kolmistaan

Uusperheestä ja varastoon jemmatuista leluista

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Kun F syntyi, olin pitkään sitä mieltä, etten haluaisi kuin yhden lapsen. Koko raskausajan kestänyt pelko vauvan selviämisestä (osin irti ollut istukka), hypermeesi, vaikea imetys ja synnytyksen jälkeinen baby blues saivat aikaan sen, etten uskonut enää haluavani samaa asiaa toistamiseen. Vuosien saatossa mieli kyllä muuttui, mutta sitten elämäntilanne ei enää ollut puolellani, joten hautasin haaveet isommasta perheestä jo mielestäni. 

Viimeinen niitti myös tälle asialle tuli edellisen eroni myötä 2016, jolloin muuton yhteydessä möin lopulta suurimman osan esikoisen leluista ja pienistä vaatteista, joita olin jemmaillut vuosien saatossa. Vaikka en koe kiintyväni tavaraan, vaan uskon ennemmin pään sisäisiin muistoihin, oli hetki tunteellinen. Ajattelin, että viimeinen kortti oli nyt katsottu ja tässä sitä eleltäisiin F:n kanssa kaksin hamaan tappiin. En pelkästään eronnut, vaan luovuin samalla monista sellaisista haaveista, joita mulla oli ollut lapsesta saakka. 

Mutta niinpä vaan elämä menee, ettei sen mutkia voi juuri itse etukäteen ennustaa. Jos joku olisi sanonut tammikuussa 2016, että sulla tulee olemaan tammikuussa 2020 kolme lasta, ja olet naimisissa, olisin pitänyt sitä vuosisadan vitsinä. 

Asia tuli pitkästä aikaa mieleeni, kun järjestin pienten tyttöjen huonetta viikonloppuna. Toin viimeiset varastoon jemmaamani F:n lelut kaksosten käyttöön, ja kun kaksoset alkoivat leikkiä innokkaasti F:n vanhoilla Petseillä ja sovittelivat isosiskon vanhoja mekkoja, tuli tunteet yllättäen pinta . En tiedä, olisiko fiilis sama perinteisen ydinperheen kanssa, mutta jotenkin näin uusperheen äitinä tilanne veti erityisen tunteelliseksi – iso perhe oli sellainen asia, jota joskus toivoin, mutta jonka ajattelin jo menettäneeni lopullisesti. Nyt kun täällä yhtäkkiä kaivettiin esille palapelit kymmenen vuoden takaa ja F itsekin innostuu muistelemaan, mitkä olivat hänen lempilelujaa ja kuka antoi minkäkin palapelin synttärilahjaksi, tuli kiitollinen olo asioista, jotka eivät todellakaan ole itsestään selviä. 

Mä olen säästänyt jokaiselle lapselle pienen laatikon vauvatarvikkeita ekoista villahaalareista ristiäiskortteihin, mutta nyt kun F:n lelut ja mekotkin on otettu uudelleen käyttöön, luulen, että kaikki tästä eteenpäin menee meiltä kiertoon. Mun vanhemmilla on paljon mun ja siskojen leluja, joilla meidän lapset leikkii, mutta itse en usko, että (näissä neliöissä) alan tämän enempää enää säilöä. 

Miten sä olet toiminut lastenvaatteiden ja lelujen kanssa? Mitkä säästetää ja mitkä laitetaan eteenpäin?

-Karoliina-

Lue myös

X