Kaunis koti tekee onnelliseksi. Totta vai tarua?

Kirjoitin ennen meidän kodin remonttia, että odotan kodin remontilta aivan valtavasti. Totta kai odotukset olivat osin visuaalisiakin, mutta ennen kaikkea jokainen ratkaisu tähtäsi jollakin tapaa kodin käytännöllisyyteen. Seiniin ja oviin rakennettiin äänieristeitä, jotta kotona olisi hiljaisia tiloja, joissa voisi nukkua, olla rauhassa ja tehdä töitä. Kaappien paikkoja ja sisusteita mietittiin puolestaan siksi, jotta tavarat löytäisivät niihin vieläkin paremmin. 

Mulle remontissa tärkeintä oli käytännöllisyys.  Sisustusarkkitehti piti puolestaan huolta ennen kaikkea visuaalisesta ilmeestä. Mä rakastan nimittäin kauneutta, mutta en osaa aina oikein ajatella sitä, kun käytännöllisyys puskee omassa mielessä niin vahvasti etusijalle. Oli ihanaa, kun vierellä oli ihminen, joka piti värit ja tapetit ja muodot hallinnassa. 

Kun sanon, että odotin remontilta käytännöllisyyttä, tarkoitan, että odotin remontin tuovan kotiin enemmän siisteyttä. Ja siisteys tarkoittaa minulle puolestaan mielenrauhaa. Kun puhuin tästä ennen remppaa, minua toppuuteltiin sanoen, ettei remontti nyt niin paljon elämänlaatua voi muuttaa. Mutta arvatkaapa mitä? Mä olen vahvasti sitä mieltä, että remontti todentotta muutti meidän tapaa asua tässä kodissa. Ja ainakin minun onnellisuuteni lisääntyi hurjasti, kun kodin ongelmakohdat saatiin ratkaistua kertarytinällä.

Ymmärrän, että karmeintakaan elämäntilannetta ei keittiönkaapeilla voi muuttaa. Eikä todellinen onni ole seinistä kiinni. Mutta kun arjessa törmää päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen vaikkapa siihen, että siivoaminen vie liikaa aikaa, koska  leluille ei ole omia paikkojaan tai kuiva-aineet ei mahdu kaappiin, voi konkreettiset muutokset elinypäristössä oikeasti tehdä arkeen todellisia muutoksia. 

Nyt, kun meillä on säilytystila räätälöity vielä paremmin meidän tarpeisiin, tuntuu, kun koti ei menisi niin kauheaan kaaokseen enää yhtä usein. Totta kai varsinkin kaksoset sotkevat aivan valtavasti, ja siivottavaa on kyllä vuorokauden ympäri, mutta noiden sotkujen siivoaminen ei vie enää iäisyyttä. Riittää, kun tekee 5-10 minuutin pistosiivouksia, ja koti on taas kauniissa kunnossa. Tämä siivoamisesta vapautunut aika on puolestaan ihana käyttää johonkin rentoiluun. 

Samalla tavalla kun käytännöllisyys, myös visuaaliset jutut tuo iloa. Etätyöaikaan, varsinkin lasten sairastellessa paljon, kotona tulee oltua aivan valtavan paljon. Tästä syystä mun onnellisuutta lisää valtavasti se, että ympäristö, jossa olen 90% mun ajasta, on sellainen, että se miellyttää silmää. Jollakin tapaa kaunis ympäristö myös auttaa jaksamaan kurjia juttuja paremmin. Tässä pätee sama juttu kun laittautumisessa – sitä on yhtä väsynyt yöpuvussa ja tukka pystyssä kuin meikissä ja kauniissa mekossakin, mutta laittautuneen olo silti kohenee. 

Mutta siis mun tämänhetkinen vastaus otsikkoon – totta! Onnellisuus oikeasti lisääntyy, kun ympärillä on kaunista ja ennen kaikkea TOIMIVAA!

Onko sulla kokemusta tällaisesta? Jatkuuko rakastuminen kotiin kauan, vai onko kyseessä vain honeymoon?

-Karoliina-