Kolmistaan

Kuinka päästä pois rauhattomuuden oravanpyörästä?

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Mä olin sunnuntaina Tampere-talossa Maaret Kallion ja Club For Fiven yhteisillassa, jonka teemana oli rauha. Me ollaan törmätty Maaretin kanssa vuosien saatossa töiden puolesta useissa käänteissä ja Club For Five tuli mulle entistäkin tutummaksi SuomiLoven aikaan, joten kun Noora pyysi minua mukaansa tapahtumaan, ei tarvinnut kauan pohtia, lähdenkö. Kaiken lisäksi rauha tuntui aika osuvalle teemalle niin globaalilla kuin henkilökohtaisellakin tasolla.

Kuten on varmasti käynyt selväksi, meillä on kotona ollut melkoista haipakkaa pari viimeistä vuotta. En tiedä, olisiko kaksosten syntymän ja kaiken uuden (työt, koti…) ympärillä voinut löytää elämäänsä aikaisemmin rauhan, mutta ainakaan me ei olla onnistuttu sitä tekemään. Tämä kevät on kuitenkin ollut todella merkittävää aikaa siinä mielessä, että ollaan A:n kanssa istuttu monta kertaa alas ja pohdittu, voidaanko sittenkin tehdä asioita toisin. Vaikka tähän asti on tuntunut, että rauhattomuus ja ruuhkaisuus vaan tulee lupaa kyselemättä, voisiko sen kierteen katkaista jollain tapaa. Ei joka viikko, eikä joka käänteessä tietenkään, koska ihminen ei voi kaikkiin reunaehtoihin itse vaikuttaa. Mutta yleisellä tasolla niin, että puututtaisiin meidän elämän isoihin linjoihin eri tavalla.

Rauhan ilta tuli siinä mielessä mielettömän hyvään saumaan, että musta tuntui, kuin Maaret olisi puhutellut juuri mua. (Kun ympärille katsoi, koki sadat ihmiset varmasti aivan samoin). Moni sellainen ajatus, josta oltiin kotona puhuttu tai mitä olin oman pääni sisällä pähkännyt, sai ikään kuin vahvistuksen. Eniten ilahdutti se, että ne päätökset, jotka ollaan A:n kanssa jo meidän tulevaisuuden suhteen tehty, tuntui Rauhan illan jälkeen entistä paremmille.

Mulle jäi muutama lause illasta todella vahvasti mieleen. Maaret esimerkiksi kysyi, millaiset omat arvot ovat ja näkyykö ne arvot omassa elämässä konkreettisesti. Rauha-teemastakin hän puhui jotenkin ihanan arkisesti. Elämässä ei voi olla koko ajan seesteistä ja stressitöntä, mutta jo se tuo rauhaa, jos pystyy toteamaan, että ”nyt on näin”. Ei ikään kuin taistele tilannetta vastaan tai elä sit-ku-elämää. Tällainen kolahti itseen kovasti – Nyt on pienet lapset ja elämässä paljon käänteitä, that`s it.

Olen joskus nuorempana pitänyt kaiken maailman elämäntapaoppaita ja itsetutkiskeluluentoja humpuukina, mutta nykyisin saan hirveästi tämmöisestä pohdistelusta. Ostin tilaisuudesta Maaret Kallion Lujasti lempeä – Mielen työkirjan. Ajattelin, että alan lukea ja täyttää sitä pikkuhiljaa, askel askeleelta. Kiinnostaisi myös aivan valtavasti päästä jonnekin pohdiskeluretriittiin tai -viikonloppuun. Hyvistä saa vinkata!

Miten sä koet oman elämän pohdiskelun ja kehittämisen – humpuukina vai tuiki tarpeellisena hommana?

Ja hei: Jos olet löytänyt rauhan (ruuhka)vuosien keskellä, kerro mulle, miten!

-Karoliina-

Lue myös

X