Oi vitsi! Onneksi Ensitreffit alttarilla alkoi tänään, koska olen SUURI FANI! Olen katsonut kotimaisen version kaikki kaudet, ja itse asiassa pari viimeistä tuotantokautta ollaan katsottu ohjelmaa A:n ja meidän ystävien kanssa “etäolkkarissa” niin, että whatsapp on laulanut aina läpi jaksojen, kun ollaan kommentoitu käänteitä ja omia fiiliksiämme siitä, ketkä jää yhteen ja ketkä eroaa.
Enskarit on siitä kuumottava sarja, että siinä ihmiset laittavat itsensä likoon ihan eri tavalla kuin missään muussa realityssä. Ja on totta kai aivan maagista huomata, että joistakin tulee ihan tosi elämän pareja, jotka ostavat myöhemmin koteja ja saavat lapsia. Toinen syy katsoa sarjaa on totta kai asiantuntijat, joiden empatiaa, älyä ja parinmätsäystaitoa on mieletön seurata. Niin siistiä saada Kari Kanala taas tiimiin mukaan!
Enskarit ei ole itse asiassa ainoa kepeä (rakkaus)reality-sarja, jota seurataan miehen ja ystävien kanssa yhdessä, vaan vuosien saatossa on tullut katsottua monen monta samantyyppistä kotimaista ja ulkomaista sarjaa.
Kun kesällä katsoimme A:n kanssa Australian Enskarin kautta 7 (ja sehän on muuten TODELLA pitkä tuotantokausi), huomasin, että kepeät hömppäsarjat ovat mitä parhainta alustaa (pari)suhdekeskustelulle. Vaikka varsinkin monissa ulkomaisissa sarjoissa jotkut juonenkäänteet tuntuu hyvin epätodellisille ja käsikirjoitetuille (?), on överitkin käänteet ihan mieletön alusta puhua ja heijastella omia fiiliksiä. Kun tilanteet ei ole niitä oman elämän – liian lähellä olevia – keissejä, on paljon helpompi nähdä ihmisten käytöksessä tiettyjä defensseja, haitallisia tapoja tai ristiriitaista kommunikaatioita. Itse asiassa juuri Australian Enskareita katsellessa keskustelut yltyi tosi hyviksi ja syviksi, koska ison maailman tyyliin sarjassa jauhetaan samat juonenkäänteet niin useasti, että kesken sarjan ehti jutella vaikka jos mitä, ja silti pysyi hyvin kärryillä, mitä ohjelmassa tapahtui.
Realitystä puhutaan usein sosiaalipornona, jota ihmiset seuraavat jotenkin tirkistely-, paheksunta- tai moralisointimielessä. Varmasti joitakin sarjoja seurataan siksikin, mutta mä uskon, että suurin syy realityn katsomiseen on juurikin se, että tosielämän ihmisiä seuratessa voi heijastella omia tunteitaan paremmin kuin fiktiota seuratessa.
Oletko sä huomannut saman positiivisen ilmiön reality-sarjojen ja tosielämän keskustelujen välillä? Onko ruudun takana muitakin Enskari-faneja?
-Karoliina-
Kuva: MTV3, mediakuvapankki
Kommentit (2)
Myönnän katsovani tätä ohjelmaa nimenomaan sen vuoksi, että meininki on niin arkista ja noh, aika nössöä. Itse en kestäisi noin ”tavallista” elämää, siis en todellakaan esim keskustele kumppanini kanssa, että mitä juustoa ostetaan, yms. Kyllä meidän jutut on hieman sfääreissä. Samalla nämä parit on tosi symppiksiä, vaikka en omaan elämääni siitä sen enempää näkökulmaa saakaan.
Katson kotimaiset tuotankaudet läpikotaisin ja ulkomaiset pääosin. Olen työssä, joka osin risteää sarjan tiettyjä sisältöjä. En oikeastaan koe lainkaan häiritsevänä, että ilmiöitä yksinkertaistetaan ja asiantuntijat antavat paljon suoria neuvoja, käsittelytavat ovat kuitenkin aiheita rikastavia ja ihmisiä kohtaan hyvin kunnioittavia. Suomen kausilla castingissa näkyy, että hakijoiden psykologinen hyvinvointi ja itsereflektiokyky arvioidaan vuosi vuodelta tarkemmin. Toisaalta samalla hakijoiden ikä hieman nousee (mikä on kehityksellisesti ymmärrettävää).
Ulkomaisissa sarjoissa on erikoista se (ja kuka tahansa toki näkee, että käsikirjoittajilla on leveä pensseli noissa tuotannoissa), että asiantuntijoiden ammatit ja koulutustaustat on todella leväperäisesti ilmaistu. Suomessa ollaan tarkkoja näissä, ja minusta se on reilua kaikkia tuotannon osapuolia ja katsojia kohtaan.
Kari Kanala on kerrassaan armollinen ja kannustava tuki osallistujille. Kun Kari puhuu, niin aina tekee mieli kuunnella.