Kuinka päästä pois rauhattomuuden oravanpyörästä?
Mä olin sunnuntaina Tampere-talossa Maaret Kallion ja Club For Fiven yhteisillassa, jonka teemana oli rauha. Me ollaan törmätty Maaretin kanssa vuosien saatossa töiden puolesta useissa käänteissä ja Club For Five tuli mulle entistäkin tutummaksi SuomiLoven aikaan, joten kun Noora pyysi minua mukaansa tapahtumaan, ei tarvinnut kauan pohtia, lähdenkö. Kaiken lisäksi rauha tuntui aika osuvalle teemalle niin globaalilla kuin henkilökohtaisellakin tasolla.
Kuten on varmasti käynyt selväksi, meillä on kotona ollut melkoista haipakkaa pari viimeistä vuotta. En tiedä, olisiko kaksosten syntymän ja kaiken uuden (työt, koti…) ympärillä voinut löytää elämäänsä aikaisemmin rauhan, mutta ainakaan me ei olla onnistuttu sitä tekemään. Tämä kevät on kuitenkin ollut todella merkittävää aikaa siinä mielessä, että ollaan A:n kanssa istuttu monta kertaa alas ja pohdittu, voidaanko sittenkin tehdä asioita toisin. Vaikka tähän asti on tuntunut, että rauhattomuus ja ruuhkaisuus vaan tulee lupaa kyselemättä, voisiko sen kierteen katkaista jollain tapaa. Ei joka viikko, eikä joka käänteessä tietenkään, koska ihminen ei voi kaikkiin reunaehtoihin itse vaikuttaa. Mutta yleisellä tasolla niin, että puututtaisiin meidän elämän isoihin linjoihin eri tavalla.
Rauhan ilta tuli siinä mielessä mielettömän hyvään saumaan, että musta tuntui, kuin Maaret olisi puhutellut juuri mua. (Kun ympärille katsoi, koki sadat ihmiset varmasti aivan samoin). Moni sellainen ajatus, josta oltiin kotona puhuttu tai mitä olin oman pääni sisällä pähkännyt, sai ikään kuin vahvistuksen. Eniten ilahdutti se, että ne päätökset, jotka ollaan A:n kanssa jo meidän tulevaisuuden suhteen tehty, tuntui Rauhan illan jälkeen entistä paremmille.
Mulle jäi muutama lause illasta todella vahvasti mieleen. Maaret esimerkiksi kysyi, millaiset omat arvot ovat ja näkyykö ne arvot omassa elämässä konkreettisesti. Rauha-teemastakin hän puhui jotenkin ihanan arkisesti. Elämässä ei voi olla koko ajan seesteistä ja stressitöntä, mutta jo se tuo rauhaa, jos pystyy toteamaan, että ”nyt on näin”. Ei ikään kuin taistele tilannetta vastaan tai elä sit-ku-elämää. Tällainen kolahti itseen kovasti – Nyt on pienet lapset ja elämässä paljon käänteitä, that`s it.
Olen joskus nuorempana pitänyt kaiken maailman elämäntapaoppaita ja itsetutkiskeluluentoja humpuukina, mutta nykyisin saan hirveästi tämmöisestä pohdistelusta. Ostin tilaisuudesta Maaret Kallion Lujasti lempeä – Mielen työkirjan. Ajattelin, että alan lukea ja täyttää sitä pikkuhiljaa, askel askeleelta. Kiinnostaisi myös aivan valtavasti päästä jonnekin pohdiskeluretriittiin tai -viikonloppuun. Hyvistä saa vinkata!
Miten sä koet oman elämän pohdiskelun ja kehittämisen – humpuukina vai tuiki tarpeellisena hommana?
Ja hei: Jos olet löytänyt rauhan (ruuhka)vuosien keskellä, kerro mulle, miten!
-Karoliina-
Kommentit
Minulle määrättiin sitä noin 10 vuotta sitten, resepti on uusittu kahdesti ja tällä hetkellä resepti ei ole voimassa. Ei kaikki meistä koukutu ja napsi niitä niinkuin leipää…
Kommentit
Olen löytänyt rauhan, vaikka totta kai samaan aikaan on kiirettäkin. Rauha tulee pysähtymisestä katsomaan aukeavaa kukkaa, lapsen leikkejä jne. Kun lapsi pyytää jotain, pysähdyn ja mietin onko mulla oikeati kiire vai ajattelenko vain niin. Olen töissäkin pyrkinyt tietoisesti vähentämään kiireen tunnetta. Ei se aina onnistu eikä tarttekaan, mutta sen aistiminen että elämä on nyt, niin se auttaa. Myös kaikki rukoilut ja meditaatiot auttaa tässä. Samoin hengitysharjoitukset ja esim juokseminen luonnossa aistit avoinna, kiinnittäen huomiota luonnon yksityskohtiin.
Tosi hyviä vinkkejä! Itse asiassa hyvin samantyyppisistä olen kokenut saavani apua, mutta hitsi kun vaan muistaisi toteuttaa niitä useammin.
Oma elämäni tuntuu rauhalliselta. Meilläbon 2- ja 4-vuotiaat ja pian syntyvä kolmas lapsi. Olen ollut kotiäitinä esikoisen syntymästä lähtien ja nautin suunnattomasti meidän rauhallisen leppoisasta elämänmenosta. Aamupäivisin käydään kerhoissa, päiväunet, ulkoilua. Harrastukset on usein perheen yhteisiä menoja kuten suunnistusta, hiihtoa jne. Ei juuri aikatauluja (paitsi kerhot) ja juuri nyt on hyvä näin. Uskon että oravanpyöräänkin ehtii vielä, joten nautimme nyt tästä. 🙂
Elämää oli pakko rauhoittaa jokunen vuosi sitten, kun koin burnoutin. Minulla on vaativa työ ja pyöritän perheen arkea ainoana aikuisena. Lapset on tällä hetkellä 8 ja 11. Koin, että elämä rauhoittui paljon, kun rauhoitin arki-illat. Lasten harrastuksia olen rajannut. En halua elää arkea niin, että joka päivä on jonkun harrastus. Pitää jäädä tilaa ihan vain olemiselle ja arkipuuhille. Viikonloppuja en suunnittele täyteen ohjelmaa. Vaikka olen sosiaalinen ihminen, olen vähentänyt kyläilyjä sun muita sosiaalisia menoja ja keskittynyt niihin kaikista tärkeimpiin ystävyyssuhteisiin. Tällä hetkellä elämä tuntuu olevan kohtalaisen hyvässä tasapainossa. 🙂
Meillä harrastaa vasta yksi lapsi, mutta silti ”lukitut” harrastusillat niiden harrastusten osalta, jonne vanhemman tulee kuskata, tuntuu aina työläille.
Hyvin samoja pohdintoja ollaan miehen kanssa pohdittu ja tämä teema jotenkin puhuttelee. Vastustan ruuhkavuosi ajatusta ihan jo siitäkin syystä, että ruuhka terminä on niin negatiivinen, se on jotain johon ajaudutaan tahtomattaan ja se herättää kiukkua ja muita negatiivisia tunteita. Tässä elämäntilanteessa on kuitenkin paljon sellaista mitä olemme haluamalla halunneet ja valinneet, lapset, työkuviot yms. Totta kai myös paljon niitä käänteitä joihin emme voi vaikuttaa ja kaikenlaista sattui ja tapahtuu, mutta hei se on elämää ja tosiaan ”nyt on näin” ajattelu helpottaa.
Me ollaan löydetty sitä rauhaa tietyillä harrastusvalinnoilla ja puhuttu niistä myös lasten kanssa silleen, että kaikkea ei voi kerralla harrastaa kun haluamme rauhottaa ainakin muutamat arki-illat viikossa ihan vaan perheelle. Lisäksi pyrimme töissä tekemään valintoja sen pohjalta, mikä on arjen kannalta toimivinta. Jättäydyin esim. yhdestä innostavasta työtehtävästä pois koska sen järjestelyt olisi tuoneet ihan liikaa aikataulusäätöä arkeen. Ajattelen itse, että kaiken voi saada, mutta niitä ei tarvitse saada saman vuoden tai yhden elämänvaiheen aikana. Ehdin luultavasti tehdä näitä innostavia töitä enemmän palolla myös sitten kun lapset on vähän isompia. Lisäksi olen suunnitellut muutaman vuoden opintoja töiden ohessa, mutta aloitin ne vasta nyt kun aiemmin tuntui että ne aiheuttaisi liikaa stressiä arjessa. Eli esim. tällaisten valintojan kautta ollaan saatu sitä rauhaa arkeen. Mietin nykyisin asioita myös pidemmällä aikajänteellä, ei niin että mitä kaikkea tänä vuonna haluan saavuttaa ja tehdä, vaan enemmänkin niin että no mitäs seuraavan viiden vuoden aikana. Ajattelen myös niin, että se millaista tarinaa ikään kuin arjestaan kertoo, värittää myös sitä mille se tuntuu. Eli jos koko ajan keskittyisin lasten sairastelun aiheuttamaan säätöön ja kiireen tuntuun, se oli olisi myös se mille arki tuntuisi. Okei tähän se pakollinen disclamer, että meillä lapsilla ei ole erityishaasteita ja ollaan töissä missä voi itse vaikuttaa jonkun verran työn rytmitykseen, tehdä etätöitä yms. eli kaikille tällainen ajattelu ei aidosti ole mahdollista. Mutta noin niin kuin yleisellä tasolla uskon, että valinnoilla voi paljon vaikuttaa.
Tosi viisaita ajatuksia. Ja rohkeita myös! Näistä otan opiksi 🙂
Meillä lapset ovat 4- ja 6-vuotiaita ja aika lailla oma työ, lapset ja kotityöt täyttää arjen. Vaikka lapset ovat jo noinkin isoja, niin tuntuu, että omaa aikaa ei juuri ole ja arki on usein melko kuormittavaa. Toisella lapsistamme on todettu pienellä iällä useampia perussairauksia ja lähipiirin tuki on ollut päivittäisessä arjessa aika vähäistä. Rimaa hipoen on välillä vedetty jaksamisen kanssa. Tulevana syksynä esikoinen aloittaa koulun ja samalla itse aloitan osittaisen hoitovapaan. Yksi vapaapäivä viikossa tuntuu helpottavalta ajatukselta. Mulle on todella tärkeää erityisesti palautumisen vuoksi saada myös ihan omaa aikaa yksin eli siinä mielessä arvovalinta. Todella paljon on tullut äänikirjoina kuunneltua erilaisia self-help-kirjoja ja koen ne kyllä hyödyllisiksi monella tapaa. Omien arvojen mukaan toimiminen lienee tärkeintä mitä voi oman hyvinvointinsa eteen tehdä. Liikaa välillä miettii mitä muut ajattelee omista valinnoista, vaikka lopulta sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä.
Tosi fiksu ratkaisu – onnea viikoittaisesta vapaapäivästä <3 Olen samanlainen, että tarvitsen omaa aikaa ja hiljaisuutta, jotta jaksan.
Rauha tuli burnoutin kautta. En nukkunut enää ollenkaan joten se opetti kerrasta. Joka päivä mietin mitä jaksan tänään. Paluuta entiseen ei ole. 4 lasta on. Osa-aika työtä teen jo viidettä vuotta.
Joo todella tuttu tarina, että vasta kun on pakko, tilanteet muuttuu. Voi kun me ihmiset oltaisiin viisaampia jo etukäteen.
Rauhattomuuden oravanpyörästä on yksi taattu väylä ulos ja se on se, että paastoaa somesta, ei jaa jokaista äännähdystä/käännähdystä/väännähdystä. On läsnä omiensa kanssa taltioimatta koko ajan. Täsmennys: korvien väliin voi taltioida tärkeitä muistoja.
Ihan totta, että sellainen turha somessa/netissä pyöriminen voi saada olon levottomaksi. Varsinkin iltaisin. Vaikea tosin päästä sellaiselle levelille, että some olisi muistojen taltioimista varten. Mulle on some on yksinkertaisesti työ.
Haluatko kertoa missä ja kuka sulle on määrännyt migreeniin panacodia? Sun tekstissä pomppaa silmiin tuo Pakacod tasaisin väliajoin ja itselle opioidien käyttö päänsärkyyn on täysin käsittämätön.
Juu kyse ei olekaan normaalista migreeninhoitosuosituksesta. Neurologi totta kai lääkecocktailin määrännyt. Mulla testattu kaikkia, paitsi tyyliin pistosta ja botoxia. Olen sairastanut aivokalvontulehduksen parikymppisenä ja syönyt estolääkkeitä vuosia aikanaa. Mulla näin, toisilla toisin.
Mielenkiinnosta, miten usein Panacodin käytölle on tarve? Panacod on todella nopeasti ja salakavalasti koukuttava lääke ja kodeiinikoukku on yksi vittumaisimmista. Tyypillisin vieroitusoire on päänsärky.
Joo se on varmasti just näin! Mä en valitettavasti tämän enempää lääkkeestä täällä halua puhua, ettei vain kukaan kokisi sitä vinkiksi itselleen. Suosittelen, että jokainen keskustelee omat lääkkeenkäytöt oman lääkärinsä kanssa.
Minulle määrättiin sitä noin 10 vuotta sitten, resepti on uusittu kahdesti ja tällä hetkellä resepti ei ole voimassa. Ei kaikki meistä koukutu ja napsi niitä niinkuin leipää…
Minulle on määrätty myös Panacodia migreenintyyppiseen päänsärkyyn.
Kotitöiden (esim kodin siivouksen)jakaminen parille arki-illalle viikonlopun sijaan – vaikka arki-illat ovat meillä sitten kiireisiä harrastusten ja kotihommien vuoksi, itselleni on tärkeää että viikonloput ovat sitten mahdollisimman rentoja ja rauhallisia, eivätkä työleirejä jos arkena on ehtinyt tehdä mitä pystyy. Jooga on sellainen, jonka koen antaneen mielen tyyneyttä ja paineensietokykyä – lisäksi se huoltaa kehoa.