Kolmistaan

Mikä ystävyydessä on vaikeinta? Ystävänpäiväviikko, osa 1.

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Mä kyselin viikonloppuna IG:ssä, millaisia kysymyksiä haluaisitte esittää mulle ystävyydestä. Kysymyksiä tuli niin monta, että tämä postaus jakautuu nyt kahteen osaan. Mutta mikäs sen parempaa ystävänpäiväviikolle. 

 

Mikä ystävyydessä on vaikeinta?

Ystävyydessä vaikeinta on se, ettei ole aikaa nähdä tai mahkuja konkreettisesti auttaa. Mä haluisin olla ystävä, joka ryntää tekemään iltaruuan, jos ystävän perhe sairastaa tai haluaisin ottaa ystävien lapsia hoitoon iltamenon ajaksi, mutta käytännössä se on tässä elämänvaiheessa ihan mahdotonta mulle. Varsinkin, kun moni asuu kaukana Tampereelta. Olen aika kova potemaan huonoa omatuntoa, ja tämä on yksi asioista, josta koen paljonkin tunnontuskia. 

Toisaalta se, että olemme ystävystyneet monien meidän naapureiden kanssa, on taas ollut aivan ihanaa. On mahtavaa, kun ystävyys on tarkoittanut samassa pihassa juurikin yhteisöllisyyttä. Lastenhoitoapu, ”kauppakassipalvelu” tai huolien kuuntelu on vaan parin askeleen päässä. Yhteisiä arkiruokailtoja tai tukka pystyssä juotuja aamukahvikuppeja.

Ehkä yleisellä tasolla vaikeinta on ystävien löytäminen ja toisaalta ystävyyden vaaliminen, kun elämäntilanteet ja ihmiset itsekin muuttuvat. Toisaalta ajattelen, että jotkut ystävyydet onkin aika- tai paikkasidonnaisia. Vaikka ajat muuttuvat ja ystävän kanssa yhteydenpito jää vähemmälle, ei se välttämättä ole aina mikään kriisi tai johdu draamasta. 

 

Mikä yhdistää sun ystäviäsi?

Mulla on tosi erityyppisiä ystäviä. Kaikkia heitä yhdistää äly ja tietynlainen kuiva huumori. Heitä yhdistää myös ahkeruus – jokainen heistä on tosi tunnollinen omassa työssään ja ylipäätään elämässään. 

Mä luotan kaikkiin heistä sataprosenttisesti ja koen, että voin olla heidän seurassaan ihan oma itseni hyvässä ja pahassa. He ovat mun puolella ja mun tiimiä, joka tuntuu ihanan turvalliselle. Ymmärtävät, että mä olen tällainen suora töräys, mutta en ole silti kova tai ilkeä. 

Uskon, että mä olen heille yhtä tärkeä kuin mä heille, ja se tietysti tuntuu tosi hyvälle. Yksi merkittävä juttu on se, että tosiystävien kanssa voi olla myös hiljaa ja erillään. Joskus, kun vaikka mun ystävä tulee Helsingistä kylään, se voi mennä tunneiksi meidän alakertaan vaan tekemään töitä. Ei koko ajan tarvitse höpistä. 

 

Onko sinulla katkennut joskus välit ystävään?

Olen menettänyt elämäni aikana ystäviä. Varsinkin nuoruudessa ja lapsuudessa, kun ei ole ollut vielä oikein kykyä keskustella asioista. Vaikka silloin ne on saattanut olla kipeitä juttuja, ajattelen noista hetkistä ja ihmisistä nykyisin lämmöllä. Oltiin kaikki silloin vielä keskeneräisiä. 

Mulla on pari kertaa myös dramaattisesti katkennut välit ystäviin, parikymppisenä. Mutta lopulta ollaan löydetty tiemme takaisin toistemme luo. Se on tuntunut mahtavalle. Kaunojen kantaminen syö sisältä. 

Jotkut ystävät ovat toisaalta vain jääneet matkan varrella, vaikkei mitään pahaa ole meidän välillä tapahtunut. 

 

Kuinka erilaisia ystävät voi ollakaan?

Mun ystävät on sekä erilaisia mun itseni kanssa, että myös hyvin erilaisia keskenään. Suoraan sanottuna niin erilaisia jotkut heistä, että en voisi kuvitella, että heillä olisi keskenään kauheasti mitään puhuttavaa. 

Mun mielestä ystävät voivat olla hyvinkin erilaisia, jos kunnioitus toista kohtaan on vain kohdillaan. Itse asiassa ystävät voivat olla paljon enemmän erilaisia kuin puolisot, jos multa kysytään. Minä ja A ollaan persoonina monissa asioissa aivan vastakohtia, mutta meillä on täysin samat perusarvot. Ystävien kanssa arvojenkaan ei tarvitse täysin kohdata, koska arkea ei tarvitse jakaa niin isosti kuin kumppanin kanssa.

Mä koen, että erilaiset ystävät rikastuttaa mun elämää valtavasti. Se laajentaa omaa ymmärrystä asioista ja siitä, ettei elämä ole mustavalkoista. Varsinkin näinä vastakkainasettelun aikoina turvallinen ilmapiiri, jossa saa olla eri mieltä, on äärimmäisen tärkeää ja opettavaista. 

 

Ystävystyminen aikuisena vs.lapsena

Sanotaan, että aikuisena on vaikeampi ystävystyä kuin lapsena, mutta en ihan allekirjoita sitä. Aikuisena pystyy paremmin olemaan rehellinen itselleen siitä, millaisten ihmisten ympäröimänä haluaa elää. Aikuisena on myös enemmän työkaluja selvittää erimielisyyksiä tai ylipäätään käsitellä sitä, että ollaan erilaisia.

Mä muistan lapsuudesta sen bff-ajattelun ja kovan mustasukkaisuuden siitä, jos kaverilla oli joku muukin bestis. Aikuisena ymmärtää, että rakkaalla ystävällä voi olla muitakin rakkaita ihmisiä, eikä se vähennä toisen ystävyyden laatua lainkaan.

 

Mikä sulle on tärkeintä ystävyydessä?

Ehdottomasti luottamus. Mikään tässä elämässä, missään ihmissuhteissa, ei ole mulle yhtä tärkeää. Luottamus on tietysti sitä, että toinen ei juoruile mun asioita eteenpäin, enkä mä heidän. Mutta luottamus vaikuttaa ihan kaikkeen – mitä voin ystäville puhua, kuinka oma itseni voin olla ystävien seurassa ja kuinka ylipäätään haluan jakaa elämäni eri osa-alueet heidän kanssaan. Mun ystävät on myös mun perheen ystäviä, osan kanssa mä jopa teen töitä joka ikinen viikko ja kaiken lisäksi he ovat myös A:n ystäviä. Sillä tavalla he liittyvät mun elämään kaikilla sektoreilla. Monista A:n ystävistä on tullut munkin omia ystäviä, ja samoin mun ystävistä on tullut A:n ystäviä. Tosin – on meillä myös omatkin kuviomme, mutta myös ystävien ”jakaminen” on osa meitä. 

Ystävyydessä on tärkeää myös se, että kelpaa sellaisena kuin on. Joskus hassuna ja nokkelana, joskus masentelevana möllikkänä. Mulle tuottaa joskus ihmissuhteissa haasteita se, että olen niin suora. Mut ymmärretään tästä syystä joskus ihan väärin. Mun ystävien on pidettävä tästä piirteestä mussa, muuten ei tule yhteiselosta mitään. En jaksa miettiä läheisimmissä suhteissani sitä, miten voisin muotoilla lauseet paremmin. Koen sen usein sellaiseksi, että mun on pienennettävä sitä, mitä mä oikeasti olen, vaikka toki paremman retoriikan opettelu ei pahaa teekään.

 

Mitkä ovat hyvän ystävyyden merkkejä? Millaista on hyvä ystävyys?

Tuossa yllä mainitsinkin luottamuksen. Hyvä ystävä on sellainen, jonka tietää olevan vierellä, vaikka tapahtuisi mitä. Hyvä ystävyys on mun mielestä ehdottomasti myös tasa-arvoista. Siinä on kaksi yhtä vahvaa ihmistä, eikä kumpikaan jää ala- tai yläkynteen. Hyvä ystävä tukee, mutta uskaltaa myös sanoa, jos mä toimin typerästi tai mun ajatukset alkaa olla hölmöjä.

 

Yrittääkö uudet ihmiset sun ystäviksi vaan hyötymisen toivossa? 

Varsinaisesti musta ei kauheasti mitään “hyötyä” varmaan ole, mutta totta kai ihmiset ovat joskus vähän liian uteliaita kaiken sen suhteen, mitä en näytä/kerro somessa. Olen mielestäni hyvä ihmistuntija, ja jotkut päästään tuosta omien muurien läpi edes kaveritasolle, en usko, että siellä on ketään, kuka haluisi mitään muuta kuin oikeasti tutustua muhun yksityisihmisenä. Mä olen sen verran introvertti, enkä mikään social butterfly, että ihmiset ei tule mulle juttelemaan samalla tavalla kasvotusten kuin vaikka mun miehelle, joka on joka paikassa hymyillen höpisemässä ja tutustumassa. Kuulen kuitenkin kuukausittain juttuja, joissa mun ystäviltä tai perheeltä on yritetty urkkia mun henkilökohtaisia asioita. Se tuntuu joka kerta ihan hupaisalle. Ehkä tässä syy siihen, miksi mun ystäväpiiri on tiivis ja tarkkaan valittu – tiedän, ettei he koskaan lavertele mun juttuja maailmalle. 

 

Sassy-ryhmä ja se, että kaikki asiat ratkeaa, kun sieltä kysyy.

Meillä tosiaan on tällainen kahdeksan naisen ryhmä kuin Sassyt, jotka tulee alunperin huomattavasti pidemmästä synttäriryhmän nimestä, jonka mun sisko perusti whatsappiin 2020. Mun sisko siis kutsui 2020 synttäreilleen seitsemän ihan erilaista naista, joista kukaan muu kuin mun sisko ei tuntenut kaikkia. Ryhmässä on mm. mun molemmat siskot ja yksi bestiksistäni, mutta esimerkiksi lyhyen cheerleading-urani aikana löydetty cheer-kamu jne.

Ne oli niin hyvät bileet, ja sen jälkeen meistä on hioutunut sellainen kahdeksan naisen jengi, joka whatsappaan JOKA IKINEN PÄIVÄ kymmeniä, jos ei satoja viestejä. Me jos ketkä ollaan hyvin erilaisia, eikä osa meistä ilman tätä ryhmää olisi koskaan tavannut tai ystävystynyt, mutta jollakin ihmeellisellä tavalla meistä on hioutunut ihan oma jengimme, jossa jaetaan lähes aivan kaikki asiat maan ja taivaan väliltä. 

Meidän ryhmän merkittävin piirre on se, että kysyitpä mistä tahansa asiasta neuvoa tai apua, saat sitä aina ryhmästä. Siellä tuetaan henkisesti, annetaan vaatteidenpesuvinkkejä, jaetaan parhaat kauneustipsit ja pyöritellään keittiöremonttikuvia. Ja jos joku on munannut ja kierii itsesäälissä, seitsemän muuta naista kertoo vielä kauheammat munaukset, jotta sille kahdeksannelle tulee olo, ettei ole maailman ainoa mokailija. 

Aluksi tämä ryhmän kysy-vastaa -käytäntö oli vaan hassua, mutta nyt tuntuu aidosti turvalliselle, että on sellainen paikka, josta saa vastauksen ihan mihin vain. 

 

Tässä ekat ystävänpäivävastaukset! Jatkoa luvassa myöhemmin tällä viikolla.

 

IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

 

-Karoliina-

 

Kuva: Pixabay

Lue myös

X