Kolmistaan

Koronavuosipäivä

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Tänään mun pienin sisko täyttää 31 vuotta. Ja samalla meidän iskän ”uusi elämä” vuoden. Vuosi sitten kahdeksas helmikuuta nimittäin mun sisko täytti kolmekymmentä, ja samana päivänä mun isä saatiin herätettyä  – monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen – hengityskoneesta takaisin hereille. Päivä oli yksi mun elämän ikimuistoisempi ja hienoimpia. Muistan edelleen, kun matkasin taksilla moikkaamaan mun siskoja Ratinan Panchoon ja taksikuski kysyi, olenko voittanut lotossa. Sanoin, että kyllä. Juuri sille tuntui, kun isä pelastuikin koronasta.

Jännää tässä tarinassa toki on se, että juuri tänään meillä sairastetaan koronaa. Esikoinen on jo koulukuntoinen, Ompun karanteeni loppui eilen. Mesin testi näytti vielä viime viikolla negaa, ja hän on (kop,kop) ollut ihan kunnossa.

Mä kävin lääkärissä sunnuntain, kun keuhkoissa alkoi tuntua tosi pahalle. Oli poskiontelotulehdus ja mätä valunut keuhkoihin ja…korona.

Branderin Janika sanoi instassa viikonloppuna, että on tosi helpottunut siitä, että sai nyt koronan. Mulla on vähän sama tunne. Tätä tautia on pelätty niin kauan, ja joka kerta saanut olla vainoharhainen, kun jonkun nenä on vuotanut vähän, että jotenkin tuntuu helpottavalle, että nyt se sitten tuli. Kun mies sairastui tautiin marraskuussa, mehän eristettiin hänet eri kotiin puoleksitoista viikoksi. Nyt kun esikoinen sai taudin, elettiin ihan normisti kotona ilman mitään perheen sisäisiä eristyksiä. Totta kai tauti on matkalla muuttunut ja ohjeistukset myös. Ja tietysti tauti voi edelleen olla TODELLA rankka ja jopa hengenvaarallinen, mutta silti kahden vuoden pelko ja odottelu on myös tehnyt sen, että sairastaminenkin tuntuu jo hyvälle vaihtoehdolle.

Toivotaan, että ensi vuonna ei tarvitse viettää tällaista vuosipäivää enää taudin kourissa.

Sanoin lapsille, että pappa on siitä erikoinen kaveri, että sillä vuoden sisällä kahdet synttärit. Onnea, iskä, 1v. !

-Karoliina-

kuva: pixabay

Lue myös

X