Lapsiperhelomat - ihania ja kamalia
Palattiin torstai-iltana myöhään Mijaksesta kotiin. Takana oli viikko 30-asteen helteitä, tuntitolkulla uima-altailla polskintaa, ihanan viileässä kauppakeskuksessa käyskentelyä, rantaelämää, vesisotaa, ravintoloita, kikatusta, muutama Mäkkäri-käynti, täysin sekavassa rytmissä nukkuvat ja heräilevät lapset, sekä parit (aikuisten) hermoromahdukset. Eli kaikkea sitä, mitä perheen kesälomalta voikin odottaa.
Nyt jälkikäteen ajateltuna reissun ulkomaille olisi voinut sijoittaa loman ekalle viikolle, ihan jo pelkästään rytmien sekoamisen vuoksi (nyt pitää yrittää saada lapset ruotuun parissa vuorokaudessa), mutta muuten reissu kruunasi loman. Se oli sellaista 24/7 tykitystä perheen kanssa (plus yksi lainalapsi), että tuntuu sille kuin yhdessäolon tarve olisi tyydytetty pitkäksi aikaa. On ollut ihana katsoa ja elää lasten kanssa.
Mun sydän suli erityisesti siitä, miten joka ikinen lapsonen nautti vedestä. Isot tekivät vesiakroa ja uiskentelivat pitkät pätkät. Aluksi he yrittivät päästä kännyköilleen vähän väliä, mutta kun niitä hommia rajoitettiin, polskuttelivat he menemään ihan onnessaan. Sitten ei ollut meilläkään tarve kieltää siestalla tai iltaisin leffojen katsomisia tai muita.
Toinen – jopa ihan mua onnesta itkettävä – juttu oli se, että pienet ”oppivat uimaan” isossa altaissa pelkillä käsikellukkeilla. He sitkuttivat menemään pitkin allasta, eikä heitä meinannut saada altaasta millään lähtemään pois. Tämä tosin teki sen, että altaassa piti olla aina ainakin yhden aikuisen, joten saimme A:n melkoiset rusketuskerrokset lähinnä niskaan ja hartioihin, koska se osio oli jatkuvasti kohti aurinkoa, veden pinnan yläpuolella.
Mies sanoi jossakin vaiheessa lomaa, että jos olisi ollut muitakin aikuisia matkassa, olisi meidän aikuisten taakka ollut vähän pienempi. Veden äärellä ja uusissa ympäristöissä kun lapsia tulee vahtia erityisen tarkasti, ja toisaalta uudessa paikassa lapset myös tarvitsevat enemmän turvaa vaikkapa nukkumaan mennessä. Useampi aikuisten silmäpari olisi ollut kyllä kultaa, mutta toisaalta pelkästään lasten kanssa reissaaminen oli myös vapauttavaa – ei tarvinnut kiiruhtaa nukutuksilta pois, kun ei ollut neljää aikuista odottamassa illallispöydässä, koska nukuttaja vapautuisi aikuisten pariin. Ja esimerkiksi altailla sai keskittyä vain lapsiin, eikä tarvinnut yrittää pitää yllä mitään syvempiä keskusteluja pienten uimareiden vahtimisen lomassa.
Mä rakastan arkea, joten tällaisen kesän ja loma jälkeen tuntuu ihanalle palata ruotuun ja töiden pariin. Enkä voi valehdella, ettenkö kaipaisi hetkeksi taukoa myös lapsosista päiväkodin ja koulun ajaksi. Olen nauranut maha kippurassa kaikille perhelomameemeille ja niille, jossa vanhemmat pääsevät lomalta töihin ”lomalle!”. Niin odotettua ja ihanaa kun lasten kanssa onkin lomailla, on lomailu aika kovaa (ja hitsin kallista) duunia. Ehkä seuraaville – ainakin pitkille – lomille yritän buukata loman loppuun yhden vuorokauden aikuisten rentoutumiseen. Tekisi hitsin hyvää joku yksi 24 tuntia vaikkapa mökillä kaksin hiljaisuudessa. Nyt aikuisten loman lopetuksena toimi Juha Tapion Ratinan keikka, ja sen lisäksi, että keikka oli mieletön, se tuli täydelliseen ajankohtaan.
Meillä menee mies töihin ja pienet päiväkotiin maanantaina, esikoinen kouluun keskiviikkona. Mulla alkoi osa töistä porrastetusti jo tällä viikolla, mutta normitykitys sitten keskiviikkona, kun viimeinenkin lapsi saateltu ammattikasvattajien hoteisiin. Koska en tehnyt töitä heinäkuussa, tulee ekoista viikoista työn täyteiset. Odotan sitä kovasti!
Miten teillä meni lomat? Allekirjoitatko perhelomien kuormittavuuden? Millä fiiliksillä arjen aloitukseen?
–Karoliina-
Kommentit
<3
Kommentit
Meillä syksy/kevät oli ihan kamalia. Lapset sairastivat vuorotellen ja sattui muitakin kuormittavia asioita. Jäätiin jo toukokuussa lomalle koko perhe. Itse olen ollutkin kuopuksen kanssa kotona, mutta seuraan liittyi siis mies ja 5muuta lasta. Otettiin koulusta tehtävät matkaan ja aloiteltiin loma etelässä lämmössä ja sen jälkeen on nyt tässä kohta 3kk oltu kaikki 8henkeä lomalla. Ja on ollut ihana kesä, arkeen paluu ei houkuta yhtään vaikka se nyt pakollista tässä kohtaa onkin. Pelkään, että sairastelukierre alkaa taas. Kahdestaan ei olla tehty yhtään mitään kun pienin vierastaa eikä ole valmis hoitoon. Kumpikin teki yhden oman parin päivän reissun ilman perhettä. Ollaan siivottu koti katosta lattiaan, tavattu ystäviä, tehty reissuja huvipuistoihin ja laivalle ja ihan vaan istuttu pihalla kahvikuppi kädessä ja katseltu kun lapset hyppii trampoliinillä. Elämä on hyvää näin. Miettisin miksi teillä on aina niin rankan kuuloista..oli arki tai loma niin on jotain raskasta aina menossa..tai ainakin kun näitä tekstejä lukee kuulostaa, että aina odotetaan jotain parempia aikoja. Ei tietenkään omakaan elämä aina mene niin kun strömsössä ja tällä sakilla hulinaa riittää, mutta en mä koe vaikka raskaana, että joutuisin olemaan syvässä altaassa etelässä..voi kun pääsisinkin sinne niin tekisin samalla vesijumppaa ja olisin fittnes loman päälle. Nyt itse vahdin vauvaa matalan altaan laidalla kököttäen kun muut perheen pienet ui siinä ja mies kolusi isompien kanssa nähtävyyksiä läpi, vauva ei tykännyt uida niin siksi me pysyteltiin kuivalla osiolla😅Mutta tottakai pääsin uimaan välillä ihan yksin ja rauhassa kun mies otti lapsista koppia🙂Tsemppiä syksyyn, toivottavasti saatte elämän tasapainoon🙂
Oi kuulostaa ihanalle irtiotolle. Juuri tuollaisia pitää rohjeta ottaa, jos siihen on mahis!
Itse en koe loma-aikoja perheen kanssa rankkoina, vaan päin vastoin. On ollut ihanaa, kun päivässä on ollut joustoa. Jokainen on voinut toteuttaa omaa luontaista rytmiään ja harrastuksetkin kuljetuksineen ovat olleet hetken tauolla. Kaikki on jotenkin leppoisampaa, kun velvollisuuksia on kaikilla vähemmän.
Ne arkiset ”pakolliset” velvollisuudetkin, kuten ruuanlaitto tai kaupassa käyminen, ovat mukavampia hoitaa, kun niihin on oikeasti aikaa. Ei tarvitse laittaa ”vain äkkiä jotain”, vaan voi viettää yhdessä aikaa keittiössä ihan rauhassa.
Kovin paljoa ei olla tekemällä tehty yhtään mitään. Lähinnä ladattu akkuja perheen kesken kotona, pelattu korttia ja lautapelejä, käyty hakemassa kioskilta jätskit ja järjestetty parit juhlat ystäville. Vähän skumppaa ja mansikkakakkuja. Luettu kirjoja, pesty mattoja, pakastettu mansikoita.
Kun juttelin aiheesta instassa, moni mainitsi juuri harrastukset yhdeksi arjen kuormista. Meillä harrastetaan (vielä) aika vähän, joten tuota aspektia en ole tullutkaan miettineeksi.
Meillä loma-aika on ehdottomasti kevyempää kuin tavallinen arki. Lomalla parasta on juuri se että on aikaa olla perheenä yhdessä ja tehdä asioita joihin arjessa vaikeampi löytää yhteistä aikaa.
Tukiverkot meillä arjessa on tosi kevyet eli arkea pitkälti kahden aikuisen voimin pyöritetään. Lomalla toisinaan saadaan apua isovanhemmilta ja päästään pariksi yöksi pelkästään aikuisten menoihin (tämä meille todella harvinaista luksusta).
Oma työni on melko sitovaa ja vaativaa lomalla aikatauluttomuus ja vapaus valita asioita on parasta. Lapset osaavat ottaa kesän ja lomat yleensäkin rennosti joten sanoisin, että lomalla on todella paljon helpompaa kuin arjessa, joka parin päivän päästä taas alkaa.
Oi kuulostaa kivalle 🙂
Samaa mieltä, että loma on paljon iisimpää kuin arki. Oma työ sitoo paljon aikaa ja omaa kapasiteettia. Arki-illat töiden ja lasten koulujen jälkeen tuntuvat lyhyiltä ja täysiltä. Omalla kohdalla olennaista on varata lomallakin tarpeeksi aikatauluttomia kotipäiviä palautumista varten. Ja hei suosittelen testaamaan tuota omaa lomaa ns perheloman lopuksi. Mä oon haaveillut samasta pitkään ja nyt olin yksin yhden yön hotellissa loman loppupuolella, olipa toimiva konsepti.
Joo uskon kanssa, että nimenomaa sen oman vuorokauden sijoittaminen loman loppuun on se juttu! Jatkossa sillä kaavalla, koska pelkästään Juha Tapion keikalla vietetyt 6h teki jo todella hyvää!
Vaikka se lomilu rasittaakin eri tavalla (pitää miettiä 5 ruokaa joka päivälle ja sopivasti ohjelmaa), niin kyllä se lomailu on silti mukavampaa.
Aamuisin ei ole kiire herätä, pukea, syödä ja lähteä. Iltapäivällä sama homma, ei kiire kotiin, syömään ja nukkumaan.
Meillä lapsetkin nauttii siitä, että saa olla rauhassa kotona ja leikkiä. Varsinkin jos yhtenä päivänä ollaan oltu menoissa, kaikki haluavat pitää kotipäivän seuraavan päivänä.
Ja itse ei tarvitse miettiä niitä aikatauluja, sovitella hakuaikoja päiväkotiin ja sopia miehen kanssa kumpi hakee. Ei tarvitse stressata töistä ja muusta.
Kuulostaa kivoille lomapäiville <3
Mielestäni arki on kuormittavempaa kun lomalla mutta välillä myös perheloma on kuormittavaa jos ollaan tiivisti yhdessä. Arkeen rutiinit tuovat helpputta kun kaikilla jonkin näköinen käsitys mitä tapahtuu seuraavaksi ja monelta. Lomalla taas ollaan vähän spontaanimpia eikä välttämättä mennä arjessa olevien rutiinien mukaan.
Tänä kesänä toteutimme loman niin, että olimme heti loman alussa kolme päivää miehen kanssa kaksin matkoilla kun lapset olivat hoidossa (toimi loistavasti pääsi heti loma tunnelmaan ja rankan työjakson jälkeen sai aloittaa loman niin, että sai levättyä ja olla irti kotiaskareista). Seuraavat kaksi viikkoa vietimme lasten kanssa tiivisti yhdessä ja siten oli vähän sitä sun tätä miehellä omia juttuja, mulla omia juttuja, lapset kavereiden kanssa ja perheen yhteisiä juttuja. Loman lopussa vietimme taas pari päivää miehen kanssa kaksin. Ja nyt muut palaavat töihin, päiväkotiin ja kouluun niin mulla on vielä neljä vapaapäivää itselleni, ainakin sen aikaa kun muut ovat hoidossa ja koulussa. Samalla kaavalla mennään myös ensi kesänä mikäli suunnitelmat onnistuu.
Ooooo! Sä olet viettänyt mun unelmaloman! Luulen, että osa loman raskaudesta on tullut siinä, että mun mielestä lomilla pitää olla 24/7 perheen kanssa, koko sakki, kerran siihen on kerrankin mahista. Mutta voi olla, että aikuisten ja esim esikoisen pari omaa päivää siellä välissä voisi tehdä terää.
Nyt en ehkä ymmärrä oikein 🤔
Olen itse yksinhuoltaja ja lasten kanssa tietysti aina ”tiiviisti yhdessä”, samaa perhettä kun ollaan. En erottele arkena tai lomalla omaa aikaa lasten kanssa vietetystä ajasta, kun se on, yhtä kaikki, minun elämääni.
Omasta vinkkelistä tuo on jo melko paljon ”aikuisten aikaa”, jos pääsee keikalle ja hotelliin yhden loman aikana. Toki odotukset ja oletukset meillä jokaisella oman laisensa. Itselläni kun ei ole moiseen mahdollisuutta, niin en osaa sellaisia kaivatakaan?
Niin, näinpä me katsomme elämää usein vähän eri vinkkelistä muihin kanssamatkustajiin verrattuna.
Hei, en tiedä kummalle vastauksesi vai kummallekkin oli suunnattu. Ja kommentit yritän pitää mAhdollisimman lyhkäsinä mutta
Me eletään ydin perheessä mutta mies on urheiluvslmentaja eli hönen työnsä painottuvat iltaan itse olen päivätöissä. Elämme arjessa siis melko eri rytmissä. Lasten kanssa olemme tosi tiiviisti minä etenkiin iltasin päiväkodin ja koulujen jälkeen siinä ei kauheasti jää omaa aikaa eikä myöskään parisuhdeaikaa. Mutta olemme löytäneet keinomme jotta suhteemme toimii ja siinä on tosi tärkeässä roolissa tukiverkot (mitkä tosi pienet) ja todella haluamme tehdä sen eteen, että suhde toimii,
ei se aina ole helppoa mutta vaalimisen arvoinen. Ja samasta syystä yritämme vaalia myös ystävyyssuhteita ne ovat meille tärkeitä myös. Toki yhteinen aika peheen kesken samasta syystä.
Koululaisille taas kavereiden kanssa vietetty aika on tosi tärkeää joten se vapauttaa aikaa myös omille jutuille ja parisuhteelle mutta taloudessa on myös päiväkoti ikäinen. Me ollaan eletty yhdessä lähes 20 vuotta 🫣❤️ Ja oon tosi iloinen että ollaan saatu tää paketti toiminaan ja osaan ehkä siksikin vaalia omaa ja parisuhdeaikaa. On ollut aikoja kun on elettty 24/7 vaan lapsille. Jokainen tietenkin rakentaa elämänsä oman arkensa/lomansa niiden mahdollisuuksien mukaan mitä on käytettävissä ja mikä itselle psrhaiten sopii.
Wau, Sini! Kuulostaa sille, että olette saaneet haastavan paketin, jossa olisi ollut monta (teko)syytä olla panostamatta itseen ja parisuhteeseen, mutta olette silti päättäneet toimia toisin! Arvostan <3 Se tosiaan on kaiken vaivan arvoista!
Moi! Kuulostaa tutulle! Etenkin tuo, että lisäkädet/silmät todella helpottaa pienten kanssa. Me todettu tämä kahden pienen kanssa jo ihan mökkeillessä, että aika eri, jos on muitakin aikuisia apuna. 🙈 mutta toki just puolensa olla myös omalla sakilla.
Me suunnataan ensi toukokuussa neljäksi viikoksi samoille suunnille perheen kesken. Lapset silloin vajaa 4 ja 2 vuotiaita. Oletko ajatellut koota mitään matkavinkkejä nimenomaan tästä reissusta? 🙂 kivoista leikkipaikoista tai muista käytännön jutuista? Me ollaan kyllä ennen lapsia käyty Fugessa paristi sukulaisten luona, kun vielä asuivat siellä.
Ihania viimeisiä kesäpäiviä ja tulevaa syksyä! 😊
Moni kyseli ig:n puolella vinkkejä, mutta pitää katsoa, onko mulla tarpeeksi matskua. Mekin ollaan siellä isovanhempien asunnossa, joten pyöritään usein aina vaan niissä tutuissa kohteissa ja rafloissa.
Lomalla on ollut ihanaa! Ei paineita lähteä mihinkään jos ei huvita tai toteuttaa ulkopuolelta tulevia velvoitteita. Meillä ei oo isovanhempia tai muitakaan läheisiä, jotka voisivat hoitaa lapsia, joten vuosikausia on menty sekä arkea että lomaa joko koko perheenä tai vuorovedoin. Aikuisten 1-2 päivän reissut (molemmilla 2x tänä kesänä) omien kavereiden kanssa on meillä se juttu, joka katkaisee vähän lasten kanssa olemista. Miehen kanssa nautitaan sit yhdessäolosta mm kahvittelemalla terassilla tai laittamalla yhdessä ruokaa, jos lapset sattuu viihtymään omissa puuhissaan. Kun ei odota ihmeitä, näinkin pienistä jutuista voi löytää hyvää fiilistä. Kovasti tsemppiä syksyyn teidän perheelle!
Samoin sulle 🙂
Itselläni ainakin niin kuormittava työ, että loma ehdottomasti kevyempää. Ja kuten moni täällä jo totesi, lomalla ei ole kiireisiä aamuja, ei lasten kuskauksia harrastuksiin ja päiväkotiin, muistuttavia asioita (koulun js päiväkodin eri asiat esim) ja ylipäätään ei jatkuvaa kiirettä ja stressiä.
Ruokshuoltoa tulee toki enemmän, mutta varsinkin kuumilla ilmoilla vedin uudet perunat ja pakastelihapullat/kalapuikot/nakit linjalla lapsille, turha keittiössä itseä stressata. Ja lomamatkalla on ihanaa, kun siellä sitten hotelliaamupalat ja ravintolassa syömiset. Lisäksi kesään kuuluu kaikkea kivaa lasten kanssa, kuten puuhapark, Linnanmäki, Särkänniemi, Muumimaailmassa. Siis pari näistä toki yhtenä kesänä. Mutta ihania paikkoja, jonne ei ilman lapsia tule mentyä. Teidän kaksoset on siinä iässä, että Muumimaailmassa ja koiramäessö kannattaa ehdottomasti käydä, jos ette ole jo käyneet., ainakaan en muista mainintaa sinulta näistä paikoista. Niin suloisia paikkoja, jossa aikuisetkin viihtyy. Ja sielläkin sitten ruokailee paikan päällä niin taas yksi ruoanlaitto vähemmän. Ja kaikkia ihania luontoretkiä, mitä voi tehdä lähimetsiin , tutustua uusiin paikkoihin Suomessa. Kohtuudella toki kaikkea, ettei siitä tule kuormitus. Itselle tärkeä päästä välillä kotoa pois, missä ei ole kodin velvollisuuksia.
Tässä huomaa tosi hauskasti kommentteja lukiessa sen, miten erilaisia me ihmiset ollaan <3 Moni mainitsee aamut, aikataulut, työn jne stressinaiheuttajiksi, mutta mä just RAKASTAN tuollaisia ennaltamääriteltyjä rutiineja 😀
Tämä riippuu varmaan todella paljon siitäkin, millaista työtä tekee! Oma työ on ihanaa mutta niin hektistä, vastuullista ja kuormittavaa, että loma tuntuu todellakin lomalta.
Oltiin kuusi viikkoa koko perhe, lapset suurinpiirtein saman ikäisiä kuin teidän pienet. Meilläkään ei ole tukiverkkoja, joten vuoroteltiin miehen kanssa aika paljon. Toinen vei muksut HopLopiin, toinen sai olla yksin jne. Maksuilla kääntyi myös rytmi niin, että nukkuivat 9 asti aamulla, joten aamulla oli myös omaa aikaa kun me herättiin koko kesä työrytmissä ihan automaattisesti.
Meillä ei tänä kesänä ollut rahaa reissata sen isommin, joten oltiin kotona, rannalla ja puistossa. Aivan ihana kesä ollut! Onneksi on vielä viikko lomaa kaikilla ❤ Aamuisin ei kiire minnekään
Ihanaa loman jatkoa <3
Lomalla lasten kanssa on ihanaa! Ei kiire minnekkään, voi touhuta yhdessä asioita ihan eri tavalla ja viettää lasten kanssa yhdessä aikaa. Se antaa voimia jaksaa raskasta työarkea ja arjen kiireisiä aikatauluja.
Joskus Karoliina tuntuu, ettet oikein nauti lastesi seurasta. Että ne ovat sinulle lähinnä rasite ja haluaisit ennemmin viettää hotellilomia kaksin puolison kanssa. Joskus ne lapsetkin varmasti nauttisivat hotellilomasta vaikka siinä kotikulmilla vanhempien kanssa, kun kuitenkin sellaisia teette. Tuntuu surulliselta ja suorastaan stressaavalta lukea miten koet lapsesi jatkuvasti niin kuormittavina ja suorastaan taakkana, jonka vastapainona on pakko saada viettää kaksin pakonomaista parisuhdeaikaa. Lapset ovat vain hetken pieniä.
Mä luulen, että jotkut mun postaukset trikkeröi tällaisiin kommentteihin äitimyytin vuoksi. Ajatellaan edelleen, että äiti on vain äiti, joku pyhä otus, jolla ei ole muuta elämää ja tarkoitusperää kuin olla äiti. Ja jos äiti sanoo mitä tahansa negatiivista perhe-elämästä, on hyeenat heti haaskalla.
Musta yksi perhevaikuttamisen tärkeimpiä tehtäviä on rikkoa tuota myyttiä!! Mä rakastan mun lapsia yli kaiken. Perhe on mun elämän suurin tavoite, ja sen vuoksi vaikka teen töitä (ja toisaalta nyt taas olen sapatilla, jotta mulla olisi enemmän aikaa heille). Musta heidän kanssaan on hauskaa, vaikka hotelliin eivät ole päässet tänä kesänä, ovat olleet mökillä, toisella mökillä,Espanjassa, eläintarhassa,sukujuhlissa, leikkipuistossa, kahviloissa, ravintoloissa,kylpylöissä jne jne. Mutta. Kyllä on minusta aika absurdia, jos elämä perheen kanssa olisi aina, ihan joka päivä, vaan pelkkää onnea ja kukkasia.
Mä ymmärrän, kuinka sairaan vaikeaa on joskus järjestää parisuhdeaikaa, mutta musta se on todella tarpeellista, olisi musta kelle tahansa parille. Ja kaiken lisäksi se on hauskaa! Me ollaan vanhempia, mutta myös pariskunta, joka pysyy onnellisena, kun elämän osa-alueet on tasapainossa.
Ja mikä parisuhdeajan moralisointiin tulee. Noh. Se on käsitykseni mukaan jo tosi tunkkaista.
Äitimyytistä en tiedä.
Omaa ajatteluani ohjaa ihmiskäsitykseni. Ajattelen voimakkaasti, että ”lapsikin on ihminen, ei vain lapsi”. Hän voi siis huomenna olla lääkärisi, työkaverisi, kampaajasi…
Omieni kohdalla ajattelen niin, että jos näen heistä huolen pitämisen taakkana, raskaana työnä tai velvollisuutena, opetan heidät tahtomattanikin näkemään toisista ihmisen välittämisen tai huolen pitämisen ikävänä velvollisuutena.
Joten saattaa olla, että vielä joskus makaisin, kuten olen pedannut.
Minun lapseni kun lopulta päättävät, miten ja missä minua tulevaisuudessa hoidetaan.
Mansikka: Mä en ihan nyt saanut koppia enää tästä kommentista, mutta kuten mummmonikin aina sanoi: Jokkainen tyylillään 🙂
Erikoinen tulkinta ^^
Oliko pakottava tarve päästä näpäyttämään?
Eikö voisi olla avoin erilaisille kokemuksille ja hetkille, mitä lapsiperhe- elämään kuuluu?
Kussakin hetkessä on niin monia vivahteita, mutta lienee tarpeetonta mennä määrittelemään, milloin ja miksi joku saa kaivata esim. etäisyyttä lapsistaan (tai toisaalta vahvaa/ keskeytyksetöntä yhteyttä puolisonsa kanssa).
Voin suoraan sanoa, että olisin oikein mielelläni vaikka useamman yön kouluikäisistä lapsistani hetken ”huililla” (ei ole mahdollista, ei tukiverkkoja ja miehellä ei ollut varsinaista lomajaksoa tänä kesänä). Se ei tarkoita, että olisi pakottava parisuhdeaika kyseessä. Jos voisin valita, todellakin VALITSISIN parisuhdereissuja myös, eikä se muuttaisi vanhemmuutta mitenkään.
Perheissä sovitetaan yhteen monenlaisia tarpeita ja kussakin perheenjäsenessä on joko etualalla tai enemmän taustalla muitakin rooleja ja identiteettejä, kuin olla jollekin esim. vanhempi. Näiden roolien välillä voi parhaimmillaan liikkua joustavasti. Ymmärrettävästi esim. vastasyntyneen äidin mieli on virittynyt erityisesti intensiiviseen olemiseen vauvan kanssa, mutta eihän nyt päiväkoti- ikäisten lasten mieli täyty koko ajan heidän äideistään tai toisin päin. Mielen jatkuvuus turvaa sen, että tärkeä ihminen on sisäistyneenä, vaikka ei olisikaan vieressä 24/7.
Oi viisaasti kirjoitettu <3
Hei Pippa! Minusta rasittavuus ja rakkaus eivät ole mitenkään saman janan ääripäitä. Omat lapset ja oma arki voi olla yhtä aikaa tosi rasittavaa ja tosi rakasta. Oma rakas lapsi voi tuntua välillä tosi vaivalloiselta, eikä tämä tarkoita, etteikö häntä haluaisi hoitaa ja hänen kanssaan olla. Etteikö hän olisi kaikkine tarpeineen ihan superihana. On tosi hienoa, että äiti yrittää keksiä omaan elämäänsä keinoja, joilla jaksaa – kukin omalla tavallaan. Minä luen aina näissä ”itsehän en koskaan koe lapsiperhearkea raskaana tai halua olla tuntiakaan ilman lapsiani” pienen marttyyriuden häivän. Mitä jos ei oltaisi kateellisia toisillemme, vaan vaalittaisiin erilaisia hyviä tapoja olla onnellisia, jaksavia ja hyviä äitejä lapsillemme? Olen itsekin kaksosten(kin) äiti ja tiedän, että kahden taaperon hoito on hengästyttävää ja ihan eri tavalla kuormittavaa kuin yhden. Tsemppiä Karoliina! Blogiasi on ihanaa ja rentouttavaa lukea. Teksteistäsi välittyy pyrkimys rehelliseen aitouteen ja rajaton rakkaus teidän perhettä kohtaan.
Oi kiitos ihanista sanoista <3 Se on tosiaankin pyrkimys, vaikkakin sen tietää aina kalahtavan tavalla tai toisella omaan nilkkaan. Ihanaa syksyä!
Komppaan sua! Loma meni ihanasti, ainoana miinuksena se, että päiväkoti oli kiinni. 😉 Eli oli kivaa olla vaan ja mennä spontaanisti, mutta ei musta ole 2-vuotiaan leikittäjäksi aamusta iltaan. Loma sopivasti vahvisti meidän perheen ratkaisua siitä, että taapero on päiväkodissa, eikä esim. kotihoidossa. La ja su sekä arki-illat lapsimeininkejä riittää minulle oikein hyvin, vaikka oma lapsi onkin loistava!
Ihana, kun tunnistat tuon ja uskallat sanoa ääneen. Tuokin on täysin ok 🙂
Lomalla ehdottomasti helpompaa.
Olen perhepäivähoitaja joten kotona olen arkenakin mutta lomalla omien lasten kanssa voidaan olla ”kuin pellossa”.
Meidän 5× lapset 3-16v. ei tarvitse tarkkaa rytmiä, eivätkä täten ole lomalla sen vaativampia, joten meillä ei lomalla tarvitse nukuttaa pieniä lapsia mitenkään.
Aikatauluttomuus ja retkikohteissa käyminen on kesäisin hauskaa.
Vesipuistot, huvipuistot, mökkeily, sukulaisten näkeminen. Isovanhempien hoitoavun vuoksi ollaan tehty teinien kanssa myös erikseen juttuja ja yhdet aikuisten bileetkin.
Lomalla ärsyttävintä on jatkuva reissukassien ja epämääräisten nyssäköiden purkaminen retkien/yökyläilyjen jälkeen.
Meillä alakoululainen tarvitsee paljon tukea koulutöissä (jotta pysyy ryhmän tahdissa koulussa), joten meistä vanhemmista kumpikaan ei odota innolla keskiviikon koulun alkua.
Joo siis nyssäkät 😀 Oh Lord, niin kesää!! Tsemppiä aikuisille ja lapselle koulun alkuun!
Lomalla olo on kohtuu rankkaa juurikin sen tarkkailun kannalta. Meillä suht arka tyttö, joka kaipaa aluksi aikuista liki, vaikka innokkaasti ja reippaasti uusiin juttuihin meneekin. On kuitenkin menevä, tekevä ja kiipeilevä eli saa vahtia paljonkin. Myös rytmi hänelle tärkeä, pieni lipsahdus on ok, mutta yli tunti unista myöhässä niin huh huh…seuraava päiväkin menee kiukutellessa.
Ymmärrän <3
Loma omien lasten kanssa on ihana, olisipa mahtavaa päästä tuollaiseen paikkaan kuin te. Lomalla tuntuu, että kaikki ovat enemmän oma itsensä, kun ei kohdata väsyneinä päiväkodin ja työpäivän päälle. Tykkään myös rennoista aikatauluista ja lapset selvästi myös.
Oli kyllä ihanaa nauttia varmasta auringosta! Ihanaa syksyä!
En voi valehdella: loma tuntui ”välillä” työleiriltä. Huh huh. Lomailin kymmenen viikkoa lasten (7v, 5v ja vauva) kanssa. Eri-ikäisten tarpeet, sairastelut, remontti – ja puolisolla viikon kesäloma, jonka suunnitelmat peruuntui, koska oltiin kipeänä. Ehkä vuosi(kymmenien) päästä ajattelen lämmöllä, et olisi se hienoa, kun sai viettää pitkän kesän lasten kanssa, mut kyl se aika saa vähän kulua ennen kuin muistot kultakerroksen päälleen saa! 😀
Parisuhteelle ei tällä hetkellä juuri pystytä aikaa ottamaan tukiverkon vähäisyyden vuoksi, mut kyllä mä niiiin lähden hotelliin yksin yöksi, kunhan sopiva väli tulee! Aaaah! Enkä poistu sieltä huoneesta ennen kuin on pakko.
Pipalle terkkuja täältä – joo, nää on vaan hetken pieniä ja erittäin rakkaita, mut saa sitä nyt senkin ääneen sanoa, et loma voi myös uuvuttaa kaikessa ihanuudessaan.
Karoliina – ihania lomakuvia!
Kiitos Pee! Ja tsemppiä omalle lomalle, toivottavasti pääset sinne pian <3
Niin ihanaa kuin perheen kanssa lomailu onkin niin kyllä täälläkin töiden ja päikyn aloitus tuntui lopulta helpotuksena. Ihana loma takana ja edessä ihana arki, jossa introvertti-mutsi saa ainakin hetkiksi kerrallaan tehdä yksin omia asioitaan itsekseen. Oma pää latautuu ja osaa taas virkeämpänä nauttia muiden seurasta
Ehkä tähän itsellänikin vaikuttaa juuri introverttiluonne. Melu ja meno kuormittaa selvästi mua enemmän kuin vaikkapa sosiaalista miestäni ja sosiaalisia ystäviäni.
Tässä keskustelussa taas unohdetaan se, että äidin lisäksi perheeseen kuuluu toinen vanhempi sekä ne lapset. Myös lapsi voi kaivata muuta seuraa kuin äidin ja isän, ihan jo pienempänäkin. Että lapsellakin voi olla tarve nähdä ja tavata muitakin ihmisiä kuin perheensä. Lisäksi voi olla monenlaisia haasteita perheissä (sekä aikuisilla että lapsilla), mikä taas vaikuttaa juurikin siihen, kuinka paljon lapsen kanssa aikuinen jaksaa olla tai miten paljon lapsi jaksaa olla vanhempiensa kanssa. Ei se kaikilla mene niin, että perheen kanssa vietetty aika on auvoista onnea aamusta iltaan vaan. Etenkin kun se aika lomalla lisääntyy äkillisesti moninkertaisesti arkeen verrattuna. Loma voi olla myös todella ahdistavaa ja stressaavaa aikaa lapselle ja aikuiselle, kun rutiinit rikkoutuvat, väsymys purkaantuu, ihmissuhteet muuttuvat/rajautuvat (sekä aikuisilla että lapsilla), haave ja toive loman sisällöstä ei aina ole se mitä sitten saa… nukkuminen voi olla huonoa myös lomalla ja nälän, aktiviteetin ja ulkoilun sekä rentoutumisen/levon pyhässä nelikulmassa pyöriminen voi tuntua ihan loputtomalta työmaalta, kun normaalia arjen kehystä ei ole. Kaikille se epämääräinen lilluminen kesäpäivässä ei vain ole mitenkään rentouttavaa tai ihanaa.
Meillä ei parisuhdeaikaa ole ja se myös näkyy parisuhteessa ja toki se myös vaikuttaa perheessä yleensä, kun tuntuu että elämä on koko ajan yhtä lasten tilanteen hallintaa (eli kaaoksen sietämistä): kotihommat, infot, ilmoittautumiset, varusteet, vaatteet, Wilmat ja päiväkodin hoitoajat, kaverisynttärit, kuka vie sinne ja milloin piti noutaa ja kuka sanoi kellekin mitäkin ja miksi nyt joku itkee, onko ensi viikolle jo varattu se lääkäri jne…. Että ehdottomasti se parisuhdeaika kannattaa ottaa ja parisuhdetta vaalia, jotta siinä suhteessa ja perheessä jaksaa olla. Ja jotta se perhe-elämä ei mene vain siihen pakollisten asioiden hoitamiseksi, kuten helposti käy.
Ja tässä blogissa on ripaus realismia, elämän kaikki sävyt, eri puolet asioista aika hyvin esillä. Juurikin se eri puolien esilletuominen on tärkeää, jotta uudet vanhemmat eivät luulisi olevansa ainoita, jotka eivät jaksa tai ymmärrä tai osaa. Että kaikki vanhemmat ymmärtäisivät, että se vanhemmuus ei aina olekaan yhtä onnea ja ihanaa hattaraa vaan joskus se arkikin (ilman suuria haasteitakin) tuntuu aika raskaalta kaikkine hoidettavine asioineen, loputtomine pyykkivuorineen, ikävine tunteineen ja pohjattomine riittämättömyyden ja osaamattomuuden tunteineen. Ja silti se ei tarkoita että olisi huono vanhempi tai että ei lastaan rakastaisi.
Näistä asioista ei puhuta tarpeeksi, vieläkään, vaikka paljon on toki jo avoimempaa kuin vuosia sitten.
Ihanaa syksyä!
Tämä kommentti oli ihana, tärkeä ja täynnä asiaa. Kirjoitin itse asiassa aiheeseen liittyen postauksen (tulee ulos sunnuntaina), ja liippasin siinä just monia näitä teemoja. Sä vaan taisit osata sanoittaa asiat vieläkin paremmin. Kiitos!
Olipas todella hyvin kiteytetty tärkeää asiaa lapsiperhe-elämästä. Tämä on helppo allekirjoittaa
<3
Todella hyvä kommentti! Elämä ei ole niin mustavalkoista ja kaikki perheet ovat yksilöllisiä (ja kaikki perheen jäsenet ovat yksilöllisiä)!
Juuri näin!