Yrittäjyydessä parasta on ...

Multa kysytään tasaisin väliajoin, meinaanko palata vielä joku päivä opettajaksi. Ja joka kerta vastaan suunnilleen samalla tavalla: “Never say never, mutta tässä vaiheessa se tuntuu vähän kaukaiselle ajatukselle. Ei koulumaailman paineiden, ei palkan, eikä työnkuvan vuoksi. Vaan siksi, että opettajan työssä ei ole sitä vapautta, mitä mä nykyisin kaipaan.”

Jos mun pitäisi määritellä yrittäjyys muutamalla sanalla, sanoisin sanaparin vapaus-vastuu. Se kiteyttää kaiken sen olennaisen, mitä yrittäjyys on toimialasta tai liikevaihdosta riippumatta. Se on syy, miksi ihmiset haluavat olla yrittäjiä. Ja myös syy, miksi toiset sitä eivät missään nimessä halua. 

Kun mä olin itse yläkoulussa, valinnaisaineissa trendasi kaksi oppiainetta – atk ja yrittäjyyskurssi. Tiesin satavarmaksi, 14-vuotiaan elämänkokemuksella, etten tosiaankaan tarvitsisi kumpaakaan näistä taidoista KOSKAAN elämässäni. Jännästi sitä elämä sitten, meni ja menee, ja nyt ollaan yrittäjiä juurikin siellä atk-maailmassa. Mun nykyisistä töistä puolet on siis yrittäjänä olemista, puoliksi olen palkkatyöläinen  perheyrityksessä (en oman perheen). 

Mä huomaan, että yrittäjyydestä puhutaan (ja puhun itsekin) usein tietynlaisella eetoksella. Että: “Ei tässä kuule mihinkään kesälomiin ole varaa. On yeliä ja alvi ja sitä sun tätä.” Ja kyllä – yrittäjyys on juurikin sitä, että lääkärissä voi kieltäytyä saikkutodistuksesta, koska se ei merkitse kuin roskiin menevää paperinpalaa.  Tai että työviesteihin tulee vastata, olipa sitten yö, viikonloppu tai toisella puolella maailmaa.  Mutta: Kaiken sen vastapainoksi yrittäjyys on paljon muutakin! Itse asiassa se on niin paljon kaikkea muuta, että se vastuu, ja välillä painekin, joka oman itsensä elättämisestä tulee, on sivuseikka kaiken positiivisen vierellä. 

Vastuun vastapari on nimittäin vapaus. Eikä vapauden hintaa voi laskea rahassa! 

Mulle yrittäjyys merkitseekin ennen kaikkea sitä, että mä voin räätälöidä mun työt sellaisiksi, että ne sopii mun arvoille. Mun on paljon helpompii olla sellainen äiti kun haluan, koska voin muokata työajat pääsääntöisesti sellaisiksi, että ne palvelee meidän perheen lasten ja vanhempien hyvinvointia. Mä voin itse valita, keiden kanssa teen töitä! Ja voin sanoa “ei kiitos” niille ihmisille ja projekteille, joista ei tule hyvät fibat. 

Erityisesti mä rakastan sitä, että yrittäjänä mä saan itse muokata mun tekemistä sen mukaan, mikä tuntuu hyvälle, mistä mä olen innostunut juuri sillä hetkellä ja mistä haluan puolestaan luopua. Sellainen lupa uudistua ja lupa toisaalta välillä jämähtää on sallittua, kun kukaan ei tule hengittämään niskaan ulkopuolisten budjettien tai kehitysryhmien tavoitteiden kanssa, vaan kaiken sen saa keksiä ITSE! 

Viime vuosina mun on ollut mahis ostaa palveluita muilta yrittäjiltä, ja se on tuonut ihan oman lisänsä tähän touhuun. Mä maksan kuukausittain assarille, kirjanpitäjälle ja kuvaajalle, ja sen lisäksi ostan joskus kotikuva kuvaaja-stylistitiimiltä. Jos jotain yrittäjyys on opettanut, niin toisten ihmisten työpanoksen arvostamista! 

Niin, ja vaikka en ole mikään ekojeesus, on yrittäjyys tuonut omaan kuluttamiseen ja ostamiseen sellaisen vastuullisuusaspektin, ettei sitä pääse juuri enää pakoon, vaikka joskus rehellisyyden nimissä haluaisikin. Se tarkoittaa sitä, että mun on hyvin vaikea ostaa halvemmalla jostain epäeettisestiä, ylikansallisesta ketjusta, jos tiedän, että kotimainen pienyrittäjä myy samaa palvelua tai tuotetta. Sitä alkaa niin helposti pohtia, että nyt jos ostan tuotteen/palvelun tästä viereisestä putiikista, on se joltain pieneltä yrittäjältä pois. Joskus haastavaa tasapainottelua tilanteessa, missä ei itsekään ole miljonääri. 

Mun suurimmat toiveet yrittäjyyteen liitty totta kai yrittäjyyteen liittyviin kuluihin. Ei ole tuulesta temmattu lause, kun sanotaan, että yrittäjyys on Suomessa liian kallista. Niin se onkin! Varsinkin ne yrittäjät, jotka palkkaavat palkkalistoilleen ihmisiä, ovat mielettömän paineen alla. Työntekijäkulut kun ovat todellisuudessa yli tuplana sen, mitä kulloisenkin työntekijän palkka on. 

Itse huolettaa puheet yel-maksun korotuksesta. Koko yel:n konsepti ja laskentakaava on muutenkin musta jo aivan päin honkia, niin jokin kiinteä jättisumma kuussa kaataisi tässä maassa niin monta pientä yrittäjää, etten tajua, miten kukaan niin pöllöä ideaa edes kehtaa esittää. Toivon sydämeni pohjasta, ettei tuo ehdotus toteudu!

Hei yrittäjä – kerro, mikä susta yrittämisessä on parasta ja mikä pahinta!

-Karoliina-