Lyhyet työpäivä ja pitkät lomat. Saako opet edes lakkoilla?
Viime viikkoina lakkouutisia on tullut joka tuutista ja yhtä jos toista lakko on koskettanut ihan konkreettisesti. Meidänkin perheen arjessa on ollut palasia, jotka on täytynyt tehdä toisin lakon vuoksi. Bussimatkoja on peruuntunut, kouluun ja päikkyyn on pitänyt tehdä eväitä ja ensi viikolla ilmeisesti koulupäiviäkin on peruttu kaksin kappalein. Moni on tukenut lakkoilijoita somessa, ja pidän sitä hienona tekona. Niin kuuluukin! Tuntuu typerälle edes sanoa tämä itsestäänselvyys, mutta sanonpa silti – Kaikille lakkoaloille kaivataan aivan varmasti palkankorotuksia ja lisäresursseja.
Mulla itselläni on ollut somessa se linja (yksityiselämässä ei niinkään, hah), että kommentoin vain asioita, joista koen tietäväni. Siksi päätin jo alkuviikosta, että annan oman postaukseni opettajille. Aloin pohtia postauksen kärkeä jo alkuviikosta, mutta tajusin, että viisi vuotta pois opettajan töistä on tehnyt sen, etten todellakaan enää ole oikea ihminen kommentoimaan sitä, millaista koulussa nykypäivänä on. Ja mihin opejen on töissään venyttävä tilanteessa, jossa on hoidettu koronat ja etäopetukset ja päälle vielä vieressä riehuva sotakin.
Siksi päätin, että avaan koulumaailmaa nyt kahdella tavalla täällä mun kanavissa.
Ensinnäkin mä linkkaan tähän nyt neljä postausta, jotka kirjoitin vuonna 2018, kun koulumaailma oli vielä kirkkaana mun mielessä. Tuolloin nuo tekstit aiheuttivat valtavasti keskustelua, ja kun luin ne nyt läpi, muistin taas monia sellaisia koulumaailman elementtejä, jotka olin ehtinyt jo unohtaa. Ehkä te löydätte niistä lisätietoa siihen, millaista koulussa on tehdä töitä ja MIKSI palkka ei vastaa enää työn kuormittavuutta.
Toisekseen mä tein pienen kyselyn IG-tililleni opettajille. Mä julkaisen niiden tulokset äänestysajan (eli 24h) loputtua. Ehkä se kertoo myös päättäjille ja lakkoa kummasteleville, millaisessa maailmassa nykyopet tekevät töitä.
Tässä kaikki ope-sarjan postaukset vuodelta 2018. Lue ne kaikki, koska täydentävät toisiaan!
Mä jätin opettajan työt. Eikä se ole sattumaa. (Ope-postaus 1/4)
Opettajilla on olemattomat työajat ja poskettomat lomat. Eiku. (Ope-postaus 2/4)
Opearkea: Revitään persnahasta, kotimetsästä ja kierretään lakia. (Ope-postaus 3/4)
Opettajanhuoneitkuja ja nyrkkejä. (Ope-postaus, 4/4)
Tsemppiä koteihin lakon ajalle ja opeille lakkoon!
-Karoliina- Kuva:Esikoisen käsialaa
Kommentit
Kiitos näistä silmiä avaavista kirjoituksista! Työskentelen itse varhaiskasvatuksen opettajana, ja yllätyksekseni löysin todella paljon samaistumispintaa koulun opejen työn kanssa. Tykkään työstäni valtavasti pienten ihmisten kanssa 🥰, mutta tiivistän lyhyesti muutaman oman alani ongelmakohdan. Se sama aika- ja resurssipula, joka on koulumaailmassa, vaivaa myös vakaa. Opejen suunnittelu-, arviointi- ja kehittämisaika (sak) on 5h/vk eli tunnin päivässä ja se ei todellakaan riitä kaikkeen vaadittuun (suunnittelu, materiaalin haalinta, vasut ym. lomakkeet, tiimipalaveri, yhteistyö perheiden ja muiden tahojen kanssa). Myös valitettavan usein oma sak-aika kutistuu vessassa käymiseen ja kahvikupposen hakuun, sillä myös työkaverit on päästettävä tauolle, ehkä työkavereita puuttuu ja hyppäätkin toiseen ryhmään, tai joku lapsi ei vaan yrityksistä huolimatta nuku ollenkaan jolloin joku muu asia on jätettävä tekemättä. (ja kyllä, silloin kun yksi aikuinen valvoo nukkuvia lapsia, muu tiimi suhaa kovalla kiireellä kaiken mahdollisen päivälistan täytöstä, kuivauskaapin tyhjennyksestä ja ryhmätilojen siistimisestä toiminnan suunnitteluun). On siis ihan ”normaalia”, että henkilökunta suunnittelee esim. seuraavan päivän lauluhetken/jumpan/askartelun kotona työajan päätyttyä, kun töissä ei yksinkertaisesti ehdi. Näin ei pitäisi olla! Päiväkodissa olemme joka sekunti vahvasti vastuussa pienistä ihmisenaluista, jatkuvasti täytyy olla silmätkin selässä ja valppaana reagoimaan konflikteihin ym. muihin yllätyksiin samalla kun yrität luoda positiivista, rauhallista ja turvallista pössistä lapsille, puhumattakaan siitä leikistä, jossa olemme jatkuvasti läsnä, tukien jokaikisen lapsen yksilöllistä kehitystä. Ja vaikka päiväkodissa on vain lapsi, tulee koko perhe (ja sen haasteet, toiveet ja tavat) lapsen mukana. Työnsarkaa siis riittää. Itse pyrin ajattelemaan, että se läsnäolo ryhmässä lasten kanssa on kaikkein tärkeintä, ja kakkosena tulevat ne muut työt. Mutta en voi välttyä siltä, etteikö tekemättömien hommien lista pyörisi samaan aikaan mielessä. Kirsikkana vielä tämä jäätävä pula pätevistä työntekijöistä, avustajista ja sijaisista. Ei ole ihme, että vaka on kriisissä, kun työntekijät pakenevat alalta ja alalle jäävät uupuvat työmäärän alle. Ja niin, se palkka.. reilut 2600 + kokemuslisä on suorastaan naurettava vaadittavaan koulutukseen ja työn vaativuuteen nähden. Tästä näkee suoraan alan arvostuksen. Toivottavasti lakoilla saadaan jotain parannusta aikaiseksi, sillä kutsumus ei maksa laskuja.
Kommentit
Aivan mahtavaa! Tuntuu, että kaikki ihmiset tulevat julkisesti hoitajien taakse vaatimaan palkankorotuksia ja se on jotenkin se ”oikea vastaus”. Me opettajat ollaan vieläkin syvemmällä palkkakuopassa koulutukseen ja työn kuormittavuuteen nähden, mutta tuntuu, ettei kukaan muu kuin opettaja itse sitä tunnusta. Sydämellinen kiitos sinulle!
Ahhahaha, ”varastaa omasta kodista työpaikalleen”, kuvaa niin osuvasti ope-elämää. Hyviä kirjoituksia oli, kiitos ❤️
Opettajien lapsena voin sanoa, että työpäivät ei todellakaan olleet lyhyet.
Kyllä..he tulivat kotiin usein yhdeltä, mutta korjasivat vihkoja, kokeita yms pitkälle iltaa monena arkipäivänä ja viikonloppuisin.
Myös oppilaiden vanhemmat soittelivat iltaisin.
Luin vanhat postaukset nytkin ja tottahan ne olivat. Loppusuoralla olen tällä yhä vaativammalla alalla, joten alaa en vaihda, mutta mielessä on ollut, ja monta kertaa. Opeja on monenlaisia niin kuin minkä muun ammattikunnan edustajaa. Joku sanoo, että helpollahan tässä rahaa saa!!!!! Mutta hommat on tehty niin alta lipan kuin ikinä voi tehdä. Itse en tuohon ole pystynyt, vaan olen enemmän toiselta laidalta, joka haluaa suunnitella opetusta ja opettaa ja kasvattaa ja huomata kaikki. Olisihan open työ helpompaa, jos se olisikin tuota, mutta se kirjoittamasi kaikki muu sälä, ys-ajat, kokoukset, tiimiryhmät, kirjaamiset kaikkialle yms. syövät aikaa ja motivaatiota. Ja mikä törkeintä, niistähän ei makseta, vaan ne kuuluvat työhön!
Olen aikanaan osunut blogiisi juuri noiden ammatin vaihtojuttujen ansiosta.
Nauti työstäsi ja niin minäkin, ainakin joskus.
Nuo kirjoitukset on niin hyviä. Ongelma on myös se kun ei pysty koskaan kellekkään kertomaan kunnolla, mitä tämä työ on, koska vaitiolovelvollisuus estää sen. Nautin työstäni, mutta voimat on vähissä. Se auttaa jaksamaan kun tietää että tekee tärkeää työtä. Lisäpalkkaa enemmän toivoisin että lapset ja nuoret saisivat sen avun mitä tarvitsevat, esim pienemmän ryhmän tai pienluokkapaikan.
Aivan täydellisesti avattu opettajien työnkuvaa ja nykytilaa. Kiitos hyvistä kirjoituksista. Nuo kirjoitukset ovat työnohjausta, koska sitähän ei koulussa ole vaikka työn luonne sitä vaatisi. Kiitos rehellisyydestä ja onnea, kun rohkenit vaihtaa alaa.
Minulla oppilaat tulevat uniin ja mietin kouluasioita jopa perjantai-iltaisin.. 😵Konsultoin psykologisiskoa ja neuropsykologiystävää, oksennan pahimmat ongelmat opeystävien päälle, kykenen relaamaan ehkä heinäkuussa. Pidän työstäni, mutta en mitenkään kykene kaikkeen, mitä minulta vaaditaan. Ongelmat oppilailla ja perheillä ovat niin suuria, että näännyn. Mikään ei vaan enää riitä. Mutta yritän ja välitän. ❤️
Sinä sanoitit kaiken niiin hyvin- kiitos Sinulle siitä. 😌
Kiitos näistä silmiä avaavista kirjoituksista! Työskentelen itse varhaiskasvatuksen opettajana, ja yllätyksekseni löysin todella paljon samaistumispintaa koulun opejen työn kanssa. Tykkään työstäni valtavasti pienten ihmisten kanssa 🥰, mutta tiivistän lyhyesti muutaman oman alani ongelmakohdan. Se sama aika- ja resurssipula, joka on koulumaailmassa, vaivaa myös vakaa. Opejen suunnittelu-, arviointi- ja kehittämisaika (sak) on 5h/vk eli tunnin päivässä ja se ei todellakaan riitä kaikkeen vaadittuun (suunnittelu, materiaalin haalinta, vasut ym. lomakkeet, tiimipalaveri, yhteistyö perheiden ja muiden tahojen kanssa). Myös valitettavan usein oma sak-aika kutistuu vessassa käymiseen ja kahvikupposen hakuun, sillä myös työkaverit on päästettävä tauolle, ehkä työkavereita puuttuu ja hyppäätkin toiseen ryhmään, tai joku lapsi ei vaan yrityksistä huolimatta nuku ollenkaan jolloin joku muu asia on jätettävä tekemättä. (ja kyllä, silloin kun yksi aikuinen valvoo nukkuvia lapsia, muu tiimi suhaa kovalla kiireellä kaiken mahdollisen päivälistan täytöstä, kuivauskaapin tyhjennyksestä ja ryhmätilojen siistimisestä toiminnan suunnitteluun). On siis ihan ”normaalia”, että henkilökunta suunnittelee esim. seuraavan päivän lauluhetken/jumpan/askartelun kotona työajan päätyttyä, kun töissä ei yksinkertaisesti ehdi. Näin ei pitäisi olla! Päiväkodissa olemme joka sekunti vahvasti vastuussa pienistä ihmisenaluista, jatkuvasti täytyy olla silmätkin selässä ja valppaana reagoimaan konflikteihin ym. muihin yllätyksiin samalla kun yrität luoda positiivista, rauhallista ja turvallista pössistä lapsille, puhumattakaan siitä leikistä, jossa olemme jatkuvasti läsnä, tukien jokaikisen lapsen yksilöllistä kehitystä. Ja vaikka päiväkodissa on vain lapsi, tulee koko perhe (ja sen haasteet, toiveet ja tavat) lapsen mukana. Työnsarkaa siis riittää. Itse pyrin ajattelemaan, että se läsnäolo ryhmässä lasten kanssa on kaikkein tärkeintä, ja kakkosena tulevat ne muut työt. Mutta en voi välttyä siltä, etteikö tekemättömien hommien lista pyörisi samaan aikaan mielessä. Kirsikkana vielä tämä jäätävä pula pätevistä työntekijöistä, avustajista ja sijaisista. Ei ole ihme, että vaka on kriisissä, kun työntekijät pakenevat alalta ja alalle jäävät uupuvat työmäärän alle. Ja niin, se palkka.. reilut 2600 + kokemuslisä on suorastaan naurettava vaadittavaan koulutukseen ja työn vaativuuteen nähden. Tästä näkee suoraan alan arvostuksen. Toivottavasti lakoilla saadaan jotain parannusta aikaiseksi, sillä kutsumus ei maksa laskuja.