kolmistaan

Lapsiperhelomat – ihania ja kamalia

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Palattiin torstai-iltana myöhään Mijaksesta kotiin. Takana oli viikko 30-asteen helteitä, tuntitolkulla uima-altailla polskintaa, ihanan viileässä kauppakeskuksessa käyskentelyä, rantaelämää, vesisotaa, ravintoloita, kikatusta, muutama Mäkkäri-käynti, täysin sekavassa rytmissä nukkuvat ja heräilevät lapset, sekä parit (aikuisten) hermoromahdukset. Eli kaikkea sitä, mitä perheen kesälomalta voikin odottaa.

Nyt jälkikäteen ajateltuna reissun ulkomaille olisi voinut sijoittaa loman ekalle viikolle, ihan jo pelkästään rytmien sekoamisen vuoksi (nyt pitää yrittää saada lapset ruotuun parissa vuorokaudessa), mutta muuten reissu kruunasi loman. Se oli sellaista 24/7 tykitystä perheen kanssa (plus yksi lainalapsi), että tuntuu sille kuin yhdessäolon tarve olisi  tyydytetty pitkäksi aikaa. On ollut ihana katsoa ja elää lasten kanssa.

Mun sydän suli erityisesti siitä, miten joka ikinen lapsonen nautti vedestä. Isot tekivät vesiakroa ja uiskentelivat pitkät pätkät. Aluksi he yrittivät päästä kännyköilleen vähän väliä, mutta kun niitä hommia rajoitettiin, polskuttelivat he menemään ihan onnessaan. Sitten ei ollut meilläkään tarve kieltää siestalla tai iltaisin leffojen katsomisia tai muita.

Toinen – jopa ihan mua onnesta itkettävä – juttu oli se, että pienet ”oppivat uimaan” isossa altaissa pelkillä käsikellukkeilla. He sitkuttivat menemään pitkin allasta, eikä heitä meinannut saada altaasta millään lähtemään pois. Tämä tosin teki sen, että altaassa piti olla aina ainakin yhden aikuisen, joten saimme A:n melkoiset rusketuskerrokset lähinnä niskaan ja hartioihin, koska se osio oli jatkuvasti kohti aurinkoa, veden pinnan yläpuolella.

Mies sanoi jossakin vaiheessa lomaa, että jos olisi ollut muitakin aikuisia matkassa, olisi meidän aikuisten taakka ollut vähän pienempi. Veden äärellä ja uusissa ympäristöissä kun lapsia tulee vahtia erityisen tarkasti, ja toisaalta uudessa paikassa lapset myös tarvitsevat enemmän turvaa vaikkapa nukkumaan mennessä. Useampi aikuisten silmäpari olisi ollut kyllä kultaa, mutta toisaalta pelkästään lasten kanssa reissaaminen oli myös vapauttavaa – ei tarvinnut kiiruhtaa nukutuksilta pois, kun ei ollut neljää aikuista odottamassa illallispöydässä, koska nukuttaja vapautuisi aikuisten pariin. Ja esimerkiksi altailla sai keskittyä vain lapsiin, eikä tarvinnut yrittää pitää yllä mitään syvempiä keskusteluja pienten uimareiden vahtimisen lomassa.

Mä rakastan arkea, joten tällaisen kesän ja loma jälkeen tuntuu ihanalle palata ruotuun ja töiden pariin. Enkä voi valehdella, ettenkö kaipaisi hetkeksi taukoa myös lapsosista päiväkodin ja koulun ajaksi. Olen nauranut maha kippurassa kaikille perhelomameemeille ja niille, jossa vanhemmat pääsevät lomalta töihin ”lomalle!”. Niin odotettua ja ihanaa kun lasten kanssa onkin lomailla, on lomailu aika kovaa (ja hitsin kallista) duunia. Ehkä seuraaville – ainakin pitkille  – lomille yritän buukata loman loppuun yhden vuorokauden aikuisten rentoutumiseen. Tekisi hitsin hyvää joku yksi 24 tuntia vaikkapa mökillä kaksin hiljaisuudessa. Nyt aikuisten loman lopetuksena toimi Juha Tapion Ratinan keikka, ja sen lisäksi, että keikka oli mieletön, se tuli täydelliseen ajankohtaan.

Meillä menee mies töihin ja pienet päiväkotiin maanantaina, esikoinen kouluun keskiviikkona. Mulla alkoi osa töistä porrastetusti jo tällä viikolla, mutta normitykitys sitten keskiviikkona, kun viimeinenkin lapsi saateltu ammattikasvattajien hoteisiin. Koska en tehnyt töitä heinäkuussa, tulee ekoista viikoista työn täyteiset. Odotan sitä kovasti!

Miten teillä meni lomat? Allekirjoitatko perhelomien kuormittavuuden? Millä fiiliksillä arjen aloitukseen?

Karoliina-

 

 

 

Lue myös

X