Alkoholinkäytön murros - mikä on, kun hiprakka ei enää maistu?
Kuten kerroin sunnuntaina, me vietettiin A:n kanssa pitkä viikonloppu kaksin Helsingissä. Viikonlopun ohjelmassa oli kahdet juhlat, paljon uusia ja vanhoja tuttuja, hyvää ruokaa ja paljon naurua. Sosiaalisuuden vastapainoksi me nyhvättiin miehen kanssa paljon myös kaksin. Juteltiin ja oltiin ihan hiljaa, vieretysten. Luettiin lehtiä ja uutisia. Syötiin pitkiä aamupaloja ja mä kävin myös lenkillä kauniissa maisemissa. Nukuttiin!
Mä olen sellainen kumisaappaissa hiihtelijä arjessa ja pidän arkisesta menosta. Mutta VITSI TEKI HYVÄÄ meikata kunnolla, vetää korkokengät jalkaan ja syödä aivan surutta ulkona. Mun on/off-luonteelle tällainen erilaisten hetkien yhdistäminen tuntuu tosi hyvälle. Arkinen aamupuuro on ihanaa, kun voi välillä nauttia brunssin ja iskeä tekoripset silmänurkkiin.
Korona ja lapsiperhe-elämä ovat tehneet sen, etten juurikaan juhli nykyisin. Nyt, kun saman viikonlopun aikana oli peräti kahdet juhlat, huomasin joutuvani taas kasvotusten oman alkoholinkäyttömuutokseni kanssa. (Ja kyllä, vastasin taas kysymykseen, olenko raskaana.) Vaikka olen huomannut talven aikana muutenkin jo sen, että olen vähentänyt entuudestaankin vähäistä alkoholinkäyttöäni rutkasti, tajusin vasta juhlissa, että muutos entiseen on suuri. En ollut päättänyt missään vaiheessa etukäteen, miten toimin juhlissa alkoholin suhteen, mutta lopulta kävi niin, että alkumaljan ja ruuan kanssa juodun lasillisen sijaan nautin illan aikana vain limuja ja vettä.
Vaikka olin äärimmäisen iloinen, että viikonloppu, vaikka aamuyön tunneille valvottiinkin, meni silti ennemmin levon ja hyvinvoinnin kuin krapulan puolelle, olin itsekin omasta käytöksestäni vähän hämmentynyt. Mä harvoin olen aikuiselämässäni ollut kännissä, mutta hiprakassa juhlissa kylläkin, ja nyt sen tunteen puuttuminen teki juhlinnassa vähän erilaista. Toisaalta oli ihan yhtä hauskaa kuin ennenkin (keskustelut oli huikean hyviä), mutta toisaalta välillä aidosti mietitytti, kuinka osaisin juhlia täysillä näin omana ei-niin-heittäytyvänä itsenäni. Jotenkin selvistä päin tanssilattialla pyörähtely tai bändiä eturivissä fanittaminen ei tuntunutkaan ihan omalle. En voi väittää, etteikö olisi tullut tavallaan vähän surullinenkin olo – tämmöinen tylsimyskö minusta oli tullut.
Mä pidän edelleen hyvästä viinistä ja oluesta ruuan kanssa, mutta hiprakan konsepti on tällä hetkellä mulle jollakin tapaa ongelmallinen. (Onko yhtään enempää suomalaista, että tämä asia pohdituttaa ongelmana?). Melkein toivon, että haluaisin vielä haluta kesähiprakkaa, mutta toisaalta jos sitä fiilistä ei kesän rientojen aikaan enää tule, ehkä opin juhlimaan ihan uudella tavalla. Se on varma, että osasyy drinksuista kieltäytymiseen on siinä, että sapatti ja koko tämä ”sisäisen äänen kuuntelun -aika” mun elämässä pyrkii siihen, että mulla olisi kaikin puolin hyvä olo…eikä krapula näin ollen ole toivelistan ykköspäässä.
Onko linjoilla muita, jolla on samoja aatoksia juhlinnasta ja alkoholista?
-Karoliina-
Kommentit
Siis…. enhän mä tiedä miten läheisiä nämä ihmiset on sinulle, mutta mulla tulee todella kiusallinen olo siitä, että jotkut tänä päivänä vielä tuollaisia kysyvät/letkauttelevat. Mä oisin vaa et vau mun aikakone toimii sittenki 🤭
Kommentit
Mua alkoholittomuuteen ohjaa eniten migreenin esto, mutta ihan samat ajatukset pyörivät päässä. Välillä olen tylsimys juhlissa ja välillä siellä yksin tanssilattialla. Kukin oman fiiliksen ja tuntemuksen mukaan. Hyvää kesää!
Samoin sulle!
Vahva sama!! En itsekään osaa sanoittaa sitä, että miksi alkoholi ei enää maistu. Humaltuminen tuntuu vieraalta ajatukselta ja kännissä oleminen olis suorastaan vastenmielistä. Tää muutos on hiipinyt elämään viime vuosien aikana. Joka kerta yllättää, miten hankala asia tämä on muille ihmisille ja kuinka paljon asiaa saa selittää. Kunpa ei aina tarviis perustella ja puhua siitä, et miks ei juo lasillista enempää.
Mäkin kyllä koen, että joskus otan sen toisen lasillisen ihan vain muiden vuoksi, kun en jaksa selitellä asiaa enempää. Tosi surullista, kun nyt miettii.
Päätin loppuvuodesta että olen tämän vuoden alusta täysin juomatta, ellei tule sellaista hetkeä että ihan todella haluaisin herkutella jollain alkojuomalla. Ei ole vielä tullut sellaista hetkeä. Paljoa ei ennenkään tullut juotua, joten ei kovin suuri muutos suuntaan tai toiseen. Itse olen lähinnä miettinyt sitä, että onko ylipäätään enää ikinä mahdollista päästä ystävien kanssa sellaiseen vaiheeseen että voitaisiin viettää huoletonta aikaa maailmaa parantaen ja vain toisiimme keskittyen- tällä hetkellä pienet lapset, arvokas yöuni ja täydet päivät kuormittavat todella kovasti. Kaipaan ystäviä ja heidän kanssaan vietettyä lapsivapaata aikaa ihan hirveästi.
Voi niin tiedän, mistä puhut!! Toivotaan, että niitä hetkiä tulee jatkossa lisää!
Aamen! Mun alkoholinkäyttö on lakannut miltei kokonaan sen jälkeen kun omasta terveydestä huolehtiminen on muuttunut yhä tärkeämmäksi. Etenkin kun lapset (2&4-vee) välillä valvottavat, ajatus krapulasta siihen päälle on ihan liikaa. Rakastan sitä, että alkoholiton linja on yhä tavallisempaa juhlissa nykyään.
Ja juurikin se, että lasten vuoksi univelkaa on muutenkin niin paljon, että pienikin heikompi olo kropassa tuntuu maailmanlopulle. Itse ajattelen, että kroppa on elämäntilanteen vuoksi muutenkin jo niin kovilla, ettei se tarvitse lisärasitetta.
Onpas kauniit nuo mustat kengät ensimmäisessä kuvassa! ♥️ Mikä merkki/malli?
Nämä on niin vanhat, että taisivat olla aikanaan ostettu Dinskosta, Helsingin Forumista.
Samaistuin! En ollut ennenkään mikään kova juomari, mutta saatoin ottaa lasillisen juhlissa. Nyt piti oikein miettiä, milloin olen edes maistanut alkoholia. Ja hätkähdin: siitä tuli huhtikuussa kolme vuotta! Muistan tämän, koska silloin oli edellinen ulkomaanreissumme ja siellä join viiniä. Sitten tuli iso K, juhlat loppuivat enkä ole koskaan osannut ottaa kotona ”ilman syytä” (saan alkoholista herkästi päänsäryn).
Silti EN luokittele itseäni absolutiksi. Ajattelen, että voin ottaa drinkin milloin vaan huvittaa. Ei vaan ole huvittanut… Tavallaan surullista.
Aivan samat ajatukset – itsekään en ole absolutisti, enkä edes ”tähtää” sellaiseksi.
Vuosi vuodelta olen vähentänyt alkoholin juontia. On muita terveysongelmia eikä vaan yksinkertaisesti maistu. Olin juuri 290 päivää tipattomalla ja kun pitkästä aikaa pääsin reissuun, tuli juotua pari lasia oikein hyvää viiniä. Ja sillä pärjäsi oikein hyvin. Tietyt ihmiset jaksaa aina ihmetellä juomattomuuttani. Mulle yksinkertaisesti merkitsee enemmän terveys ja hyvin nukutut yöt.
Kun vähentää alkoholin käyttöä, huomaa, kuinka pienikin määrä vaikuttaa juurikin uniin tai vireystasoon.
Juuri samanlaisia ajatuksia.
Ei vain maistu ja mukavuudenhalu menee krapulan edelle. Ja aina. Ihan aina saa vastata kysymykseen olenko raskaana. Voisko tämä vielä joku päivä muuttua, että naisen tarvi olla raskaana jos ei juo.
Ja vaikka kysymys on hyväntahtoinen tai vitsiksi verhottu, se kyllä ärsyttää mua joka ikinen kerta.
Siis…. enhän mä tiedä miten läheisiä nämä ihmiset on sinulle, mutta mulla tulee todella kiusallinen olo siitä, että jotkut tänä päivänä vielä tuollaisia kysyvät/letkauttelevat. Mä oisin vaa et vau mun aikakone toimii sittenki 🤭
Osaat kyllä aina pukea sanoiksi myös minun ajatukseni 😊 Olin juhlimassa työkavereiden kanssa muutama viikko sitten ja yhtä viinilasillista lukuunottamatta olin holittomalla linjalla. Minäkin kaipaan sitä hiprakan tunnetta ja täytyy kyllä myöntää että selvinpäin yökerhossa olo tuntui aluksi aika kummalliselta.
Voin vaan kuvitella. Itse en ole yökerhossa ollut ikuisuuteen, mutta tämäkin asia pitää (ihan tieteen nimissä 😀 ) korjata.
Olipa hyvä kirjoitus. Itsekin alkoholin käyttöä radikaalisti viime vuosina vähentäneenä olen pohtinut asiaa paljon. Kun humaltuminen ei enää tunnu hyvältä ja samaan aikaan kaipuu hiprakan tuomaan heittäytymiseen on suuri, joutuu pohtimaan oman juhlivan itsensä identiteettiä uudelleen. Välillä myös ystäville joutuu asiaa selittelemään mikä tuntuu myös ihmeelliseltä. Suomalainen alkoholikulttuuri on niin kovin vahvasti edelleen joko tai kulttuuria. Ja jos et käytä tai lakkaat käyttämästä leimaannut lähes alkoholistiksi.
Ymmärrän hyvin. Mä jopa mietin, kerronko/kirjoitanko aiheesta mitään, jos porukka näkee mut joskus viinilasi kädessä ja ajattelee, että olen valehdellut jotain. Mutta kun juuri minulla tuo sama ajatus siitä, miksi ihmeessä alkoholin kanssa pitää olla tämä ”joko tai -ajattelu”. Sen käyttöä voi vähentää olematta absolutisti.
Täällä kanssa paljon samoja ajatuksia, viikonloppuna olin myös juhlissa ja join vain alkumaljan. Ehkä olin ”tylsempi” mutta olin itse tyytyväinen päätökseen. Juhlat olivat niin isot ettei kukaan ehtinyt ihmettelemään vähäistä juontiani mutta aika usein sitä joutuu perustelemaan vähän kaikille tai vakuttelemaan että ei ole raskaana.. itsekin nykyään mielellään priorisoin hyvät yöunet ja palautumisen, se on vaan jännä miksi sitä joutuu perustelemaan mutta runsastakaan juomista taas ei..
Mä ajattelen, että lukuisat vatsataudit,raskauden aikainen hypermeesi ja vähäisistä yöunista johtuva ”krapula” on tehnyt sen, ettei itse halua enää ehdoin tahdoin aiheuttaa itselleen pahaa oloa.
Ihanannäköiset ruuat, juomat ja sauna – missä tarkalleen söitte ja olitte, suosituksia otetaan vastaan. Olis ihana päästä itsekin täältä kahden lapsen hoitokuvioista miehen kansssa kaksin vaikka syömään ja just vaan olemaan ❤️
Yövytiin Lapland Bulevardissa, joten aamupalat ja tuo huonepalveluruoka oli sieltä. Ulkokuva on Laplandia vastapäätä olevasta Lie Mi -raflasta. Molemmat hyviä. Tässä ei ole kuvaa Bardot-ravintolan ruuasta, mutta syötiin myös siellä ja se oli aivan loistava paikka.