Uskaltaako jo henkäistä helpotuksesta? Remppaviikko nro 4.

Ai vitsi tuntuu hyvälle kirjoittaa tätä postausta. Remppaa takana jo 4 viikkoa. Edessä enää muutama hassu päivä ja nekin mä olen reissussa, joten kun palaan kotiin perjantaina, pitäisi kodin olla VALMIS! Kirjoittelen tätä postausta jo itse asiassa lentokentältä. Tulin lentokenttähotelliin yöksi, kun lento lähtee aamulla niin aikaisin, etten olisi oikein muuten ehtinyt Tampereelta asti. 

Täytyy sanoa, että nautin tästä pikkiriikkisen hotellihuoneen siisteydestä. Joskus neljä viikkoa on niin lyhyt aika, että se tuntuu muutamalle päivälle. Tämä maaliskuu on kuitenkin tuntunut yhdeltä elämäni pisimmistä! Ukrainan tilanteen luoma ahdistus, vieraissa nurkissa asuminen ja (ilman syytä) rempasta huolestuminen on tuntunut luissa ja ytimissä. Hommaa on rytmittänyt mukavasti unettomuus ja lasten heräilyt. Voi Luoja, mä olen onnellinen, että kohta tämä kuukausi on ohi.

Viime viikolla raksalla eteni moni asia sillä tavalla, että jopa mä huomasin, että kehitystä edelliseen oli käynyt. Tässä vaiheessa onkin helpompi kertoa, mitä on edessä vielä viimeisinä remppapäivinä. 

Mä kävin perjantaina raksalla palaverissa, jossa oli koko rytmiremmi mukana – työnjohto, sisustusarkkitehti, kaikki asentajat ja sähkärit yms. Me käytiin läpi tehdyt hommat ja edessä olevat asiat. Koska ollaan tilattu Maalausliike Vainiomäeltä “avaimet käteen -remppa”, tuntui ihanalle puhua ihan viimesilausasioistakin. Mm. siitä, minne huoneeseen kasataan sänky, kuka iskee pyyhekoukun minnekin, mistä saadaan valaistus paikkaan x ja tuleeko sängyn reunalle tilaa 45, 50 vai 55 senttiä. 

Sisustuksellisista asioista, niistä ihan viimesilauksista juttelu, laskee mun stressitasoja valtavasti. Mä en ymmärrä varsinaisesta rempasta – äänieristelevyistä, listoista ja omituisista millimetriyksiöistä mitään –  mutta se, minne joku String-hylly laitetaan, on mulle tuttua. Siksi niiden asioiden ympärille meno tekee turvallisen olon – Kyllä vaan, tästä sotkunpesästä tulee vielä meidän koti, jossa hyllyn päälle asetellaan kirjat ja maljakot riviin.

Mä varmasti tulen hehkuttamaan tuota meidän remppatiimiä vielä vuosia (ainakin laskuun asti, hah), mutta en voisi olla tyytyväisempi heihin. Jälki priimaa, aikataulu pitää ja mä voin luottaa heihin täysin. 

Tästä huolimatta en kyllä halua pitkään aikaan remppailla mitään. En ainakaan tässä mittakaavassa. Mä olin sitä mieltä vielä alkuvuonna, että tehtäisiin tänä kesänä vihdoin meidän piha valmiiksi. Iskettäisiin kiveykset ja muut. Nyt voin sanoa, että EI VOISI VÄHEMPÄÄ KIINNOSTAA. Nyt haluaisin vain seesteisyyttä ja rauhaa.

-Karoliina-

Kuva: Pixabay