yötä toisella puolella maata).
Ja 90- luvulla matkustin junanvaihdolla itse alakoululaisena toisen vanhempani luokse säännöllisesti- käsitys näistä asioista on tainnut aika paljon muuttua.
Omat koululaiset ovat olleet kahden 1- 2h pituisia hetkiä siitä saakka, kun nuorempi osasi riittävän hyvin käyttää puhelinta. Lukemaan oppiminen oli tapahtunut paljon aiemmin, mutta puhelin- asia oli se olennaisin (eli osaa pyytää apua, soittaminen vanhemmalle ja neuvon kysyminen).
Molemmat joutuvat toki olemaan jo ihan koulupäivien lyhyyden vuoksi kotona ilman vanhempia. Esim. tokaluokalla tunteja on koulussa joku about 20, mutta aikuisella työtä on tuplasti (ei etätyömahdollisuutta).

”Joten kysymys otsikkoon”… Sun otsikossa oli jo kysymys. 🙂 Vastaus on että pieniä lapsia voi hoitaa sen ikäinen sisarus kuin perheen ulkopuolinenkin lapsenvahti. Kysymys on siitä, että nuori lapsenvahti pystyy varmuudella ottamaan vastuun pienistä lapsista esim tapaturma- ja hätätilanteissa. 11 vuotiaalta ei sellaista voi vaatia. Mitä pienempiä hoidettavat lapset ovat, sen vanhempi hoitajan tulee olla. Sitten kun vahdittavat lapset on lähempänä kouluikää ja pitää jo opetella olemaan hetkiä itsekseen yksin voi ”vastuussa oleva” sisarus olla 14-15 vuotias. Mutta tällöinkin pitää vanhempien tulla ilta-aikaan kotiin.

Tää on varmasti myös ihmisestä kiinni, ei niinkään iästä. Itse olen luottanut lastenhoidossa enemmän 6-luokkalaiseen pikkusiskooni, kuin täysi-ikäiseen pikkuveljeeni. Vaikka he ovat saaneet ”saman” kasvatuksen, niin vastuunottaminen on ihan eri luokkaa.

Kuulostaa kivalta, että aloitatte todella lyhyellä ajalla ja olette myös lyhyen välimatkan päässä. Siitä sitten pikkuhiljaa kasvattamaan molempia. 🙂

Ihanaa, että teillä onnistui saunominen ja sisarusten yhteiselo noin hyvin! Meillä lapset ovat 9v., 7v. ja 5v. Tähän mennessä ovat saaneet olla keskenään pihaleikeissä ja käydä muutaman askeleen päässä lähikaupassa tikkariostoksilla, mutta kotiin ei ole vielä jätetty keskenään kuin juuri sen verran, että aikuinen on hakenut puuttuvan maidon samaisesta lähikaupasta. Viikko sitten lauantaina mentiin ekaa kertaa miehen kanssa kahdestaan saunaan meidän omakotitalossa. Lapset katsoivat elokuvaa ja välissä oli 3 huonetta ja useampi ovi. Että tosiaan ihan oman katon alla välimatkat voi olla pidempiä kuin vaikka taloyhtiössä. Uskoisin, että lasten luonteista johtuen meillä menee vielä useampi vuosi, että lähdettäisiin kauemmas kauppaan, leffaan tai ravintolaan.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X