10 x syytä asua lapsiperheenä keskustassa
Hesarissa oli tällä viikolla juttu Karhulahden perheestä, joka asuu Helsingin Punavuoressa. Juttu alkaa kysymyksellä, jonka Karhulahdet kuulivat, kun perheeseen oli syntynyt ensimmäinen heidän kolmesta lapsestaan – “Koska te muutatte keskustasta pois?”
Kysymys on niin tuttu myös minulle, että alkaa joskus ihan kyllästyttää. Ehkä nyt 2,5 vuotta kaksosten syntymän jälkeen tosin ollaan tehty jo selväksi valinnoillamme se, että me ollaan prioritoitu asumisemme tällä tavalla.
Mähän olen puhunut keskusta-asumisen puolesta tosi pitkään, ja jos meidän lapsiluku pysyy kolmessa, en usko, että koskaan muutetaan pois Pyynikiltä. En sano koskaan, “en koskaan”,mutta ainakin monen asian tulisi muuttua meidän elämässä, jos niin tehtäisiin.
Mä listasin tähän
10 syytä asua lapsiperheellisenä keskustassa:
- Lähellä on useita kouluja ja päiväkoteja. Näiden välillä voi tehdä valintaa painotusten, pedagogiikan, kulkumatkojen tai vaikka kielikylpyjen perusteella.
- Lapsiperheille on paljon ilmaisia aktiviteetteja – leikkipuistoja, uimarantoja, puistokonsertteja, luistinratoja jne.
- Aikuiset voivat vanhempainvapaiden aikaan helposti tutustua muihin samassa tilanteessa oleviin, kun kaupungit pursuilevat perhekahviloita, muskareita tai muita vertaisryhmiä. Ei tarvitse jäädä yksin.
- Kulkeminen on helppoa. Kaikkialle pääsee kävellen tai pyörällä tai ainakin julkisilla. Matkoihin ja harrastuksiin ei mene kauan aikaa. Lapset oppivat käyttämään julkisia kulkuneuvoja jo alakoulussa, eikä aikuinen ole näin ollen sidottu harrastuskuskaamisiin tai kaverivierailuihin joka kerta. Meillä esimerkiksi esikoinen käy tanssitunneilla ratikalla.
- Koen, että ystävyyssuhteita on helpompi muodostaa, kun valinnanvaraa on rutkasti. Näen sen erityisesti tärkeäksi lapsille – on helpompi löytää oma porukkansa ja tuntea itsensä hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on, kun tarjolla on enemmänkin kuin 20 luokkakaveria. Isosta sakista löytyy helpommin joku hengenheimolainen.
- Palvelut on lähellä. Itse asiassa nykyisin jopa vain yhden äppiklikkauksen päässä. Kyllä mua helpottaa valtavasti se, että ruokakassin saa sisään kannettuna ja Woltista voi ostaa puolessa tunnissa kurarukkaset, iltapala-aineet tai lounaan.
- Ilotteluihin on helppo mennä. Kun mä olin lapsi ja asuin maalla, se, että pääsi elokuviin, vei kolme kertaa niin paljon aikaa ja rahaa kuin itse leffalippu, koska paikan päälle piti varta vasten lähteä tunteja aikaisemmin, junaliput vei rahaa jne. Yksi keskusta-asumisen parhaita puolia on se, että keikalla, ravintolassa tai leffassa voi vaan käydä, eikä se vie koko päivää. Pistäytymisen mahdollisuus on luksusta.
- Elämä on ympärillä. Vaikka mä olen kotikissa, on minusta ihanaa (ja turvallistakin), että ympärillä on elämää ja ihmisiä. Mulle on ollut henkisesti tärkeää, että kaikkien asioiden ei ole tarvinnut muuttua, vaikka lapsiluku onkin kasvanut – me voidaan olla silti me, ja nauttia meille tärkeistä asioista, vaikka eletäänkin erilaista arkea kuin aikaisemmin.
- Maaseutu tuntuu todelliselle lomalle. Kun mä asuin maalla, en tajunnut mökkeilykonseptia lainkaan. Koska elin jo muutenkin keskellä hiljaisuutta, mökkielämä ei ollut mitään uutta. Luonnolla ja maaseudulla on kuitenkin oikeasti tosi maadoittava vaikutusta, ja tajuan sen vasta nyt, kun käyn maalla mun vanhemmilla ja meidän mökillä harvemmin. On ihanaa tarjota myös lapsille kaksi ihan erilaista ympäristöä.
- Keskusta-asuminen on elämäntapa siinä missä joku muukin. Ympärillä asuu saman valinnan tehneitä lapsiperheitä (asuinpaikan priorisointi neliöiden kustannuksella), joten yhteenkuuluvuuden tunne on ilmeinen. Kenellekään ei ole omaa kuntosalihuonetta tai kuraeteistä, joten ei ole sakissaan kummajainen. Yhteenkuuluvuus on kuitenkin varmasti asia, jota jokainen ihminen kaipaa omalla tavallaan.
Elätkö maalla, keskustassa vai lähiössä? Mitkä ovat oman asuinpaikkasi plussat?
-Karoliina-
Kuva: Pixabay
Kommentit
Itse asun Helsingin kantakaupungissa ja allekirjoitan Karoliinan listan pointit. Toki monia samoja etuja voi löytyä lähiöistäkin, kuten moni on kommentoinut, mutta keskustassa on oma fiiliksensä ja rakennuskanta vanhempaa ja minun makuuni kauniimpaa kuin lähiöissä. Meillä on tämän naftin kerrostalokodin (65m2, 4hlöä) lisäksi tunnin päässä sijaitseva vanha hirsitalo kakkoskotina. Sinne ajelemme aina viikonlopuiksi ja niin mukavaa kuin siellä onkin nauttia omasta pihasta ym. niin ei silti yhtään harmita sunnuntaisin ajella takaisin Helsinkiin, sillä arkea elän kuitenkin mieluiten täällä.
Kommentit
Asutaan varmaan sun määritelmän mukaan lähiössä 🙂 Päikkyjä järkevän etäisyyden päässä äkkiä laskettuna 8, Wolt kuljettaa, samoin ruokakauppa. Lähin ruokakauppa alle kilsan päässä. Äippärillä ei tarvinnut yksin nököttää puistossa, perhekerho oli kävelymatkan päässä (niitä on muuallakin kuin ”keskustassa” jota muuten Pyynikki ei ole). Pulkkamäki ja luistinrata myös lähellä. Keskustaan pääsee julkisilla, pyörällä tai autolla, jota tekin taidatte kuitenkin työmatkoihin käyttää.
Ai niin! Kaikille perheenjäsenille on oma huone, kukaan ei myöskään asu komerossa 🙂
Isoissa kaupungeissa nämä keskustan edut leviävät tosiaan varsinaista keskusta-keskustaa laajemmalle alueelle. Vähän pienemmissä kaupungeissa tilanne onkin sitten jo erilainen – palvelut keskittyvät enemmän keskusta-alueelle ja julkinen liikenne ei enää kata koko kuntaa. Maaseudusta nyt puhumattakaan.
Jokaisella on mun mielestä oikeus asua ja elää juuri siellä, mikä omalta tuntuu. Asiat voi tehdä perinteiseen tapaan tai sitten toisella tapaa. Hassua, että perinteinen tapa edelleen on se oletus. Onhan ihmisiä aina asunut myös keskustoissa, kerrostaloissa, pienissä neliöissö vaikka ja mitä..
En ymmärrä, miksi se että Karoliina viihtyy keskustassa saa sinut näin puolustuskannalle. Sinä saat viihtyä lähiössä ja Karoliina saa viihtyä keskustassa, eivät ne sulje toisiaan pois. Ihanaa, jos pidät asuinalueestasi! Tällaisten kommenttien näkeminen tuntuu turhauttavalta, koska toisten asuinpaikan arvostelu ei ole kovin mukavaa.
Me asutaan myös lähiössä ja itse koen elämän täällä todella ankeaksi. Mun kokemuksen mukaan palveluiden laatu on keskustassa ”parempaa” (monipuolisempaa, paremmat aukioloajat jne.) joten en anna arvoa lähiön palveluiden määrälle, koska niiden laatu ei (MINUN mielestäni) yllä keskustan vastaavien tasolle.
Asumme alta 10min matkan päästä (bussilla) keskustasta. Asumme ehkä siis lähiöalueella joka koostuu lähinnä omakoti- ja rivitaloista.
Alueen plussat ovat hyvät kulkuyhteydet (bussit ja pyörillä pääsee kaikkialle), hyvä lähikauppa, alueella useampi päiväkoti ja kouluja kaksi toki myös leikkipuistot perhekahvilat yms kuviot löytyy mutta ne ei enää niin ajankohtaisia meidän arjessa.
Alue on turvallinen ja täällä asuu tavallisia perheitä, jotka elävät melko samanlaista keskituloisten elämää kuin itsekin elämme.
Lasten harrastukset osittain toimivat julkisilla kulkien, mutta osaan tarvitaan kuljetuspalvelua johtuen varusteista. Lasten kavereista harrastaa muutamat samaa lajia, joten kimppakyydit alueelta myös toimii👍
Saamme siis keskustan palvelut helposti ja lisäksi meillä on tilaa niin sisällä kuin pihalla omaan tarpeeseemme riittävästi. Ja meille on merkityksellistä että asumme kodissa johon mahtuu hyvin eri vuodenaikojen harrastusvarusteet eli pyörät, sukset, pulkat jne.
Ai niin ja lisäksi alueemme iso plussa on myös ihan loistavat ihan vierestä alkavat ulkoilumaastot.
Itse en halua asua keskustassa siitä kokemusta ilman lapsia kuin lasten kanssa. Keskustan päihdeongelma on niin näkyvä, etten koe mielekkäänä itse tai että lapset siellä juuri iltaisin liikkuu. Ja kyllä tiedän, että päihteitä on kaikkialla, mutta täällä keskustan alue on kyllä näkyvin päihteiden kehto.
Meille tämä lähiöelämä isojen säilytystilojen kanssa on just nyt tässä elämäntilanteessa parasta.
Ilman tuliverkkoja (kuten viittasin jo koulujen loma- aikakeskustelussa), en voisi itselle kuvitellakaan asumista missään periferiassa. En välitä mökkeilystä, en kaipaa isoa tonttia tai omaa metsää – en edes rantaviivaa. Asumme kaupungissa omakotitalossa, ja kaupungin rakenteen vuoksi luonto on läsnä kaikkialla ja järveä on myös joka suunnalla. Isompi koululainen on kulkenut jo pitkään omatoimisesti harrastuksiin ja aikuisten harrastukset ovat myös aivan lähellä. Molemmilla aikuisilla matkaa töihin n. 17-18 min kävellen ja about 8 min pyörällä kesällä. Lähin teatteri n. 1km päässä, useampi ravintola (muukin kuin pikaruokala) on parin kilsan päässä. Pahimpina korona- aikoina lyhyistä matkoista ei ollut erityistä etua, mutta ei kyllä haittaakaan. Täytän tänä vuonna 37 vuotta, ja pidän äärimmäisen epätodennäköisenä, että luopuisin myöhemmissäkään elämänvaiheissa kaupunkiasumisesta. Joillekin syrjäinen asuminen edustaa vapautta, minulle taas kaupunkilaisuus.
Kaikki listaamasi asiat toteutuu vaikka asuu 5 km päässä Tampereen Keskustorilta. Asumismukavuus tosin aivan eri luokkaa. Sillä kun ei todellisuudessa ole merkitystä onko elokuvateatterin 10 vai 15 minuutin matka. 😊 5 kilometrin päästä keskustasta löytyy myös leikkipuistoja, uimarantoja, kouluja, harrastuksia yhteisöllisyyttä plus väljempiä sekä käytännöllisempi neliöitä perheellisille.
Kuljetko sinä kuitenkin henkilöautolla työmatkat ja viet lapset autolla päivähoitoon?
Ai niin, ratikkaa ei todellakaan ole rakennettu keskusta-asujia varten. 😅
Asumme lähiössä vai miksi tätä kutsuisi, omakoti/rivitaloalue 9 kilometrin päässä Tampereen keskustasta. Aikalailla nuo kaikki kohdat toteutuu täälläkin. Kouluun, kauppaan ja moniin palveluihin n. kilometri matkaa. Luistinrata, hiihtoladut, jäähalli, uimahalli, uimaranta ja useampi leikkipuisto 500m-1,5km päässä. Ja aivan ihanat metsäiset lenkkipolut alkaa melkein kotiovelta. Ohjattuja harrastuksiakin löytyy, yhdessä isompi lapsi käy itse kävellen. Kaikki lasten luokkakaverit ja rinnakkaisluokkalaisetkin taitaa asua n. 2 kilometrin säteellä. Todella palkon lapsiperheitä asuu tässä lähellä. Meillä on kiva taloyhtiö, kivoja naapureita ja lasten myötä on tutustunut heidän kavereidensa perheisiin. Keskustaan pääsee läheltä hyvin parilla eri bussilla 20-25 minuutissa eli aikas nopeasti pääsee leffaan, teatteriin, konsertteihin. Yöbussejakin kulkee tänne, niillä pääsee baarireissuilta kotiin. Meidänkin perhe pärjää hyvin yhdellä autolla. Eli täällä on ihmisen oikein hyvä asua.
Ei sillä, asuin nuorempana keskustassa ja tykkäsin siitäkin. Ihan maalle en halua enää muuttaa, sen koin lapsena ja en tykännyt kun kaikki oli niin kaukana. Eli lähiö (kuulostaa tylsältä, joltain kerrotaloslummilta, jota tämä ei todellakaan ole) on mielestäni paras! Eli ei liian landella, mutta ei keskustassakaan. Ja siis kaikkein parasta täällä vähäsen kauempana keskustasta on se, että täältä pystyimme ostamaan huomattavasti isomman asunnon, jossa on oma ihana piha!❤
Ensinnäkin, Pyynikki ei ole keskusta. Toisekseen, on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin keskusta tai maaseutu. Itse asun parjaaamassasi lähiössä, lapset kulkevat harrastuksiin kävellen (harrastukset lähikouluilla), itselläni 3 km työmatka, jonka kuljen pyörällä kesät talvet, 2 km säteellä on vauvamuskari, vauvakerho, asukaspuiso ja perhekerho. Pulkkamäki on 50 metrin päässä, latu 20 metrin ja luistelu 500 metri, leikkipuisto 300m. Kaupat 2 km päässä ja wolt kulkee täälläkin. Kouluissa on valinnanvaraa, samoin päiväkodeissa. Naapureita riittää, mutta heidän elämä ei häiritse omaamme ja päinvastoin, kun kaikilla omat seinät. Meillä on oma piha, jokaisella oma tilava huone. Taloyhtiöllä on myös yhteinen piha, jossa taloyhtiön juhlat järjestetään.
Me ollaan asuttu nyt lapsiperheenä niin maalla, kuin kaupungissakin. Homma meni siis niin, että lapsi syntyi maalle, äidillä hajosi pää landeiluun ja nyt rakastan asua lähellä Hyvinkään keskustaa. Lapsi reilun 3v. Tällä hetkellä tämän kaupungin koko on meille hyvä, mutta välillä sitä unelmoi ihan Helsingistäkin 🤭 Ja siis sielläkin ehdottomasti keskustasta!
Asuminen on kyllä aina vain niin mielenkiintoinen aihe, kiva kun siitä usein kirjoittelet!😊 Me asumme maalla, 15 km päässä lähimmän kaupungin keskustasta. Meillä on 1,5 hehtaarin tontti ja iso, avara talo – vanhemmille ja jokaiselle lapselle omat tilavat makuuhuoneet ja paljon yhteistä oleskelutilaa. Myös pihamme on todella iso, ja siellä on ihanaa viettää aikaa ympäri vuoden mutta etenkin kesäisin. Metsä alkaa omalta takapihalta, mikä on (ainakin omasta mielestäni) mitä suurinta luksusta! Naapurit ovat näköetäisyydellä, mutta yksityisyyttä on tarpeeksi kiitos isojen tonttien. Täällä luonnon keskellä on rauhallista asua, mutta halutessaan autolla pääsee palveluiden ääreen ja melko lyhyessä ajassa myös keskustan vilinään. Toki täälläkin asuessa on omat miinuspuolensa, mutta hyviä puolia kysyit😊
Meinasin (ehkä vähän leppoisampaan sävyyn) kirjoitella aika edellistä vastaavan kommentin, täällä lähiössä täyttyy yllättävän moni listan kohdista 😊. Päikkyjä on 5 yhden kilometrin säteellä, löytyy painotusta, kieltä ja vaihtoehtoista pedagogiikkaa. Perhekerhot pyörii ja ranta/pulkkamäki/jääkentät/puoli tusinaa puistoja jne löytyy lyhyen kävelymatkan sisällä. Julkiset kulkee keskikylille tiuhaan mikäli sinne mielii, eikä elokuvissa/ravintolareissulla mene koko päivää, voi lähteä aika spontaanisti. Ravintolaruokaakin/ostoksia tulee tilaamalla nopeasti
Itsekään en miellä Pyynikkiä keskustaksi, sen verran omassa rauhassaan mutkan takana sijaitsee. Mikä tekee siitä kyllä todella houkuttelevan asuinpaikan. Talot on todella viehättäviä ulkoa ja myös sisältä ainakin ne muutamat mitä olen nähnyt. Tuolla alueella joutuu tosiaan varmasti tekemään kompromisseja asuinneliöiden suhteen.
Oman alueeni etu on, että täällä on tilaa. Sisällä ja ulkona. Vehreää luontoa ja pihassa päivystäviä eläimiä, mutta palvelut kuitenkin lähellä. Veri vetäisi takaisin maalle, mutta vielä se ei ole realisimia. Satu Rämön islantilaisen pikkukylän kaltainen asuinpaikka laajoine palveluineen ja yhteisöllisyyksineen olisi ihan paratiisi, jos olisi varaa lennellä välillä katsomaan muunkin maailman menoa.
Teet kaupunkiasumisesta ehkä turhan suuren numeron. Ei se ole niin eksoottista ja ihmeellistä lapsiperheissäkään. Erittäin hyvä jos viihdyt valitsemassasi asumismuodossa ja oma yhteisökin on tällä tavalla löytynyt. Pääasia, että itse viihtyy
Mä en oo jotenkin edes koskaan ajatellu Pyynikkiä ”keskusta-alueena”. Toisaalta kun tässä mietin, en oikein tiedä onko Tampereella mikään alue sellanen niin keskusta-alue että ajattelisin ettei siellä voi lasten kanssa asua. Ite asuisin ihan mielelläni lasten kanssa esimerkiksi Tammelassa, Amurissa tai Pyynikillä. Kaikki on lähellä ja luontoonkin pääsee riittävän helposti.
Me asutaan maalla. Meillä on vara pienillä tuloilla asua itse rakentamassamme omakotitalossa. Lapsilla on omat huoneet, iso piha ja lähi metsä omalla tontilla… Lampi ja järvinäköala pihalta.. Naapurissa leikkikaverit 6 ja 7v voivat turvallisesti leikkiä pihoilla…. Koulu on 1km päässä pyörätietä juuri rakennetaan. Koulun pihalta löytyy luistinradat x2, hiihtolatu, uimaranta, kota, mäen laskupaikka ja leikkipuisto. Myös lasten harrastuksia on koululla iltaisin.. 500m päässä on pururata jossa talvella hiihtolatu ja kesällä frisbii colf rata. Keskusta 2km päässä missä kaupat tk ym. Kaupat kuljettavat myös kotiin…. Isovanhemmat asuvat 5km säteellä. Mökki on 30km päässä. Työpaikat 30km etätyö ja 2km.. Ja tämä kaikki alle 7000 asukkaan kaupungissa.
Itse asun Helsingin kantakaupungissa ja allekirjoitan Karoliinan listan pointit. Toki monia samoja etuja voi löytyä lähiöistäkin, kuten moni on kommentoinut, mutta keskustassa on oma fiiliksensä ja rakennuskanta vanhempaa ja minun makuuni kauniimpaa kuin lähiöissä. Meillä on tämän naftin kerrostalokodin (65m2, 4hlöä) lisäksi tunnin päässä sijaitseva vanha hirsitalo kakkoskotina. Sinne ajelemme aina viikonlopuiksi ja niin mukavaa kuin siellä onkin nauttia omasta pihasta ym. niin ei silti yhtään harmita sunnuntaisin ajella takaisin Helsinkiin, sillä arkea elän kuitenkin mieluiten täällä.