Kolmistaan

Tämä on tsempiksi sinulle, loistava monikkovanhempi!

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Mä törmäsin kesän aluksi kaksosvauvojen vanhempaan, jota katsoessa hetken etäältä näin hirveän selkeästi sen olotilan, joka itselläni oli pari vuotta sitten. Samalla, kun olo oli pöyristyneen onnellinen eteen sattuneesta ihmeestä, harteilla painoi valtava väsymys ja riittämättömyyden tunne. Hänestä oikein huokui sellainen hiljainen epätoivo siitä, tuleeko tämä elämä aina olemaan tämmöistä. Voin sanoa – EI TULE OLEMAAN,mutta ymmärrän, kuinka rankka elämänvaihe siinä hetkessä on käsillä. 

Vaikka olen tämän kesän aikana huomannut työtaakan tyttöjen suhteen vähentyneen ja elämän keventyneen tyttöjen kasvun myötä, sai tuo tapaaminen vasta konkreettisesti tajuamaan, kuinka pitkä matka me ollaan monikkoperheenä  ja monikkovanhempina jo kuljettu. Muutama vuosi sitten me oltiin A:n kanssa kuten hän, ja nyt me ollaan…ihan tavallisia, tyytyväisiä vanhempia. 

Mä muistan, että kun tytöt oli mun vatsassa tai ihan pieniä vauvoja, todella moni kokeneempi kaksosvanhempi sanoi, että asiat alkaa helpottaa siinä vaiheessa, kun lapset on kolmevuotiaita. Yksi monikkovanhempi sanoi jopa, että kolmen vuoden kohdalla tuli siihen tulokseen, että kaikkien ihmisten tulisi syntyä pareittain, koska niin hienoa kaksosten yhteys lopulta onkin. 

Pienten kääröjen kanssa eläessä tunnit ja päivät tuntuivat jo niin pitkille, että kolmen vuoden päähän ajattelua ei voinut edes hahmottaa. Mutta niin se aika menee, lapset kasvaa ja yhtäkkiä tajuaa, ettei meillä ole vauvoja, eikä edes taaperoita, vaan kaksi (eli kolme) ihan oikeaa lasta, joiden kanssa voi puhua, jotka osaavat käydä itse vessassa, jotka saa vaatteet päälleen ja jotka voi jättää jopa talon eri kerrokseen keskenään, kun menee itse alakertaan laittamaan pyykkejä. Ja vaikka tämä kaikki oli upea vaihe myös esikoisen kanssa, täytyy sanoa, että kaksosten kasvu  tuntuu ihan megavoitolle – siinä kun elämä helpottaa tuplasti!

Mun tarkoitus on tällä kirjoituksella tsempata nyt teitä, joilla on vaikeaa kaksosvauvojen tai -taaperoiden kanssa. Tai joilla ei ole edes vaikeaa, mutta joista tuntuu sille, että työtaakka on alleen uuvuttava. Mulle tuli nimittäin vauvavuoden jälkeen jonkinlaisena shokkina se, ettei elämä keventynytkään toisena vuotena, kuten ehkä yksösen kanssa jo tuossa vaiheessa helpotti. Kaksi taaperoa oli nimittäin vielä kovempi pala tietyllä tasolla kuin kaksi vauvaa. Silloin tuli välillä epätoivoinen olo siitä, jatkuuko meno kahden kanssa aina niin kuormittavana.

TÄSSÄ MUUTAMA VINKKI , JOISTA SAATTAA OLLA APUA KAKSOSVAUVOJEN/TAAPEROIDEN KANSSA:

 

  1. Älä vertaa itseäsi yksösvanhempiin. 
  2. Katso kohta 1. Mene sieltä, mistä aita on matalin. Omia soseita ei todellakaan tarvitse keitellä, eikä vauvajumpassa ravata, jos ei jaksa. Vaunuverho ja naama saa repsottaa, 
  3. Pue vauva vaan haalareihin/potkupukuihin/jumpsuitteihin, joissa on vetskari. Jätä napit ja moniosaiset ripellykset väliin.
  4. Jos vauvat on pulloruokinnassa, lataa juomakamppeet valmiiksi yöpöydälle. Meillä oli pullot kylmälaukussa ladattuna sängyn vieressä ja lämmitysvehkeet (vedenkeitin ja muki) myös makkarissa.
  5. Opettele juottamaan ja syöttämään lapset samanaikaisesti. Me esim tuettiin vauvat yöllä tyynyllä pulloasentoon ja ruokittiin heidät yhtäaikaisesti.  
  6. Pyydä apua esimerkiksi kaupunkisi kotipalvelusta. Meillä kävi kotipalvelu vajaan vuoden, noin kerran viikossa. Mä usein jätin lapset silloin hoitajille, ja menin itse tuulettamaan päätäni. 
  7. Opeta lapset mahdollisimman aikaisin omatoimisiksi kaikissa sellaisissa taidoissa, jotka on mahdollisia oppia. Opettelun hetkihän on aivan perseestä, koska aikuisen kuormitus on tässä taas kerran tupla, mutta se palkitsee kyllä. 
  8. Edelliseen viitaten: Toisaalta jos rahkeet ei kertakaikkisesti riitä tässä hetkessä pottailun aloittamiseen tai tutista luopumiseen, ei huolta! Sekin aika vielä tulee, että jaksat. 
  9. Pidä vauvat samassa rytmissä! Toisin sanoen herätä toinenkin, kun ensimmäinen herää. (Isompien lasten kanssa tällä ei ole aivan niin suurta merkitystä.)
  10. Keksi keinot. Ja kyllähän sä keksitkin. Kun kädet ei aina riitä, kehittää se luovuutta. Meillä on siirrelty lapsia Ikea-säkissä (kaksosklassikko) ja vippailtu vauvoja syliin vaatteista nostaen, jos on oltu jumissa toisen vauvan kanssa sylittäin.
  11. Vaali parisuhdeaikaa, jos sinulla on toinen vanhempi mukana jakamassa arkea. Ja vaali omaa aikaa myös. Jos lähellä on aikuisia/kummeja/isovanhempia, jotka voi hoitaa lapsia välillä, ota apu kiljuen vastaan. Arki on niin monta vuotta kuluttavaa, että omasta hyvinvoinnista on pakko pitää kiinni. Mä suoraan sanottuna jaksoin monta kuukautta vauvavuonna aina sillä tiedolla, jos tiesin, että edessä häämötti yö, jolloin ei tarvinnut herätä. 
  12. Nauti kaikesta siitä spesiaalista, missä saat olla mukana kaksosten kanssa. Monikkovanhempana olet aitiopaikalla seuraamassa yhtä ihmeellisintä ihmissuhdetta.
  13. Älä pelkää jäädä/liikkua kaksosten kanssa yksin (mahdollisen) puolison ollessa töissä/harrastuksissa. Parin kerran jälkeen sekin on ihan normisetti.
  14. Älä stessaa PikkuKakkosen katseluajoista tai siitä, jos iltasadun lukee joskus BookBeatin ääni, eikä vanhempi itse. On tärkeää tuottaa breikkejä päivään myös vanhemmalle. 
  15. Kysy neuvoa muilta monikkovanhemmilta ja jaa omaa tietoasi myös niille, jotka sitä kysyy. Monikkoperheet on ikään kuin kerho, jossa parasta on solidaarisuus. 

Lopuksi. Hei sinä kaksosvanhempi. Pärjäät ihan varmasti upeasti! Vaikka et ehkä usko sitä nyt, joskus vielä juot kahvisi lämpimänä ja luet lehtiartikkelin ilman, että kukaan keskeyttää. Itse asiassa – se aika on ihan oven takana jo. Ja kun se hetki koittaa, ymmärrät vielä selkeämmin, mikä rikkaus kaksosuus on lapsille itselleen ja myös koko perheelle. Mun on vaikea edes kuvailla sitä onnea, joka mut valtaa, kun näen tytöt yhdessä. Kun he kikattavat toisilleen sillä tavalla kun he kikattavat vain ja ainoastaan toisilleen. Kun he osaavat lohduttaa toisiaan paremmin kuin kukaan muu ja kun he tempautuvat yhteiseen mielikuvitusleikkiin. 

Oliko näistä yhtään apua?! Mitä vinkkejä sinä antaisit toisille monikkovanhemmille jaksamisen tueksi? Entä allekirjoitatko tämän kolmen vuoden maagisen rajapisteen?

-Karoliina-

 

Lue myös

X