kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 04.10.2022

Vitutus jää kuntosalille, suru sadelenkkeihin

Teksti
Karoliina Pentikäinen
9 kommenttia

Kuten olen kertonut, mä aloin viime keväänä käydä hölkkä(-kävely)lenkeillä ja tänä syksynä aloitin kuntosalihommat. En edelleenkään ole mikään tavoitteellinen pro-liikkuja, mutta nykyisin voin sentään sanoa, että liikunta kuuluu elämääni viikoittain. Pääasiassa käyn salilla, mutta joskus juoksen vielä metsässäkin. Viileät ilman ottaa vaan jo keuhkoihin, enkä ole saanut ostettua juoksua varten sellaista hengitysfiltteriä, joten lenkitkin teen usein sisätiloissa juoksumatolla. 

Sen lisäksi, että toivon liikunnan vaikuttavan pitkällä tähtäimellä kuntooni (ja sitä kautta ehkä jopa elinikääni ja elämänlaatuuni), tuo liikunta koko olotilaani ihmeellisen ja ihanan euforian tunteen. Vaikka olisin kuinka vittuuntunut, väsynyt, surullinen tai epämotivoitunut ennen liikuntasuoritusta, saa hikoilu väkisinkin mielen kohenemaan. Ennen INHOSIN tällaisia pirtsakoita liikuntamantroja, mutta perkele vieköön – ne onkin totta! 

Huomaan, että liikunta vaikuttaa mun mielialaan kaksitasoisesti. Ensinnäkin liikunnan jälkeinen olotila on mieletön – silloin ajatus juoksee, elämä tuntuu ihanalle ja energiaa tuntuu olevan vaikka mihin. Liikunnasta kipeät lihakset eivät tunnukaan oikeastaan kipeille, vaan kroppa tuntuu elävälle. On ihanaa tuntea, että on tehnyt jotain.

Olen yllätyksekseni huomannut  myös sen, että liikuntasuoritus nostattaa välittömästi  itsetuntoa. Olen aikaisemmin ajatellut, että liikunta vaikuttaa itsetuntoon  vasta, kun tulokset näkyy peilistä, mutta olin väärässä. Huomasin, että oma itsetuntoni koheni nimittäin välittömästi, kun aloin liikkua, koska tulin paljon tietoisemmaksi kehostani ensi metreistä alkaen. On ihana fiilis,  ettei oma kroppa tunnu enää perässä vedettävälle säkille, vaan elävälle ja toimivalle kapineelle, joka osaa ja pystyy vaikka mihin. 

Toisaalta nopeiden hyvänolontunteiden lisäksi  liikunta vaikuttaa mieleen pitkäkestoisemminkin. Kun liikkuu, uni on parempilaatuista, ruokahalu lisääntyy ja viikkoihin tulee eri tavalla rytmiä. Ihan tuntuu itse asiassa sille, kuin kroppa hyrräisi aktiivisemmin myös levossa. Enkä tarkoita tätä sillä, että koko ajan pitäisi suikkia sinne tänne, vaan nimenomaan myös lepo tuntuu levolle, kun ero aktiivisuuden ja rentoutumisen välillä on isompi. 

Mua on aina ärsyttänyt se, että alakuloisille ihmisille tarjotaan parannukseksi kävelylenkkejä. Olen ajatellut, että onpa typerä ehdotus. Mutta pakko myöntää, että ymmärrän nyt tämän paljon paremmin. Liikunta – olipa alakuloinen tai normaalilla tuulella – lisää ainakin mulla hyvänolontunnetta ja iloisuutta elämään aivan radikaalisti. 

Liikutko sinä fyysisen vai henkisen hyvinvoinnin vuoksi? Aloitin fyysisistä syistä, mutta mitä useampia toistoja on takana, henkinen hyvinvointi näyttelee joka kerta vaan isompaa roolia.

-Karoliina-

P.S. Mulla on tavoite, että voin juosta ensi keväänä helposti ja ilman repimisiä kymmenen kilsan lenkkejä. Tiedän, että tässä maratonkulttuurissa jollekin kymppi herättää lähinnä naurua, mutta mulle se olisi iso juttu. Aloitin kuitenkin aivan nollista. Sunnuntaina mun oli tavoite juosta vitonen, mutta koska kulki, juoksin 7,5 kilsaa kepein sykkein.  Kohti tavoiteta siis mennään, askel askeleelta.

Kommentit (9)

Siis vau! Olen niin aidosti onnellinen sun puolesta 🙌🏻 Ja ymmärrän täysin mistä puhut. Vielä pari vuotta sitten olin samassa tilanteessa kuin sinä nyt, sain liikunnasta iloa ja myös siitä että huomasin että jaksan ja pystyn! Liikunta oli myös jokapäiväinen tapa.
Sitten tuli kuitenkin tähänastisen elämän isoin muutos, jonka myötä liikkuminen tyssäsi kuin seinään. Nyt tilanne: rapakunto, hurjan paljon noussut paino, jatkuvat kivut sekä alakuloinen mieli. Tuntuu että en ole enää oma itseni, kun en ole se paras versio itsestäni.
Joskus kun on kuitenkin urheillut ja ollut hyväkuntoinen, niin se aloittaminen tuntuu nyt tosi vaikealta. Miten osaisi/kehtaisi lähteä niin pienestä liikkeelle kuin tällä hetkellä olisi tarpeen. Ja miten oppisi hyväksymään sen että nyt se liikkuminen vaan on hiton paljon vaivalloisempaa kuin aiemmin. Sen pulman kun vielä selätän niin kaivan vanhat juoksupopot kaapista ja hyppään polulle!

Lihaksella on todella hyvä muisti. Jos olet jossain vaiheessa elämää ollut hyvässä kunnossa, niin siihen voi päästä yllättävän nopeasti uudelleenkin. Rohkeasti vaan liikkumaan❣️

Voi voin vaan kuvitella! Ja samaistua, vaikken tiedäkään, mikä teki sulle stopin liikunnalle. Itse liikuin siihen asti kohtalaisen säännöllisesti, kunnes aloin odottaa meidän pieniä. Ja kyllä otti aluksi luonnon päälle tehdä kävelylenkkiä, kun muisti, millainen kunto oli ennen raskautta. Toisaalta muisto siitä, miten hyvän olon liikunta tekee, auttaa toisaalta jatkamaan. Toivotan sulle siis onnea matkaan <3

Niin parasta, että oot löytänyt liikunnan ilon❣️ Itse löysin sen 8 vuotta sitten ja paluuta entiseen ei ole!🤩💪🏼🏋🏻

Ihana kuulla <3 Kahdeksan vuotta on jo pitkä aika! Toivon, että tämäkin kestää 8, 18 ja vaikka 88, jos vaan henki pihisee.

No just tälleen. Mutta toivon, ettei tämä into katkea viiden vuoden päästä kaksosraskauteen, kuten tuossa kävi.

Eikös se katkennut jo paljon aiemmin? Tai et ainakaan somessa maininnut sanallakaan lenkkejä tai kuntosalia moneen vuoteen myöskään ennen kaksosraskautta.

Ei kyllä. Hurmos varmasti, muttei liikunta. Ehkä sellaisista asioista ei somessa huutele, jotka on jo ihan normi. Kyllä mä Tampereella lenkkeilin ja mulla oli salikortti vielä raskausaikanakin, jonka tosin sitten lopetin, kun en sinne enää kyennyt vääntäytymään.
Paljon tapahtuu asioita myös meidän somettajien elämässä, mistä ei jatkuvasti informoida 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X