Remontti- ja sisustussuunnitelmat, aikuisten makuuhuone

Kun me muutettiin meidän kotiin syksyllä 2020, oli aikuisten makuuhuone alakerrassa (itse asiassa koko alakerta) tilaa, johon ei jaksettu kauhesti laittaa paukkuja. Muutto kolmen lapsen kanssa, jossa mukana oli alle vuoden ikäiset kaksoset, oli jo niin iso ponnistus, että joka ikistä nurkkaa ja kaappia ei ollut mahdollisuutta miettiä.

Totta kai myös raha oli tuolloin hidasteena. Oltiin otettu uusi laina, eikä haluttu tuhlata siinä hetkessä mihinkään ylimääräiseen. 

Puolitoista vuotta tässä kodissa on kuitenkin saanut tarkastelemaan tiloja niin toimivuuden kuin visuaalisuudenkin kannalta. 

Mä olen toivonut niin kauan, kun meillä on ollut kolme lasta, että aikuisten makuuhuone olisi pääasiassa tila vain aikuisille. Kolme lasta levittäytyy (ja saavatkin levittäytyä!) kaikkialle kotiin, mutta kaipaisin joskus tilaa, jossa olisi harmonia, rauha, siisteys ja hiljaisuus. Sellaista, missä ei olisi murustettu hapankorppua, jätetty kirjoja lojumaan tai riivitty tyynyjä lattialle. 

Meidän alakerran makkari on tähän asti ollut kuitenkin se kaikista vähiten kutsuvin tila tässä kodissa. Sen nurkkiin on kerätty kaikenmaailman varastolootia, valaistus on aivan pielessä ja kaiken lisäksi kuivausrummusta otettavat vaatteet rötkäytetään aina meidän sängylle viikkausta odottamaan (jonka vuoksi puhtaat vaatteet vaan illalla viskataan lattialle). 

Uuden remontin ja sisustuksen on kuitenkin tarkoitus tuoda tilaan sitä rauhaa ja aikuisten omaa tilaa, jota on kaivattu. Kerroin äänieristepostauksessa, kuinka alakerran äänieristys muuttaa tilaa, mutta nyt kerron vielä vähän lisää, miten muuta nykyistä makkaria muutetaan tunnelma osalta. 

Sisustusarkkitehti Petra-Miisa esitti meille idean “New York basementistä”, koska kellarissahan tässä ollaan ja tiiliseinää löytyy valmiina. Poiketen muista kodin tiloista, tänne ei tule kuviotapettia, vaan tilaan tuodaan ennemminkin rauhaa ja maltillisia värejä. 

Mun toiveena oli, että alakerta suljettaisiin seinällä ja ovella, ja sen lisäksi halusin, että vanhat valkoiset vaatekaapit vaihdettaisiin johonkin tyylikkäämpään. Ehdotin myös, voisiko kuivausrummun kylppäristä siirtää makuuhuoneen puolelle vaatekaapin sisään, joka mahdollistaisi puolestaan kylppärin puolelle sen, että pyykit voisi taitella siellä pesukoneen päällä. Samainen kuivuri oli meidän edellisessä kodissa Inarian vaatekaapin sisällä, eteisessä, joten ollaan totuttu siihen, ettei asiat ole meillä aina siellä kaikkein itsestään selvimmällä paikalla. 

Näiden toiminnallisten speksien kautta Petra-Miisa sitten rakensin tässä ohessakin näkyvän moodboardin. Hän ehdotti, että vaatekaappien sijaan meille rakennettaisiin minikokoinen walk in closet Ikean PAX-kaappien ja Lasitehtaan raitalasiovien avulla. Sen lisäksi sängynpääty vaihdettaisiin, seiniin laitettaisiin tummempaa sävyä ja lattia päällystettäisiin kokolattiamatolla.

Vaikka luotankin Petra-Miisaan sataprosenttisesti, mietin jossakin vaiheessa, voiko kyseinen tyyli sopia talomme henkeen. Mietin myös, onko kokolattiamatto liian 70-lukua. Petra-Miisa vakuutti minut kuitenkin alakerran yleisilmeestä ja “arkisesta luksuksesta”, jota toivoin, joten tällä linjalla me nyt edetään makuuhuoneen suhteen. 

Yhdessä asiassa piti kuitenkin tehdä kompromissi. Jossain vaiheessa pohdin, voisiko alakertaan tehdä kulun niin, ettei kylppäriin tarvitsisi mennä meidän makuuhuoneen kautta, mutta se olisi tullut liian monimutkaiseksi ja ennen kaikkea liian kalliksi, koska koko portaiden kulku olisi pitänyt muuttaa, vesieristeen läpi mennä ja kylppärin malli muuttaa. Niinpä suihkuun mennään edelleen aikuisten makuuhuoneen kautta, mutta tällä toivotaan, että ovi estää turhan läpiramppaamisen. 

Mitä te ajattelette oman tilan tarpeesta lapsiperheen kodissa? Mä koen, että olen sen verran erityisherkkä, että joku oma tila lisää hyvinvointia valtavasti. Se voisi olla työhuone tai vierashuone tai mikä vain, mutta näin pienissä neliöissä makkari ja oma tila ovat luonnollinen pari. 

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Mood board: PMInteriori