kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 31.07.2022

Tämä on tsempiksi sinulle, loistava monikkovanhempi!

Teksti
Karoliina Pentikäinen
31 kommenttia

Mä törmäsin kesän aluksi kaksosvauvojen vanhempaan, jota katsoessa hetken etäältä näin hirveän selkeästi sen olotilan, joka itselläni oli pari vuotta sitten. Samalla, kun olo oli pöyristyneen onnellinen eteen sattuneesta ihmeestä, harteilla painoi valtava väsymys ja riittämättömyyden tunne. Hänestä oikein huokui sellainen hiljainen epätoivo siitä, tuleeko tämä elämä aina olemaan tämmöistä. Voin sanoa – EI TULE OLEMAAN,mutta ymmärrän, kuinka rankka elämänvaihe siinä hetkessä on käsillä. 

Vaikka olen tämän kesän aikana huomannut työtaakan tyttöjen suhteen vähentyneen ja elämän keventyneen tyttöjen kasvun myötä, sai tuo tapaaminen vasta konkreettisesti tajuamaan, kuinka pitkä matka me ollaan monikkoperheenä  ja monikkovanhempina jo kuljettu. Muutama vuosi sitten me oltiin A:n kanssa kuten hän, ja nyt me ollaan…ihan tavallisia, tyytyväisiä vanhempia. 

Mä muistan, että kun tytöt oli mun vatsassa tai ihan pieniä vauvoja, todella moni kokeneempi kaksosvanhempi sanoi, että asiat alkaa helpottaa siinä vaiheessa, kun lapset on kolmevuotiaita. Yksi monikkovanhempi sanoi jopa, että kolmen vuoden kohdalla tuli siihen tulokseen, että kaikkien ihmisten tulisi syntyä pareittain, koska niin hienoa kaksosten yhteys lopulta onkin. 

Pienten kääröjen kanssa eläessä tunnit ja päivät tuntuivat jo niin pitkille, että kolmen vuoden päähän ajattelua ei voinut edes hahmottaa. Mutta niin se aika menee, lapset kasvaa ja yhtäkkiä tajuaa, ettei meillä ole vauvoja, eikä edes taaperoita, vaan kaksi (eli kolme) ihan oikeaa lasta, joiden kanssa voi puhua, jotka osaavat käydä itse vessassa, jotka saa vaatteet päälleen ja jotka voi jättää jopa talon eri kerrokseen keskenään, kun menee itse alakertaan laittamaan pyykkejä. Ja vaikka tämä kaikki oli upea vaihe myös esikoisen kanssa, täytyy sanoa, että kaksosten kasvu  tuntuu ihan megavoitolle – siinä kun elämä helpottaa tuplasti!

Mun tarkoitus on tällä kirjoituksella tsempata nyt teitä, joilla on vaikeaa kaksosvauvojen tai -taaperoiden kanssa. Tai joilla ei ole edes vaikeaa, mutta joista tuntuu sille, että työtaakka on alleen uuvuttava. Mulle tuli nimittäin vauvavuoden jälkeen jonkinlaisena shokkina se, ettei elämä keventynytkään toisena vuotena, kuten ehkä yksösen kanssa jo tuossa vaiheessa helpotti. Kaksi taaperoa oli nimittäin vielä kovempi pala tietyllä tasolla kuin kaksi vauvaa. Silloin tuli välillä epätoivoinen olo siitä, jatkuuko meno kahden kanssa aina niin kuormittavana.

TÄSSÄ MUUTAMA VINKKI , JOISTA SAATTAA OLLA APUA KAKSOSVAUVOJEN/TAAPEROIDEN KANSSA:

 

  1. Älä vertaa itseäsi yksösvanhempiin. 
  2. Katso kohta 1. Mene sieltä, mistä aita on matalin. Omia soseita ei todellakaan tarvitse keitellä, eikä vauvajumpassa ravata, jos ei jaksa. Vaunuverho ja naama saa repsottaa, 
  3. Pue vauva vaan haalareihin/potkupukuihin/jumpsuitteihin, joissa on vetskari. Jätä napit ja moniosaiset ripellykset väliin.
  4. Jos vauvat on pulloruokinnassa, lataa juomakamppeet valmiiksi yöpöydälle. Meillä oli pullot kylmälaukussa ladattuna sängyn vieressä ja lämmitysvehkeet (vedenkeitin ja muki) myös makkarissa.
  5. Opettele juottamaan ja syöttämään lapset samanaikaisesti. Me esim tuettiin vauvat yöllä tyynyllä pulloasentoon ja ruokittiin heidät yhtäaikaisesti.  
  6. Pyydä apua esimerkiksi kaupunkisi kotipalvelusta. Meillä kävi kotipalvelu vajaan vuoden, noin kerran viikossa. Mä usein jätin lapset silloin hoitajille, ja menin itse tuulettamaan päätäni. 
  7. Opeta lapset mahdollisimman aikaisin omatoimisiksi kaikissa sellaisissa taidoissa, jotka on mahdollisia oppia. Opettelun hetkihän on aivan perseestä, koska aikuisen kuormitus on tässä taas kerran tupla, mutta se palkitsee kyllä. 
  8. Edelliseen viitaten: Toisaalta jos rahkeet ei kertakaikkisesti riitä tässä hetkessä pottailun aloittamiseen tai tutista luopumiseen, ei huolta! Sekin aika vielä tulee, että jaksat. 
  9. Pidä vauvat samassa rytmissä! Toisin sanoen herätä toinenkin, kun ensimmäinen herää. (Isompien lasten kanssa tällä ei ole aivan niin suurta merkitystä.)
  10. Keksi keinot. Ja kyllähän sä keksitkin. Kun kädet ei aina riitä, kehittää se luovuutta. Meillä on siirrelty lapsia Ikea-säkissä (kaksosklassikko) ja vippailtu vauvoja syliin vaatteista nostaen, jos on oltu jumissa toisen vauvan kanssa sylittäin.
  11. Vaali parisuhdeaikaa, jos sinulla on toinen vanhempi mukana jakamassa arkea. Ja vaali omaa aikaa myös. Jos lähellä on aikuisia/kummeja/isovanhempia, jotka voi hoitaa lapsia välillä, ota apu kiljuen vastaan. Arki on niin monta vuotta kuluttavaa, että omasta hyvinvoinnista on pakko pitää kiinni. Mä suoraan sanottuna jaksoin monta kuukautta vauvavuonna aina sillä tiedolla, jos tiesin, että edessä häämötti yö, jolloin ei tarvinnut herätä. 
  12. Nauti kaikesta siitä spesiaalista, missä saat olla mukana kaksosten kanssa. Monikkovanhempana olet aitiopaikalla seuraamassa yhtä ihmeellisintä ihmissuhdetta.
  13. Älä pelkää jäädä/liikkua kaksosten kanssa yksin (mahdollisen) puolison ollessa töissä/harrastuksissa. Parin kerran jälkeen sekin on ihan normisetti.
  14. Älä stessaa PikkuKakkosen katseluajoista tai siitä, jos iltasadun lukee joskus BookBeatin ääni, eikä vanhempi itse. On tärkeää tuottaa breikkejä päivään myös vanhemmalle. 
  15. Kysy neuvoa muilta monikkovanhemmilta ja jaa omaa tietoasi myös niille, jotka sitä kysyy. Monikkoperheet on ikään kuin kerho, jossa parasta on solidaarisuus. 

Lopuksi. Hei sinä kaksosvanhempi. Pärjäät ihan varmasti upeasti! Vaikka et ehkä usko sitä nyt, joskus vielä juot kahvisi lämpimänä ja luet lehtiartikkelin ilman, että kukaan keskeyttää. Itse asiassa – se aika on ihan oven takana jo. Ja kun se hetki koittaa, ymmärrät vielä selkeämmin, mikä rikkaus kaksosuus on lapsille itselleen ja myös koko perheelle. Mun on vaikea edes kuvailla sitä onnea, joka mut valtaa, kun näen tytöt yhdessä. Kun he kikattavat toisilleen sillä tavalla kun he kikattavat vain ja ainoastaan toisilleen. Kun he osaavat lohduttaa toisiaan paremmin kuin kukaan muu ja kun he tempautuvat yhteiseen mielikuvitusleikkiin. 

Oliko näistä yhtään apua?! Mitä vinkkejä sinä antaisit toisille monikkovanhemmille jaksamisen tueksi? Entä allekirjoitatko tämän kolmen vuoden maagisen rajapisteen?

-Karoliina-

 

Kommentit (31)

Kiitos ihanasta tekstistä ja blogista. Täällä puolivuotiaat kaksoset ja täytyy sanoa, että kolme ekaa kuukautta olivat järjettömän raskaat mutta nyt arki on helpottanut kovasti heidän nukkuessa jo yöt läpi. On myös kiva lukea vauva- ja taaperoarjen positiivisista puolista, kun tuntuu välillä että nostetaan vain ne negatiiviset puolet esille. Onhan arki rankkaa mutta en vaihtaisi mitään pois.

Miten ihana kirjoitus 😭♥️♥️🫶🏻

Voisitko tehdä postauksen uusioperhe-elämästä ja eroperheen arjesta, vinkkejä miten lastenhoitokuviot ym on hyvä järjestää ja jakaa arki vanhempien ja molempien suvun (isovanhemmat) kanssa? Onko jotain haasteita/etuja ja miten uudet lapset otetaan kuviossa huomioon?

Kiitos juttuideasta 🙂

Tää ois myös mun mielestä tosi kiinnostava näkökulma! Uusioperheitä on nykyään niin paljon, mutta niihin liittyy usein jotain kummallista häpeää tms, että aiheesta vaietaan. Olis tosi kiva kuulla, miten se kuvio saadaan toimiin ihanteellisesti 🙂

Hyviä pointteja. Meillä on kolmoset ja täytyy sanoa, että en muista heidän ensimmäisestä vuodesta varmaan puoliakaan. Esikoinen oli kaksi, kun triplat syntyi ja podin koko ajan kaikesta huonoa omaatuntoa, kun en vain jaksanut.

Mutta se on juurikin niin, että nyt kun triplat on vanhempia, niin on todella mahtava seurata heidän ”jengiä”. Ovat todella tiivis porukka.

Voi vitsi mistä olette selvinneet <3 Suuri hatunnosto!!

Itselle tuli ainakin tosi hyvä fiilis kirjoituksestasi ja sai näkemään valoa tunnelin päässä. Mulla on kotona vajaa 2,5v kaksoset ja tää taaperovaihe on TODELLA raskas. Monta kertaa on tullut mietittyä etten jaksa enää.
Mielestäni tästä kirjoituksesta nyt ei saa laisinkaan käsitystä, että kaksosarjen rankkuutta jotenkin korostettaisiin yli muiden ja lytättäisiin toisten tilanteita vaan oli tarkoitettu puhtaasti vertaistueksi monikkovanhemmille…

Kiitos <3 Ja hei - Hyvin sä vedät! Tuo (tämä) on kovaa hommaa!

Hei, muistakaa kaikki monikkoperheet loistava Suomen monikkoperheet yhdistys, vertaistukea tarjolla, tietoa, paikallisyhdistyksiä, tapaamisia jne. Kaveri on kehunut heidän toiminnan maasta taivaisiin. Olisipa yksöstenkin vanhemmille jotain vastaavaa tarjolla😊

Tuli ihan itku tätä lukiessa. Meillä nyt kaksospojat 10 kk ja esikoinen 2,5v. Just nyt tuntuu että tarvis viikon loman tästä kaikesta, henkisesti tosi kuormittava kesä takana kaikkien kolmen kanssa yksin kotona kun mies töissä.

Olet ihan supersankari. Tosi paljon hommaa teille (ja sulle!!) aikuisille tuossa sakissa. Halauksia ja tsemppiä <3

Kiitos! Kaksikuisten kaksosten väsyneenä äitinä tämän lukeminen tuli tarpeeseen. Vaikka kaiken tämän jo tiesinkin, on se hyvä aina saada silti tasaisesti muistutus, että kyllä tämä tästä!

Ihana kuulla! Voimia <3

Ihana, ihana, ihana teksti! ❤️ Monikkoperhe on aina monikkoperhe, sen tietää vain kun sitä elää. Taaperokaaos meneillään ja kovasti odottelen, että helpottaa ja arki edes vähä keventyy 😊

Kaksoset täyttävät pian 30 ja päivääkään en antaisi pois. Kotiapua ei kyllä saatu eikä sukulaisista ollut apua mutta niinpä hitsauduttiin tiiviiksi 6 hengen perheeksi ja ollaan sitä yhä.

Se kyllä hitsaa porukkaa PAKOSTAKIN yhteen ❤️

Liittymättä nyt tämän kirjoituksen aiheeseen halusin tulla kiittämään siitä, että jaksat ahkerasti kirjoitella tänne blogiin! Tuntuu, että niin moni seuraamani bloggaaja on lopettanut aktiivisen kirjoittelun blogin puolella, ja siirtynyt kokonaan somen tekemiseen (instagram yms.). Toki ymmärrän, että rahaa liikkuu varmaankin enemmän muilla netin ja somen alustoilla kun blogiteksteissä. Itse et esimerkiksi instagramia käytä joten on tosi kiva, että saan säännöllisesti lukea tekstejäsi täällä blogin puolella 😊

Mä rakastan kirjoittaa, ja toivon, ettei ”pika-somet” lopeta blogeja kokonaan.

Minun vinkkini on, älä koskaan vähättele muiden vanhemmuutta tai arjen ja elämän kuormaa kertomalla, kuinka kaksosten kanssa kaikki on rankempaa. Tuo kaksoskortin vetäminen esiin ei ole empatiaa, vaan toisten nollaamista.
Et voi kuitenkaan tietää, millaista kenenkin elämä kulloinkin on tai millaiselta se tuntuu.

Muutenhan nuo kirjoittamasi vinkit kai sopivat ihan jokaiseen lapsiperheeseen?

Teksti ei ole lainkaan vähättelevä vaan voimaannuttava ja tarjoaa vertaistukea monikkovanhemmille. Hienoa! Näkökulmia on aina monia ja kaikkea voi soveltaa sopivaksi omaan elämäntilanteeseensa, mutta kyllä, tämä teksti oli tärkeä erityisesti kaksosten vanhemmille. En ymmärrä miten se on keneltäkään pois…

Esimerkiksi vinkki pitää kaksoset samassa rytmissä, herättää yölläkin yhtäaikaa tai perä jälkeen syömään on kullan arvoinen, meidän kaksosperheissä toteutettu ja nyt edelleen naapurin monikkoäidille jaettu vinkki.

Kaksosvauvojen vanhemman tilanne on oma , erilainen erityistilanteensa, siinä missä ykkösen tai sisarusten kanssa vanhemmalla on oma toisenlainen erityistilanteensa… eli vielä kerran, teksti on juuri tällaisena aiheellinen, hyvä ja tärkeä, eikä siinä ole negatiivista sävyä 💪💪

Kiitos <3 Ilo kuulla!
Moni "kaksosvinkki" tuntuu nykyisin aivan arkipäiväiselle. Niin yksinkertaiselle, että sen sanominen ääneen tuntuu jopa ihan turhalle. (Esimerkiksi samassa rytmissä pitäminen tai se, että jos pitää kantaa kahta lasta, jotka painavat paljon, mutta eivät osaa vielä kävellä, Ikea-kassi on voittamaton. ) Mutta sitten muistan, kuinka uusille nuo ajatukset tuntuivat silloin, kun itse odotettiin kaksosia, joten muistaa myös sen, miten kultaakin kalliimpia vinkkejä ne olivat.

Hyvin sanottu. Nuo kaikki pätevät mielestäni hyvin myös lapsiin, joilla pieni ikäero, esim. 1,5 v. Ovat silloin molemmat mm. samaan aikaan vaippaiässä, enkä ainakaan itse halunnut viedä 1,5 v taaperoa päiväkotiin, kun vauva syntyi. Ihana kaksikko heistäkin hitsautui yhteen. Riippuu lapsista, perheen tukiverkostosta ym minkälaiseksi arki muodostuu ja vauvaiän jälkeen voisin ajatella, että haasteita on saman verran, oli sitten kaksoset tai ei kaksoset.. Itse sanoisin omalta kohdalta, että arki alkoi helpottaa, kun nuorempi oli kaksi, eikä tarvinnut vaippoja enää.

Ihanaa, jos vinkeistä on apua myös näin <3

Hmm. Kyllä kaksoset on kaksoset ja sisarukset millä tahansa ikäerolla sisarukset. Eikä nämä ole toisiltaan pois. 🙂 kuten ei sekään, että joku halusi tarjota vertaistukea ja -tsemppiä nimenomaan monikkovanhemmille. Eihän se suinkaan ole pois minkäänlaisten lasten perheiltä/vanhemmilta ja vinkit tietenkin soveltuu moneen muuhunkin kuin monikkoeloon!

Näin mäkin ajattelen. Jokaisessa kokoonpanossa ja perheessä on omat haasteensa, eikä tämä ole mikään kisa. Jokainen varmasti tarvitsee jossakin asiassa vertaistukea!

Olet ihan oikeassa. Yksösiäkin on kaikenlaisia, samoin kaksosia.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X