Kolmistaan

Hömppä-reality opettaa elämästä enemmän kuin moni muu

Teksti:
Karoliina Pentikäinen

Oi vitsi! Onneksi Ensitreffit alttarilla alkoi tänään, koska olen SUURI FANI! Olen katsonut kotimaisen version kaikki kaudet, ja itse asiassa pari viimeistä tuotantokautta ollaan katsottu ohjelmaa A:n ja meidän ystävien kanssa “etäolkkarissa” niin, että whatsapp on laulanut aina läpi jaksojen, kun ollaan kommentoitu käänteitä ja omia fiiliksiämme siitä, ketkä jää yhteen ja ketkä eroaa. 

Enskarit on siitä kuumottava sarja, että siinä ihmiset laittavat itsensä likoon ihan eri tavalla kuin missään muussa realityssä. Ja on totta kai aivan maagista huomata, että joistakin tulee ihan tosi elämän pareja, jotka ostavat myöhemmin koteja ja saavat lapsia. Toinen syy katsoa sarjaa on totta kai asiantuntijat, joiden empatiaa, älyä ja parinmätsäystaitoa on mieletön seurata. Niin siistiä saada Kari Kanala taas tiimiin mukaan! 

Enskarit ei ole itse asiassa ainoa kepeä (rakkaus)reality-sarja, jota seurataan miehen ja ystävien kanssa yhdessä, vaan vuosien saatossa on tullut katsottua monen monta samantyyppistä kotimaista ja ulkomaista sarjaa. 

Kun kesällä katsoimme A:n kanssa Australian Enskarin kautta 7 (ja sehän on muuten TODELLA pitkä tuotantokausi), huomasin, että kepeät hömppäsarjat ovat mitä parhainta alustaa (pari)suhdekeskustelulle. Vaikka varsinkin monissa ulkomaisissa sarjoissa jotkut juonenkäänteet tuntuu hyvin epätodellisille ja käsikirjoitetuille (?), on överitkin käänteet ihan mieletön alusta puhua ja heijastella omia fiiliksiä. Kun tilanteet ei ole niitä oman elämän – liian lähellä olevia – keissejä, on paljon helpompi nähdä ihmisten käytöksessä tiettyjä defensseja, haitallisia tapoja tai ristiriitaista kommunikaatioita. Itse asiassa juuri Australian Enskareita katsellessa keskustelut yltyi tosi hyviksi ja syviksi, koska ison maailman tyyliin sarjassa jauhetaan samat juonenkäänteet niin useasti, että kesken sarjan ehti jutella vaikka jos mitä, ja silti pysyi hyvin kärryillä, mitä ohjelmassa tapahtui. 

Realitystä puhutaan usein sosiaalipornona, jota ihmiset seuraavat jotenkin tirkistely-, paheksunta- tai moralisointimielessä. Varmasti joitakin sarjoja seurataan siksikin, mutta mä uskon, että suurin syy realityn katsomiseen on juurikin se, että tosielämän ihmisiä seuratessa voi heijastella omia tunteitaan paremmin kuin fiktiota seuratessa. 

Oletko sä huomannut saman positiivisen ilmiön reality-sarjojen ja tosielämän keskustelujen välillä? Onko ruudun takana muitakin Enskari-faneja? 

-Karoliina-

Kuva: MTV3, mediakuvapankki

X