kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 31.05.2022

Miksi keski-ikäisten puuhat on niin ihania?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
6 kommenttia

Oltiin A:n kanssa sunnuntaina K-raudassa. Esittelin säilytyslaatikkopenkin, jonne saisi “kätevästi kaikki ulkotyynyt sateensuojaan”. Mies myönsi, että penkki oli ihan hyvännäköinen, mutta totesi myös, että “jos toi ei ole keski-ikäistä, mikä sitten”. Muistutin häntä, että oltiin aamulla leivottu perheenä sämpylät, mies oli surauttanut mehustimella terveysmehut, alkuviikon makaronilaatikko oli tehty jääkaappiin jo valmiiksi, ja muu sunnuntaiaamupäivä oli haravoitu ja istutettu kukkia. Päädyimme ostamaan penkin, koska peli oli selvästi jo menetetty. Me ei oltu enää missään tapauksessa nuoria ja cooleja. 

Mä olin sunnuntai-iltana ihan poikkeuksellisen onnellinen. Oli kauhean hyvä mieli kohennetusta pihasta ja lapsista, jotka olivat saaneet raitista ilmaa aamusta iltaan. Aloin miettiä aamun keski-ikäisyysjuttelua ja sitä, miten ihan totta nykyisin rakastan lähes kaikkea sitä, mitä vielä kymmenen vuotta sitten inhosin.Esimerkiksi tällä tavalla olen muuttunut:

Käyskentely luonnossa → maalla kasvaneena kaipasin aina ihmisvilinään ja kerrostalojen keskelle. En tajunnut, miten KUKAAN saa koskaan MITÄÄN irti jostakin puskassa samoilusta. Nyt haaveilen jostakin yönylitelttaretkestä ja lenkillekin suuntaan mielummin Pyynikin metsiin kuin keskelle kaupunkia.

Ulkoilu → ennen olen inhonnut, nyt olen aamusta iltaan meidän pihassa. Aika usein myös talvella.

Alkoholikriittisyys→ Musta alkoholin kanssa juhliminen oli nuorena hauskaa, krapulat wörttiä. Nykyisin mietin todella tarkasti, milloin alkoholin juomisesta aiheutva väsymys on sen arvoista. Lähinnä juon joskus hömpsyn Fernettiä, jos vatsa reistailee, tai lasin viiniä, jos se sopii ruuan kanssa. En ole todellakaan absolutisti, mutta tapani ovat muuttuneet rutkasti sitten parikymppisvuosien. 

Sukujuhlat → Mä olen tunnettu siitä, että luistan sukujuhlista jos mitenkään vaan pystyn. Mutta nyt, kun mun äiti pitää pienet synttärit heinäkuussa, ja mä olen niistä nyt jo intona. Kermakakku ja eläkeläissukulaiset, täältä tullaan!

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, ja tiedän, etten ole ainoa. En nimittäin ole mikään ystäväporukkani outolintu, vaan kylläpä keskustelunaiheet ja käsitys hauskanpidosta on hyvin samanlaista myös muilla mun ikäisillä. Avantouinti, polkujuoksu, käsityöt ja juurileivät on kovassa nosteessa. 

Mietin, miksi muutos on tapahtunut ja miksi ihmeessä kaikki ennen niin tylsä onkin nykyisin kivaa. Mun kohdalla se johtuu varmaankin siitä, että se, missä nuorempana etsimällä etsi jännitystä, etsin nykyisin mieluiten rauhaa. Tähän ikään elämä on tarjonnut hyvässä ja pahassa vuoristorataa, joten jännitystä ei tarvitse enää hakemalla hakea. Päinvastoin – tietää, että nurkan takana on varmasti taas tulossa joku ylläri, niin rauhaisat hetket lataa akkuja. 

Mun sapatti alkoi tänään. Sen sijaan, että haaveilisin sapatinaikaisista hurjista elämyksista, intoilen siitä, että saan olla enemmän kotona. Että ehdin enemmän istua takapihan portailla ja juoda kahvia. Voin viedä lapset pyörällä päikkyyn ja saan juosta lenkin sen jälkeen. Ihan vähän jo toivon, että tänä vuonna jouluttelen (kyllä, tämä sana kuuluu meille keski-ikäisille) jo marraskuussa. 

Kuulostaako mun ajatukset tutuille?

-Karoliina-

Kommentit (6)

Tutulta kuulostaa, rauha on poikaa. Mutta odotelkaas aikoja, jolloin ”aidon näköiset tekokukat” ovat ihan jees.

Niin samoja ajatuksia. Olen ajatellut, että olenko ainoa, mutta en taida olla😊

Ny oli pakko kommentoida ensimmäistä kertaa vaikka olen lukenut blogiasi jo jonkun aikaa. Todellakin kuulosti tutulta. Vaikka koen kriisiä siitä,että olen jo mukamas 43(!!!) niin elämäni on kuin keski-ikäisen ollut jo kauan. Emme käy ulkona miehen kanssa (ei onnistu valvominen enää meiltä), rakastan päiväunia viikonloppuna ja suunnittelen viikonloputkin sen mukaan,että ehdin nukkua tarpeeksi paljon( ennen viittä aamulla herääminen ja raskas työ syö kyllä myös voimia). Joogailu, ulkoilu miehen kanssa,saunominen ja joku hyvä televisio-ohjelma. Voiko paremmin viikonloppua viettää! Tykätään olla perheenä kolmistaan ja en kaipaa kauheasti muuta. Lomalla on sitten kiva reissata yhdessä. Lapsikin on meillä jo 14v ja pääsee kesällä ripille vaikka tuntuu,että vastahan aloitti koulun.

Kuulostaa hyvinkin tutulle!

Ja olen siis 28 v… 😅

Sama homma! Ja mä 27!🤩

Hahhahhaaa ! True. Se aika tulee varmasti myös. (Mieli harhailee just mun mummon olkkariin, jossa on paljon ”tulppaaneja”)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X