Kolmistaan

Meidän koti Dekon kansijuttuna

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Olipa jännää päästä hypistelemään eilen illalla heinäkuun Dekoa, jonka kannessa näkyy meidän olohuone ja minä itsekin. Kyseessä on Dekon heinäkuun (2022) numero, joka on samalla myös Asuntomessu-lehti. 

Kun me muutettiin tähän nykyiseen kotiin, sain pari yhteydenottoa siitä, voisiko meidän kodin kuvata sisustuslehteen. Koska tiesin jo silloin, että halutaan tehdä kotiin lähivuosina keittiöremontti, ehdotin, että tehtäisiin juttu vasta sitten, kun koti on vielä enemmän meidän näköinen. Ja nyt, kun koti on “valmis”, päästin Dekon astumaan ovista sisään.

Todellisuudessahan kodit ei taida koskaan olla valmiita. Meidän piha on edelleen laittamatta, valaistusta pitää korjailla ja aivan varmasti vuosien varrella tulen rymsteeraamaan ja vaihtelemaan tekstiilejä, mutta sen verran valmis koti sentään on, että millekään isolle rempalle en näe tarvetta. Itse asiassa kuvaukset antoi loistavan loppukirin sille, että saatiin taulut seinälle ja uudet lakanat tilattua, joten jutun teko kiritti niitä asioita, jotka oli roikkunut to do -listalla tosi pitkään.

Verrattuna kansijuttuihin, jossa olen ollut itse ihmisenä keskiössä, Dekon kuvaus oli toki vähemmän intensiivinen. Oli tilannut kuvausta edeltäväksi päiväksi siivoojan ja tilannut kukat Kukaikkunasta, mutta muuten annoin kuvausten johdattaa itse itseään. Itse asiassa kaikki ne kuvat, joissa ei ole ihmistä, otettiin sillä aikaa, kun minua haastateltiin. En nähnyt kuvia kuvaustilanteessa, vaan vasta eilen, kun sain lehden päivää aikaisemmin kotiin, joten koko sellainen prosessi, näyttääkö (=näytänkö) hyvälle, loisti poissaolollaan. 

Kun katselen Dekon kuvia, on ilo huomata, että meidän koti on niissä aivan aitona itsenään, ja siitä huolimatta, tai juuri siksi, pidän kuvista tosi paljon. Mä olen kuvitellut, että sisustusjuttuja hiotaan tuntitolkulla ja sohvatyynyjä asetellaan toinen mokoma, mutta todellisuudessa kuvien otto ei järjestelyjen osalta eronnut perus IG-kuvien otosta. (Toki kuvaaja ja laitteisto oli pro-tasoa.) Käytännössä ylimääräinen roju kannettiin ulos ja kuva otettiin hyvin autenttisessa huonejärjestyksessä. Mukaan ei roudattu mitään stailausesineitä tai asioita, joita ei muutenkaan meillä kotona olisi. 

Oman pienen lisänsä jutun tekoon teki se, että mies oli samana päivänä työreissussa meidän autolla. Kuvauspäivänä aikana mä siis heitin lapset rattailla päikkyyn, tulin äkkiä takaisin raivaamaan aamun jäljet pois ja meikkaamaan. Kesken kuvien ja haastattelun hain lapset samalla tyylillä kotiin ja puin puhtaat vaatteet ennen yhteiskuvia. Sillä aikaa koulusta kotiin tullut esikoinen sai toimia emäntänä ja mallina. 

En paljasta itse haastattelusta sen enempää (käykää ostamassa lehti!), mutta olipa kiva saada jutussa oma ääni tosi selkeästi kuuluville. Mulle meidän kodissa eniten merkitsee talo, jossa on historian siipien havinaa. Ja totta kai Pyynikki ja rakkaat naapurit. 

Jos joku asia itse haastattelussa tai meidän kodissa ylipäätään jäi askarruttamaan, kysy. Mä vastaan!

Jos sisustus/asuminen/kotijutut kiinnostaa, kannattaa mua seurata IG-tilin @pieni_talo_pyynikilla -kautta. Sinne ilmestyy myös lisää Dekossa julkaistuja kuvia. 

-Karoliina-

Kuvat: Deko 7/2022, Niclas Mäkelä

Lue myös

X