Kolmistaan

Synttäripostaus: 3+7 asiaa blogin ja mun takaa

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Mä täytin eilen 37 vuotta. Esikoinen oli kyllä kirjoittanut korttiin epähuomiossa 38, ja piti itsekin pohtia, kumpi oli oikea lukema. Mutta 37 se taisi tällä kertaa vasta olla. 

Jännä juttu, miten parikymppisenä NELIKYBÄSET oli ikäloppuja. Nyt kaikki ihmiset ympärillä on yli 35. Ystävissä paljon viisikybäsiäkin, eikä sekään enää tunnu vanhalle. Jännä homma.

Tässä 3+7 asiaa blogista ja minusta, mitä en ole (ehkä) kertonut ennen. Näiden ihan uusien asioiden kertominen on tosin aina haastavaa. Kun on kirjoittanut blogia 11 vuotta, ei enää muista, mitä on kertonut ja mitä ei.

  1. Olen ollut lopettamassa bloggaamista ja somettamista kaksi kertaa elämässäni. Toinen liittyi kauheaa somepaskamyrskyyn. Toinen trolli-stalkkeriin, joka alkoi tehdä elämästä hankalaa. 
  2. Vaikka olisin kuinka väsynyt päivällä,  mun on todella vaikea saada iltaisin unta ennen 23-24, koska jotenkin nautin niin illoista ja olen iltaihminen. Lasten ja kello viiden heräilyjen vuoksi olen joutunut aikaistamaan mun nukahtamisaikaa välillä melatoniinilla.
  3. Mulla kesti aikaa tottua mun uuteen ulkomuotoon kaksosten syntymän jälkeen, mutta nyt en jaksa enää miettiä mun mahamakkaroita tai siitä, minkä kokoinen olen. Tämä on new normal nyt mulle. On ihanaa käydä vaikka lpg-hoidoissa ja saada kropan tukkeumia (selluliitti on kipeää!) auki, mutta takaisin xs-kokoiseksi pyrkiminen tuntuu vaan ajan ja hyvine ruokanautintojen haaskaamiselle. 
  4. Mä edelleenkin, vielä tässä iässä, pelkään nukkua yksin jossain uudessa paikassa. Mua ei saisi mistään hinnasta nukkumaan yksin vaikka mökillä, ja joku hotellihuonekin on aika horrori.
  5. Mun silmät on leikattu kaksi kertaa karsastuksen vuoksi.
  6. Mun mielestä elämässä kauneimpia ääniä on mun rakkaimpien naurut. Se, kun mies nauraa mulle silleen epäuskoisesti “ei vittu taas Karoliina”. Siitä tulee fiilis, että vitsi se tykkää musta, vaikka olenkin sen mielestä ihan pöhkö ja ihan erilainen kuin se itse on. Se kuulostaa myös aivan ihanalle, kun kaksoset nauraa toisilleen kesken leikin. Se on sellaista mahan pohjasta tulevaa kikatusta, jossa näkyy ja kuuluu se kaksosten yhteys, jonka väliin kukaan muu ei voi leikata. Kolmas ihana nauru on se, kun esikoinen saa sellaisen hepulinaurun jostain yhteisestä jutusta, ja samalla hänen koko kroppa hytkyy, kun on niin hauskaa. 
  7. Kaipaan Helsingistä tasan yhtä asiaa – ratikkakiskojen kolinaa. Siitä tulee mieleen nuoruus, kevät ja vapaus. Tampereella ratikasta ei kuulu sama ääni. 
  8. En pidä vitsestä. En ole koskaan varmasti aidosti nauranut vitseille. Konsepti on musta outo. Tilannekomiikka ja hetkessä heitetty sanaleikki sen sijaa on mun juttu. 
  9. Mä tykkään tosi paljon mun kaikista töistä ja tiedän, että ne vie mun ajasta nykyisin paljon. En silti määrittele itseäni oikein millään tapaa mun töiden kautta, ja mulle on aivan yks lysti, mikä mun titteli vaikkapa on, kunhan saan palkalla perhettäni elätettyä ja töihin meno ei tunnu tervanjuonnille. 
  10. Perinteiset täytekakut on lähtökohtaisesti pahoja. 

 

-Karoliina-

mekko saatu Vimmalta // kuva Noora Näppilä

Lue myös

X