Kolmistaan

Mitä liikunta on tehnyt minulle?

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Tosi usein, kun olen yrittänyt (!) aloittaa liikkumisen, homma on tyssännyt yhtä nopeasti kun se on alkanutkin. Ehkä olen laittanut liian kovat tavoitteet heti alkuun. Ehkä tavoitteet ovat olleet ulkoisia tai sitten en vaan ole todellisuudessa sitoutunut niihin.

Kun aloitin lenkillä käynnin kevättalvella, mulla oli vain yksi tavoite – halusin liikkua kolme kertaa viikossa. Mä en havitellut hoikistumista, maratonia tai tiettyä juoksuaikaa. Halusin alkaa liikkumaan, koska halusin pysyä terveenä ja saada sekä henkistä, että fyysistä energiaa mun päiviin. 

Nyt mulla on takana loskassa rämmitty kevät ja helteiset kesäkuun juoksukelit, ja voin sanoa, että vastahakoisesta lenkille lähtijästä on tullut innokas liikkuja. Mä liikun nykyisin usein paljon enemmän kuin kolmesti viikossa, ja kaiken lisäksi haluamalla haluan raivata kalenterista tilaa liikunnalle. Mulla on ollut juoksukamat mukana jopa hotellilomalla ja jos päivän aikataulu on ollut tiukka, olen pyyhältänyt pururadalle jo heti aamukuuden jälkeen. Se, mikä ennen oli pakkopullaa, on nykyisin suuri ilo. 

Liikkumalla olen toki kohentanut kuntoani, mutta samalla lenkit on tuonut mun elämään paljon muutakin.

Ensinnäkin mulle on tullut erityisesti henkisesti mielettömän hyvä olo siitä, että mä jaksan ja pystyn. Luulin jo, että olen aivan rapakuntoinen ja kun jaksankin hölköttää tuolla metsissä muiden lenkkeilijöiden seassa, tulee tosi pystyvä olo. Tunne siitä, että olen voimakas ja elossa. 

Liikunta on lisännyt energiaa mun elämään kaikilla tasoilla. Tuntuu, että lenkkipäivinä olen tosi paljon iloisempi kuin muulloin (juoksen siis pääasiassa aamuisin). Koko päiväksi kroppaan ja mieleen tulee kupliva olo. Olen kuullut, että liikunnalla voi parantaa jopa lievää masennusta – en epäile sitä enää yhtään. 

Vaikka mun ulkonäkö ei ole liikunnan myötä muuttunut mihinkään – painan jopa enemmän kuin alkukesästä – mulla on jostakin syystä itsevarmempi olo. Kävelen enemmän ryhti suorassa, ja omassa kehossa olo tuntuu mukavammalle. Tämä on ollut TODELLA omituinen muutos, jota en odottanut. Mä esimerkiksi käytän julkisilla paikoilla shortseja, joita en ole aikuiselämässä käyttänyt kuin kerran (festareilla). Tulee ihan sellainen olo, että paskanhailee joku selluliitti, minähän vetelen näin. 

Kun olen alkanut hölköttää, ja tästä syystä älykello näyttää mukavan määrän askeleita jo ennen aamupala-aikaa, olen muutenkin alkanut havitella hyötyliikuntaa enemmän kuin ennen. Älykellon askelmittarista on tullut ikään kuin hauska peli, jossa haluaa saavuttaa hyviä tuloksia. Se, missä ennen olisin napannut 9 kertaa kymmenestä Tierin tai ratikan, mä valitsenkin puolet kerroista nykyisin kävelyn, jotta saisin päivän askelmäärää korotettua. Ja fakta on kyllä se, että tällaista istumatyötä tekevälle 10 000 askelta ei kyllä ilman lenkkiä tule täyteen. 

Ruokahalu. Vaikka yksi puolen tunnin hölkkä ei kuluta tuhansia kaloreita, jotain sellaista se tekee aineenvaihdunnalle, että mulle tulee nykyisin nälkä (iso!) kellonlyömällä. Jos en syö kolmen tunnin välein, piru on irti. Ennen pystyin varsin hyvin skippaamaan välipalat, mutta nyt moottori tarvitsee ruokaa tasaisesti. Muutenkin mulla on nälkä ihan eri tavalla kuin ennen. 

Mun tavoite on jatkaa hölkkälenkkejä kesän ja syksyn aikana niin, että tästä tulee ihan elämäntapa, joka ei lopu tähän vuoteen. Olisi ihanaa saada lisättyä kilsoja ja kymmenminuuttisia lenkkeihin, ja uskon, että sekin ajan kanssa onnistuu.

Mun tekisi mieli ottaa nyt jo salikortti (saa suositella saleja Pyntsän läheisyydestä), mutta en viitsi ottaa kesken lomakauden. Mutta elokuussa sitten. Tuntuu, että olisi kiva saada vastapari lenkkeilylle. 

Niin ja jos totta puhutaan, kyllä mä toivon, että tämä liikunta pudottaisi multa muutaman kilon vatsanseudulta myös ensi talven aikana. Mä en ala millekään kuurille tai fanaattisesti itseinhoa mun makkaroita, mutta olisi  ihanaa olla joskus vielä myös itseni mielestä sellaisessa kunnossa, että voisin hymyillen katsella nakupellevartaloani. Tämä paino (vai ennemminkin kyllä vartalonmuotoprojekti) tulee, jos on tullakseen. Kun olen löytänyt nyt niin hyvän balanssin ja onnellisuustason oman tekemiseni kanssa, en halua alkaa horjuttamaan sitä. 

Mitenkä sinä liikut? Kaikki tsempit ja vinkit liikunan jatkamiseen elämäntavaksi asti otetaan vastaan. 

-Karoliina-

Lue myös

X