Meidän perheen ehdoton lukukuningatar on esikoinen. Menon, meiningin ja harrastusten vastapainoksi kirjat on kuuluneet hänen elämäänsä ihan aina. Minä luin hänelle tosi paljon hänen ollessa pieni, ja kun hän oppi lukemaan, hänen iltapalahetkensä saattoi kestää tuntitolkulla, kun hän roudasi iltapalan kylkeen pinoittain kirjoja ja lehtiä. Nykyisinkin lukeminen kuuluu hänen iltarutiineihinsa. Lehdet ja kirjapinot seilaa edelleen meillä pitkin pöytiä.
Muistan, kuinka mun omina vaikeina aikoina iltasatuhetki hänen kanssaan toimi loistavana rauhoittumishetkenä myös minulle. Ensinnäkin näin lukuhäiriöisenä ihmisenä ääneen lukemista ei voi koskaan harjoitella liikaa. Toisekseen mä keskityin iltasadun aikana madaltamaan ja hidastamaan omaa ääntäni niin, että lapsi (ja minä!) rauhoittuisi aidosti kuuntelemaan ja laskemaan sykkeitä. Ylipäätään lukeminen on musta tosi hyvä aikuisen ja lapsen jaettu hetki, koska siinä molempien pitää olla niin vahvasti läsnä. Mä en ihan kauheasti annan pientenkään lasten kommentoida kesken lukemista, vaan mun mielestä on tärkeää oppia myös kuuntelemaan, koska vain sillä tavalla voi tempautua aidosti tarinan mukaan.
Kirjat ja lukeminen onkin asioita, joiden pariin mä haluan lapsia kannustaa. Ja jos esikoinen havittelee jotain kirjaa, eikä sitä ole saatavilla helposti kirjastosta, mä mielelläni ostan kirjan hänelle, vaikken samaa rahaa laittaisi mihinkään vaatteeseen tai tavaraan tuosta vaan. Tein juuri tällä viikolla hänelle viiden kirjan melko arvokkaan euron tilauksen, ja vaikka aluksi vähän kirpaisikin, mietin, että ruuan lisäksi kovinkaan moneen muuhun asiaan en mieluummin rahojani laittaisi.
Esikoisen ollessa pieni kävimme kirjastossa ihan joka maanantai. Se oli ikään kuin meidän harrastus, jolle oli merkitty ihan oma päivänsä kalenteriin. Nykyisin emme käy kirjastossa ihan niin tiiviisti, mutta useamman kerran kuukaudessa kylläkin.
Esikoinen kuuntelee paperisten kirjojen lisäksi toki äänikirjoja, mutta varsinkin ruudulta lukeminen ei sovi mun mielestä lapsille varsinkaan iltaisin. Väkisinkin siinä tulee himo (aikuisetkin sen tietää!!) selailla muutakin puhelimeen tarjontaa, eikä sininen valo tee hyvää. Olenkin miettinyt, pitäisikö ostaa tähän tölliin ainakin yksi lukulaite, jotta e-kirjoja voisi lukea rauhassa ilman riskiä viestitulvasta tai muusta nettisurffailusta. Suosituksia ja varoituksia lukulaitteista otetaan siis vastaan!
Pienten tyttöjen kanssa ollaan jatkettu samalla, hyväksi havaitulla tavalla. Heille luetaan satuja kirjasta, me kerrotaan A:n kanssa heille iltasatuja omasta päästämme (tämä on perintö mun lapsuudesta, jossa iskä kertoi meille aina omakeksimiä iltasatujaan) ja lopulta he nukahtavat joka ilta äänikirjan pariin. Tällä hetkellä nukahtamissatuina toimii kirjat, joiden lukunopeus on säädetty nopeudelle 0.7 – mukavan laahaava tahti!
Voisin äikän maikkana luetella nyt kymmeniä syitä lukemisen puolesta, mutta tässä muutamia syitä siihen, miksi kiireisessäkin arjessa lapsille kannattaa lukea/lapsia kannattaa patistaa lukemaan:
- Lukeminen rauhoittaa. Nykypäivän viesti- ja ärsyketulvassa mielettömän tärkeää.
- Lukeminen auttaa näkemään kokonaisuudet ja syy-seuraussuhteet.
- Lukeminen rikastuttaa kieltä. Useimmiten lasten puheesta ja omatuottamasta tekstistä huomaa, lukevatko he/luetaanko heille.
- Lukeminen lisää empatiakykyä.
- Lukeminen auttaa muiden akateemisten aineiden kanssa.
- Lukeminen auttaa ymmärtämään kielen vivahteita ja auttaa mm. medialukutaidossa ja tunteiden ilmaisussa ja tulkinnassa.
- Lukeminen on kivaa yhdessä ja erikseen.
Vaikka kotimainen kirjallisuus oli pääaineeni yliopistossa, en ole koskaan itse ollut kirjoja ahmiva lukutoukka. Rakastan tarinoita ja hyviä kirjoja, mutta liian – aivan liian – usein olen kirjojen suhteen hirvittävän ronkeli. Mulla on jatkuvasti BookBeatissa auki 3-5 kirjaa, osa luettavina, osa kuunneltavina versioina, mutta harvoin saan kokonaista kirjaa loppuun. Ehkä kirjojen saatavuuden helppous ja oma elämäntilanne ruokkivat kirjojen kesken jättämistä – nykyisin kun voi heti aloittaa uuden kirjan kirjapalvelusta, jos aloitettu ei ole mieleen.
Tästä huolimatta olen halunnut pitää lukemisen säännöllisesti läsnä myös meillä aikuisilla, jotta esimerkki vahvistaa sitä, mihin lasten kanssa pyritään. Ja totta kai lukeminen tekee myös meille tosi hyvää. Nyt puhun siis muustakin kuin ruudulta uutisten ja somen lukemisesta!
Mä olen ensinnäkin huomannut, että vaikka ilta venyisi myöhäänkin, ja vaikka oltaisiin A:n kanssa katsottu sarjoja ja juteltu lasten mentyä unille, mä kaivan kirjan esiin silti joka ilta. Ei ole tuulesta temmattu ajatus, että lukeminen rauhoittaa. Se toimii loistavana nukahtamislääkkeenä, vaikka riski toki on, että liian mielenkiintoinen juoni saa lukemaan vielä yhden sivun lisää…ja sitten vielä yhden.
Mulle tulee naistenlehdistä Anna, meillä on Hesarin nettitunnukset ja Aamulehteä tilataan puolestaan paperisena viikonloppuaamuihin. Varsinkin viikonloppuaamujen paperilehden rapistelu on musta erityisen kivaa. Paperisen sanomalehden kanssa elämä tuntuu olevan jotenkin aina oikeissa uomissaan. Se kun on sellainen ylisukupolvinen perinne, jonka haluaisi jatkuvan meistäkin eteenpäin.
-Karoliina-
Kommentit (5)
Lukulaitteita ei ole vinkata. Mutta useimmissa kirjapalveluissa saa puhelimeen yötilan päälle. Silloin puhelin ei hohka sinistä valoa, vaan ruutu on musta ja tekstit valkoiset. Toimii! Meillä napsahtaa lapsilla rajoitukset puhelimiin iltaisin ja puhelimella ei pääse enää appeihin, eikä nettiin, joten malttavat omilla puhelimilla kuunnella tai lukea aivan hyvin.
Kiva aihe! Mustakin on mahtavaa, miten kirjojen lukeminen näkyy lasten sanavarastossa, leikeissä ja jutteluissa. Meidän 6 ja 3v tytöt on pienestä asti lukenu tosi mielellään ja paljon. Nyt reilu 1v poika ei oo vielä koskaan jaksanut mitään kirjaa kahta sivua enempää😂 Hauskaa seurata, että onko niin, ettei häntä kiinnosta lukeminen isompanakaan vai onko nyt vaan tässä iässä niin paljon hauskempiakin puuhia.
Olisi kiva, jos kirjoittaisit joskus kirjasuosituksia lapsille! Mua kiinnostaa myös noi teidän ”nukutuskirjat”. Mitä (oletettavasti) mukavia ja rauhoittavia kirjoja teillä pyörii iltaisin?😊
Tärkeästä asiasta kirjoitit. Kiitos siitä.
Minun yksi tavoite lasten kanssa oli saada lapset rakastumaan kirjoihin ja juurikin sanoihin. Luin lapsille varmaan vuoren verran kirjoja. Samaa teki puolisoni.
Parhaiten se onnistui esikoisen kanssa ja hänestä kasvoi kaltaiseni intohimoinen lukija, joka luki lähes kaiken käsiinsä saaman.
Ysiluokkalla ollessaan hän luki satoja kirjoja, mutta juuri muuta hän ei tehnytkään.
Lukemisesta on hyötyä moneen asiaan: yleistieto lisääntyy, sanavarasto kasvaa ja keskittymiskyky paranee jne.
Tämä päivänä esikoiseni opiskelee yliopistossa, kolmatta vuotta siellä Tampereella eikä isot määrät lukemista tuota ongelmia.
Keskimmäinen luki valikoidummin, mutta kaikki historiakirjat, erityisesti sotahistoria, on luettu. Ja hän kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa ”lukematta” historiasta laudaturin.
Tänä syksynä hän aloitti yliopisto-opinnot ja luulen, ettei se tuota isompia ongelmia ainakaan lukemisen osalta.
Kolmas lapsemme on tyystin erilainen. Hän lukee jonkin verran, mutta halusi todella myöhään, lukemaan oppimisen jälkeenkin, vain kuunnella, että me muut luimme hänelle ääneen.
Hän lukee oikeastaan vain fantasiakirjoja ja mangaa. Koulu ei kamalasti kiinnosta lukuunottamatta enkkua, bilsaa ja psykaa. Tiedän, että kirjoitukset vedetään puolivaloilla ja jälkeenpäin kadutaan. Mutta ilmeisesti jotkut asiat täytyy oppia kantapään kautta.
Olen paperikirjan ystävä ja minusta niillä on monta hyvää ominaisuutta, joita ei ääni- ja e-kirjat voi korvata, mutta on parempi lukea ja kuunnella niitä, kuin olla tyystin ilman.
Ja suomalainen kirjastojärjestelmä on vertaansa vailla ja toivon, että sen arvo tunnustetaan myös tulevaisuudessa ja sille järjestyy rahoitus.
Lukeminen kannattaa aina.
J. k. Kirjastossa käynti on oivallinen harrastus.
Me tilattiin uudelleen paperilehti kun huomattiin että padilta lehden luku sai lapsen padin kaytön lisääntymään. Myös hänelle tilattiin Aku junior ja Hesarin lasten uutiset, joita saa pöydässä sitten lukea. Ja malli todella toimii, jos luen itse lehteä tai kirjaa, niin lapsikin haluaa lukea. Olipa ihana ja tärkeä postaus. Lukeminen kehittää myös ajattelua ihan älyttömästi: vain niitä ajatuksia voi ajatella joille on sanat.
Luokanopettajana paasaan (tai pikemminkin puhun kauniisti) näistä asioista aina vanhempainilloissa. Mun kokemuksen mukaan, uusista oppilaista voi sanoa todella lyhyen ajan päästä, että luetaanko niille kotona vai ei! Lukeminen tekee niin hyvää, niin monella tavalla ❤️