Kolmistaan

8 x asiaa kodista

Teksti: Karoliina Pentikäinen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA


IG:ssä on pyörinyt 8 faktaa haaste, johon minäkin osallistuin nimikkotililläni. Mietin, että sama haaste olisi ihanaa toteuttaa myös koti- ja sisustusasioiden tiimoilta, ja koska olen liian pitkätekstinen instaan, kirjoitan faktat tänne blogiin. Liittykää mukaan myös te kotisomettajat – blogeissa, tubessa tai IG:ssä!

  1. En pidä feikkimateriaaleista. Marmorin on oltava marmoria, puun puuta ja metallin metallia. En karsasta mitään materiaalia, esimerkiksi muovi on oikein hyvä juttu johonkin kohteisiin, mutta muovinkin on näytettävä muoville. Mun kauhistus on joku muovimarmori tai puuta esittävä laminaatti. // Todellisuudessa olen kuitenkin joutunut tästä periaatteesta joskus joustamaan. Meidän uuden keittiön aamiaiskaapin sisään tulee juurikin tällainen feikkimatsku, koska kivi kaapin sisään olisi ollut taloudellista pöllöyttä. Vessassakin tasona on joku Ikean läpykkä, tosin se ei haittaa, koska taso ei pyri edes esittämään mitään “aitoa”, vaan näyttää rehellisesti keinomateriaalille. // Sama ajatus pätee myös sisustukseen. En pidä uusista kalusteista, jotka yrittävät näyttää rustiikille. Uusi on uutta ja vanha vanhaa. En edes tajua sitä konseptia, koska usein aidosti vanhan kalusteen saa paljon halvemmalla kuin muka-vanhan. Toisaalta mä rakastan myös vaikkapa kaiken maailman Ikeaa silloin, kun Ikea ei yritä olla muuta kuin on. 
  2. Rakastan yhdistellä erilaisia, eri värisiä, eri tyylisiä  ja eri ikäisiä huonekaluja. Toivoisin, että olisin tässä taidossa vielä parempi, olen vielä liian arka. Ts. ehkä rakastan tätä asiaa pääni sisällä, mutta se ei juuri näy vielä missään konkreettisesti.  Minusta kerroksellisuus on juuri se juttu, joka tekee kodeista (ja pukeutumisestakin kyllä) mielenkiintoista. Luin joskus sellaisesta sisustusmentaliteetistä, että jos kotiin hankkii vaan omasta mielestä kauniita asioita, ne väkisin käy yhteen. Yritän toteuttaa tätä.
  3. En pidä asetelluista koriste-esinehyllyistä tai liian samankaltaisista väreistä. Mun mielestä hyvä sisustus näyttää sille, kuin se olisi syntynyt ihan vahingossa. Juurikin ne ei-yhteensopivat (mutta kuitenkin yhteensopivat) elementit on kauneimpia…ja todellisuudessa vaikeimpia toteuttaa. Huomaan, että tässäkin seikassa ajattelen samalla tavalla myös pukeutumisessa. En pidä asuista, joissa jokainen elementti käy varmuudella yhteen – kovimmat tyylitaiturit on niitä, joiden kengät, asu ja korut EI ole samasta väripaletista tai edes tyylistä. Tässä asiassa on toki hiuksenhieno raja mauttoman ja supermahtavan välillä, oli kyse sitten vaatteista tai kodista. 
  4. Vaikka en ole koriste-esineihminen, haluaisin olla sitä sen verran, ettei meidän koti näyttäisi kolkolle. Huomaan, että meidän kodin ikään ja romanttisiin puitteisiin sopisi hieman rönsyilemäpi tyyli, mutta aina kun mietin jotain asetelmia, mietin, että ne keräävät pölyä tai vähintään lapset tuhoavat asetelmat alle aikayksikön. Meillä ei pysy edes sohvatyynyt – siis edes ne istumiseen tarkoitetut – paikallaan, vaan nekin riivitään lattialle. Mä olen siinä mielessä tosi käytännöllinen sisustaja, että mun on vaikea olla ajattelematta tällaisia asioita. Mutta tässä on yksi mun sisustuksellisista kehityskohteista. Ehkä alan rönsyillä sitten, kun nuo lapset ei levitä kaikkea roinaansa alvariinsa pitkin kämppää. (Eli sitten, kun muuttavat pois kotoa?)
  5. Mulle juurikin käytännöllisyys ja siisteys on kauneutta. Vaikka ihastun joidenkin tapettien ja huonekalujen väreihin, on mulle ehdoton asia se, että kodissa on paikka kaikille tavaroille ja säilytysjärjestelmät on helppo käyttää. Me esimerkiksi annettiin pois maailman kaunein, satavuotias vaatekaappi, koska se ei toiminut käytännössä yhtä hyvin kuin Inarian liukuovikaappi. Samoin mun Torista ostamani vanha liinavaatekaappi on nyt mun vanhemmilla “hoidossa”, koska sille ei löytynyt tässä kodissa fiksua funktiota, vaikka tyylillisesti ja mun makuun olisi aivan kymppi. 
  6. Mä en halua, että mun koti on trendikäs, koska trendit muuttuu ja kodin hankintojen on tarkoitus kestää aikaa. Mulla oli esimerkiksi tosi kova kamppailu sen kanssa, voinko ottaa uuteen keittiöön messinkihanan tai aamiaiskaapin, koska ne ovat niin 2020-lukua. Ymmärrän, että totta kai kaikki mun näkemä vaikuttaa mun valintoihin ja totta kai mukaan tulee myös trendijuttuja. Yritän kuitenkin kiertää suurimmat muoti-ilmiöt kaukaa, koska en halua, että viiden tai kymmenen vuoden päästä joku asia näyttää auttamatta epätrendikkäälle. Siksi hoenkin aina meidän sisustusarkkitehdille, että “eihän tää nyt oo mikään muotijuttu?”, kun ollaan tekemässä uusia valintoja. 
  7. Mulle kodissa tärkeimmät asiat on sijainti, kaksi (ainakin) vessaa ja tunnelma. Mä rakastan monenlaisia koteja – vanhoja puutaloja, vanhoja kivitaloja, tehdas-lofteja, 70-lukulaisia kerrostaloja, ihanaa 50-lukua ja joitakin uusiakin, tosi moderneja, koteja. Voisin kuvitella, että asuisin tosi erinäköisessäkin kodissa, missä asutaan nyt. Kodikkaassa kodissa pitää kuitenkin olla valmiina jo sellainen tunnelma, jota rahalla tai sisustuksella ei voi ostaa. Hyvä tunnelma pelastaa monet monituiset tekniset puutteet. Nykyisessä kodissa tunsin ensimmäisestä yöstä lähtien olevani kotona. 
  8. Mulla on pakkomielle symmetrisyyteen ja ”oikeisiin” linjoihin. Mä en pysty olemaan, jos joku seinän keskelle tarkoitettu asia on viisi senttiä sivussa, taulu on liian korkealla tai keittiön vetolaatikkojen rivitykset sekaisin. Tällaiset asiat häiritsee minua suunnattoman paljon. Hankalaksi tilanteen tekee sen, etten kuitenkaan ole kovin harjaantunut vielä kyseisissä asioissa, eli saatan hyvinkin täräyttää taulun väärään kohtaan ja vasta siinä seinällä katseltuna huomaan “virheen”. Tästä syystä meidän olohuoneen taulun paikkaa on siirretty kolme kertaa. Ja peili – jonka ohjeistin laittamaan juuri siihen, missä se on – ärsyttää mua joka päivä, koska se on himpun liian korkealla. 

 

-Karoliina-

Lue myös

X