Kolmistaan

10 x syytä asua lapsiperheenä keskustassa

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Hesarissa oli tällä viikolla juttu Karhulahden perheestä, joka asuu Helsingin Punavuoressa. Juttu alkaa kysymyksellä, jonka Karhulahdet kuulivat, kun perheeseen oli syntynyt ensimmäinen heidän kolmesta lapsestaan – “Koska te muutatte keskustasta pois?”

Kysymys on niin tuttu myös minulle, että alkaa joskus ihan kyllästyttää. Ehkä nyt 2,5 vuotta kaksosten syntymän jälkeen tosin ollaan tehty jo selväksi valinnoillamme se, että me ollaan prioritoitu asumisemme tällä tavalla.

Mähän olen puhunut keskusta-asumisen puolesta tosi pitkään, ja jos meidän lapsiluku pysyy kolmessa, en usko, että koskaan muutetaan pois Pyynikiltä. En sano koskaan, “en koskaan”,mutta ainakin monen asian tulisi muuttua meidän elämässä, jos niin tehtäisiin.

Mä listasin tähän 

10 syytä asua lapsiperheellisenä keskustassa:

  1. Lähellä on useita kouluja ja päiväkoteja. Näiden välillä voi tehdä valintaa painotusten, pedagogiikan, kulkumatkojen tai vaikka kielikylpyjen perusteella. 
  2. Lapsiperheille on paljon ilmaisia aktiviteetteja – leikkipuistoja, uimarantoja, puistokonsertteja, luistinratoja jne.
  3. Aikuiset voivat vanhempainvapaiden aikaan helposti tutustua muihin samassa tilanteessa oleviin, kun kaupungit pursuilevat perhekahviloita, muskareita tai muita vertaisryhmiä. Ei tarvitse jäädä yksin.
  4. Kulkeminen on helppoa. Kaikkialle pääsee kävellen tai pyörällä tai ainakin julkisilla. Matkoihin ja harrastuksiin ei mene kauan aikaa. Lapset oppivat käyttämään julkisia kulkuneuvoja jo alakoulussa, eikä aikuinen ole näin ollen sidottu harrastuskuskaamisiin tai kaverivierailuihin joka kerta. Meillä esimerkiksi esikoinen käy tanssitunneilla ratikalla. 
  5. Koen, että ystävyyssuhteita on helpompi muodostaa, kun valinnanvaraa on rutkasti. Näen sen erityisesti tärkeäksi lapsille – on helpompi löytää oma porukkansa ja tuntea itsensä hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on, kun tarjolla on enemmänkin kuin 20 luokkakaveria. Isosta sakista löytyy helpommin joku hengenheimolainen.
  6. Palvelut on lähellä. Itse asiassa nykyisin jopa vain yhden äppiklikkauksen päässä. Kyllä mua helpottaa valtavasti se, että ruokakassin saa sisään kannettuna ja Woltista voi ostaa puolessa tunnissa kurarukkaset, iltapala-aineet tai lounaan. 
  7. Ilotteluihin on helppo mennä.  Kun mä olin lapsi ja asuin maalla, se, että pääsi elokuviin, vei kolme kertaa niin paljon aikaa ja rahaa kuin itse leffalippu, koska paikan päälle piti varta vasten lähteä tunteja aikaisemmin, junaliput vei rahaa jne. Yksi keskusta-asumisen parhaita puolia on se, että keikalla, ravintolassa tai leffassa voi vaan käydä, eikä se vie koko päivää. Pistäytymisen mahdollisuus on luksusta. 
  8. Elämä on ympärillä. Vaikka mä olen kotikissa, on minusta ihanaa (ja turvallistakin), että ympärillä on elämää ja ihmisiä. Mulle on ollut henkisesti tärkeää, että kaikkien asioiden ei ole tarvinnut muuttua, vaikka lapsiluku onkin kasvanut – me voidaan olla silti me, ja nauttia meille tärkeistä asioista, vaikka eletäänkin erilaista arkea kuin aikaisemmin. 
  9. Maaseutu tuntuu todelliselle lomalle. Kun mä asuin maalla, en tajunnut mökkeilykonseptia lainkaan. Koska elin  jo muutenkin keskellä hiljaisuutta, mökkielämä ei ollut mitään uutta. Luonnolla ja maaseudulla on kuitenkin oikeasti tosi maadoittava vaikutusta, ja tajuan sen vasta nyt, kun käyn maalla mun vanhemmilla ja meidän mökillä harvemmin. On ihanaa tarjota myös lapsille kaksi ihan erilaista ympäristöä. 
  10. Keskusta-asuminen on elämäntapa siinä missä joku muukin. Ympärillä asuu saman valinnan tehneitä lapsiperheitä (asuinpaikan priorisointi neliöiden kustannuksella), joten yhteenkuuluvuuden tunne on ilmeinen. Kenellekään ei ole omaa kuntosalihuonetta tai kuraeteistä, joten ei ole sakissaan kummajainen. Yhteenkuuluvuus on kuitenkin varmasti asia, jota jokainen ihminen kaipaa omalla tavallaan. 

 

Elätkö maalla, keskustassa vai lähiössä? Mitkä ovat oman asuinpaikkasi plussat?

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Lue myös

X