5+1 positiivista havaintoa remppaevakossa
Mulla maailman tärkein paikka on koti, ja sen olen tiennyt aina. Remppan vuoksi kotoa poissaolo on kuitenkin tuntunut silti yllättävän raskaalle. En osannut arvata, että kaipaisin NIIN paljon omiin nurkkiin. Tästä huolimatta olen tajunnut, että tällainen pieni ja vapaaehtoinen irtiotto omasta kodista on tehnyt myös hyvää monella tavalla.
5 x POSITIIVISTA HAVAINTOA VÄLIAIKAISKODISSA ASUESSA
- Pienellä vaatemäärällä pärjää. Mä pakkasin tänne mukaan itselleni ehkä kolme paitaa, ja kahdet housut ja hyvin olen pärjännyt. Totta kai se on TYLSÄÄ ja rakastan vaihtelua, mutta yhdessä Ikea-säkissä oleva omaisuus on myös helpottavaa. Vaatteenvalintatilanteisiin ei mene aikaa sitten yhtään.
- Kokoa ajan ei tarvitse tehdä jotain kotitöitä. Koska täällä välikaikaiskodissa ei ole omia kaappeja, varastoja tai hyllyjä, joita organisoida, aikaa jää paljon enemmän muuhun. Totta kai täälläkin sängyt pedataan, pyykit pestään ja ruuat laitetaan, mutta silti aikaa haahuiluun jää paljon enemmän kuin kotona. Meidän tavoite alunperinkin oli se, että remontoidussa kodissa aletaan pitää tavaroista parempaa huolta, jottei jatkuvaan siivoukseen mene niin paljon aikaa. Tämä kokemus kannustaa tähän hommaan entisestään.
- Perheen kanssa voisi puuhailla enemmän seinien ulkopuolella. Koska meillä on täällä vähemmän neliöitä käytössä, ollaan alettu hengailla enemmän kylillä kuin normaaleissa kotioloissa hengailtiin. Ja se on todella virkistävää näin korona-aikojen jälkeen, sanoo jopa kotikissa-introvertti. Jopa passikuvanottoreissu yhdistettynä Mäkki-illalliseen tuntui huikean kivalle perheen yhteiselle seikkailulle.
- Lapset keksii puuhat ja leikit vähemmälläkin tavaramäärällä. Me pakattiin pienille mukaan kaksi Aykasan lelukoria ja esikoiselle ehkä yhden verran piirustusvälineitä, kirjoja yms. Kotiin jäi siis laatikkotolkulla tavaraa, mutta huomaako sitä missään heidän toiminnassaan? EI! Hei leikkivät ja touhuavat ihan samalla tavalla kuin ennenkin, eikä KUKAAN heistä ole kaivannut yhtä ainoaa tavaraa tai esinettä.
- Kodin arvostus kasvaa. Mä en ole ainoa , joka kaipaa meistä kotiin. Itse asiassa esikoinen taitaa olla ainoa, joka ei niin “kärsi” tästä tilanteesta. Hänestä tämä on hauska seikkailu, jonka ehdoton plussa on se, että saa nukkua perheen kanssa samassa huoneessa. Mä muistan aina, kun mun lapsuudenkodissa oli vesivahinko millenium-uudenvuoden aikaan, ja me jouduttiin olemaan poissa kotoa liki 4 kuukautta. Vaikkei meidän kodin ulkonäkö muuttunut edes lainkaan tuona aikana, muistan, kuinka ihanalle jopa hampaidenpesu tuntui evakon jälkeen omassa kylppärissä. Uskon, että tällä kertaa käy samalla tavalla. Arvostus omaa kotia kasvaa tämän pikkureissun myötä.
- BONUS. Asiat voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Monissa lasten unioppaissahan esimerkiksi sanotaan, että uudet rutiinit vaikkapa nukkumaanmenossa voi sujua paremmin, jos konkreettista ympäristöä vähän muokataan. Jos lapsi saa uuden sängyn tai sängyn paikkaa vaihdetaan huoneessa, voi nukkuminenkin sujua paremmin. Mä uskon konkreettisen muutoksen “sisällölliseen voimaan” täysillä. Kotoa poissa ollessa onkin ollut aikaa miettiä, mitä me toivotaan tyttöjen unilta jatkossa, kuinka hoidetaan kierrätysasiat keittiössä paremmin jne. Tuollaisten pienten arkisten kohennusten miettiminen tekee nyt hyvää ja luo omalla tavalla uskoa tulevaan.
-Karoliina-
Takit osa @karoliina_pentikainen tilin IG-yhteistyötä, Nosh Women // Kuva Noora Näppilä
Kommentit
Villistä komppailen. Selkeästi yllä on kommentoija joka käy suurennuslasin kanssa läpi Karoliinan tekstit, jotta löytäisi sieltä jotakin mihin tarttua. Sitten pääsee taas (mielestään) näpäyttämään blogin kirjoittajaa. Kyse ei ole mistään aidosta halusta keskustella tai ymmärtää vaan ilmeisesti ihmistyypistä joka ärsyyntyy milloin mistäkin kanssaihmisissä ja jostain kumman syystä hakeutuu sitten itseään ärsyttävän kirjoittajan blogiin.
Kommentit
Mä en oikein osaa kuvitella, mitä sä siellä kotona ollessasi siivoat. Siis niissä kaapeissa ja komeroissa.
Toki nuo tuollaiset perus tiskit ja pyykit ja imuroinnit, joita nyt kaikilla on (paitsi hotellissa 😁) hoidettavaan, mutta mikä ihme niissä kaapeissa 🤔
Ollaan asuttu kaksi vuotta samassa kodissa, eikä olla vielä kertaakaan mitään kaappeja siivottu. Paitsi jokainen oman vaatekaappinsa sillä aikaa kerran – pari. Mutta sekin on max. puolen tunnin juttu per tyyppi, joten en siitäkään päiviäni kyllä täyteen saisi. Teillä täytyy olla hurjan siistiä (ja meillä ei taida 🙈)
Hih mietin ihan samaa. Mä röhnötän mielummin lasten kaa lattialla enkä järkkää kaappeja.
Nyt on ihan pakko kommentoida, koska olen aivan samanlainen kuin Karoliina 🙂 kun tavarat ovat järjestyksessä kaapissaan, elämä on helpompaa lapsiperheessä minulle, koska tavaroiden etsimiseen ei mene turhaa aikaa esim kiireisinä aamuina. En siis järjestele kaappeja huvin vuoksi vaan siksi että elämä minulle on näin helpompaa. Tästä on Homevialaura puhunut paljon blogissaan ja podcastissa. Mutta tätä aihetta on vaikea ymmärtää, jos itse ei ole samanlainen 🙂
Karoliina, olin itse lomalla Lapissa ja huomasin jo viikon aikana nämä samat asiat! Ihanaa huomata etten ole ainoa 😃
No niinpä! En ole kovin pedantti enkä esteetikko. Siten minun ehkä on helpompi kestää sotkua ja ajatella, että aika aikansa kutakin.
Kaksiossa asusteltu kahden pienellä ikäerolla olevan muksun kanssa.
Heippa Böö, Nipa ja Maija! Hassua, että meinasin JUURI vinkata Böölle ja Nipalle Lauran Podcastin, koska siellä on musta tosi hyvin sanallistettu järjestyksen merkitys ja toisaalta se, että jos kompaktissa kodissa haluaa säilyttää mielenrauhan, eli selkeät paikat asioille, täytyy kaappeja karsia tosi, tosi monta kertaa vuodessa.
Kyse ei ole siitä, että tavaraa ostettaisiin tuhottomasti, vaan esimerkiksi siitä, että Suomessa on neljä vuodenaikaa, ja lapset kasvaa jatkuvasti ulos vaatteistaan (ja kesällä eri harrastekamat kuin talvella). Tällöin kaappien sisältöä on kierrätettävä usein varastosta kaappiin ja kaapista kirppikselle jne jne. Toki jos on tosi isot tilat, voi varmaan pitää jokaisen kauden kamat kerralla kaapissa ja ei ole niin nöpönuukaa, jos kaapeissa pyörii pieneksi jääneitä kamoja, mutta meillä se ei ole mahdollista.
Kun meillä oli vain yksi lapsi, ei meininki ollut tätä. Mutta kaksi kaaostaaperoa luo omat haasteensa siisteydelle.
Nyt kiinnostaa kovasti, mitä te sitten tyttöjen unilta toivotte? Ja miten se toive on nyt evakon aikana muuttunut? Ja sitten jos vielä saatte toiveet toteutettua, niin kiinnostaa vielä enemmän! 😀
Kyllä megaluokan toive olisi se, että lapset nukkuisivat koko yön omassa huoneessaan ilman aikuista. Että päästäisiin miehen kanssa vihdoin omaan huoneeseen nukkumaan. En tiedä, miten se toteutetaan, mutta luotan siihen, että Sleepyn Annukka tietää keinot 😀
Teillä on aivan liikaa tavaraa ja vaatetta.
Meillä on siistiä ja puhdasta vaikkei kukaan siivoa kaappeja ja komeroita. Neljä hengen perheessä jokaisella menee ehkä _10 minuttia_ _päivässä_ ”kotitöihin” kun yksi tyhjentää tiskikoneen, toinen imuroi ja kolmas laittaa pyykit naurulle. Työpäivien jälkeen on ihan tuntikausia aikaa harrastaa ja levähtää.
Kuulostaapa teidän arki ihanan leppoisalle! Minkäikäiset teidän kaksoset on?
Itsehän juuri tässä postauksessa totesit että todellisuudessa pärjäätte huomattavasti vähemmällä määrällä vaatetta ja leluja.??? Mihin se itse tekemäsi havainto nyt katosi kun sen kirjoittaa joku muu? Ehkä kannattaa se vaan tunnustaa että teillä on liikaa tavaraa ja siksi niissä kaappien koulamisesa menee kaiket illat.
Kuten tuossa tosiaan kirjoitin, hommaa kertyy mm siksi, että on neljä vuodenaikaa. Täällä ollaan 4 viikkoa, joten näitä asioita ei oikein voi verrata…paitsi toki nyt tuli jo haasteita, kun maaliskuu onkin ollut yllättävän lämmin ja meillä lähinnä pakkasvaatteita mukana.
Mitä ihmeen ilkeilyä täällä on? Tsemppiä Karoliina, sulla ei ole mitään velvoitetta vastata kaikille, ja ilkeilijät: kateus paistaa monista kommenteista läpi.
Meillä on kaksi aikuista ja kyllä neljä vuodenaikaa ja siksi myös vaihtuvat harrastuskamat pakottavat järjestelyyn. Ja etätöissäkin sotkua tulee enemmän kuin ennen muinoin. Katsotaan miten käy kun leikki-ikäinen adoptiolapsi liittyy joukkoon 😊
Villistä komppailen. Selkeästi yllä on kommentoija joka käy suurennuslasin kanssa läpi Karoliinan tekstit, jotta löytäisi sieltä jotakin mihin tarttua. Sitten pääsee taas (mielestään) näpäyttämään blogin kirjoittajaa. Kyse ei ole mistään aidosta halusta keskustella tai ymmärtää vaan ilmeisesti ihmistyypistä joka ärsyyntyy milloin mistäkin kanssaihmisissä ja jostain kumman syystä hakeutuu sitten itseään ärsyttävän kirjoittajan blogiin.