Mä sain muutama viikko sitten teiltä kysymyksiä koskien liikuntaan. Vastasin ensimmäisiin kysymyksiin postauksessa “Miten juosta, jos ei jaksa juostaa? ”. Nyt jatkan kysymyyksiinne vastailua nyt.
Kaikista yleisin kysymys oli:
Miten järjestät aikaa liikunnalle?
Mullahan on ollut tänä syksynä erikoinen tilanne, kun olen ollut palkkatöistäni sapattivapaalla, ja olen pyörittänyt vain oman firmani asioita. Jos on oman itsensä pomo, voi ottaa lounastuntitreenejä koska vaan. Ymmärrän kuitenkin, että tilanne ei tule olemaan tätä aina, ja siksipä ollaan nyt jo usean kuukauden ajan testailtu sitä, miten saan liikunnan mahtumaan elämään myös vuoden vaihteen jälkeen. Paras ratkaisu (ainakin nyt tuntuu sille) on liikkua aikaisin aamulla ennen töitä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pakkaan treenikamat valmiiksi jo illalla ja sujahdan vähin äänin salille ennen kuin muu perhe edes on herännyt (kuuden, seiskan maissa). Mulle aamuheräämiset ei ole pääsääntöisesti vaikeita, ja tällä tavalla treeni on kaikista vähiten pois perheen ajasta ja työajasta.
Toisinaan yhdistän liikunnan johonkin muuhun kulkemiseen, niin tulee samalla vaivalla ja samalla ”ajalla” tehtyä hikoilu. Esim. jos vien lapset rattailla päiväkotiin, ja tarkoitus on tulla kotikonttorille, en kävele, vaan vedän juoksulenkkin mutkan kautta päiväkodilta kotiin.
Olen tottunut myös käymään salilla, lenkillä tai treeniryhmässä kerran viikonlopun aikana. Silloin ajalla ei ole väliä, kun pitkissä päivissä on aikaa yhdessäolollekin.
Paljonko käytät aikaa viikossa liikuntaan ja muuhun hyvinvointiin?
Mä ajattelen nykyisin (!) että ihan kaikki elämän osa-alueet voi joko tukea tai haitata hyvinvointia. Että periaatteessa voisin vastata, että pyrin siihen, että 24/7 mun toiminta pyrkii omaan ja läheisten hyvinvointiin.
Liikuntaa mä harrastan viikossa noin kolme kertaa, keskimäärin 1,5h kerrallaan. Sen lisäksi käyn joka toinen viikko kylmävesiuimassa. Ja toki välillä hieronnassa, kuivaneulauksessa tai kasvohoidossa. Olisikohan totaalilukemat ehkä 6-7h viikossa yhteensä liikuntaan ja kaikkeen tähän muuhunkin.
Millainen on sun ateriarytmi?
Mulla ei ole mitään ruokaohjelmaa, mutta arkisin pyrin syömään viisi kertaa päivässä, ettei verensokeri laske, jolloin tulee pääkipua, ärtyneisyyttä ja sitten tulee vedettyä liikaa sokeria. Syön aamupalan kuuden jälkeen, lounaan 11-12, välipalan joskus päivällä, illallisen 16-17 maissa ja iltapalan lasten mentyä nukkumaan. En noudata mitään erityistä ruokavaliota, ja varsinkin viikonloppuisin syön vähän väljemmässä rytmissä, mutta suurin piirtein kun syö viisi kertaa, pysyy mieli ja kroppa mukana menossa. Kun on alkanut syömään säännöllisemmin, myös nälkä tulee säännöllisemmin.
Aikaisempina vuosina skippasin usein aamupalan ja välipalan, ja niiden tultua taas mukaan elämään, olossa on huomannut positiivisia muutoksia.
Olen lisännyt syksyn aikana kasviksia ja proteiinia ruokavalioon, mutta en kieltäydy myöskään herkuista ja syön ihan “normaalisti” leipää ja muita hiilareita. . Varmaankin mun ruokavalio noudattaa aika hyvin sellaista 80-20 kaavaa, eli 80 prosenttia kaikkea ruokaympyrän mukaista ja 20 prosenttia muuta. Tosin sen 80 prosentinkin tulee olla hyvää ja maistuvaa.
Mutta onhan tässä eroja viikossa ja päivässä. Tällä viikolla olen ollut koko ajan menossa, joten ruokailutkin on ollut tosi epäsäännöllisiä, eikä niin ravintorikkaita. Tänään mun lounas oli suklaata ja välipala juustoa ja alkoholitonta skumppaa.
Ootko huomannut eroa arjessa jaksamisessa?
Aivan valtavasti! Liikuntapäivien iltana olo on raukean väsynyt. Hyvällä tavalla väsynyt. Liikunta tuo mulle henkistä virkeyttä, ja hikoilun jälkeen mä olen hyvällä tuulella. Saan myös tosi paljon työhön liittyviä ideoita juuri juoksumatolla, ja se toimiikin paljon parempana inspiroitumispaikkana kuin tietokoneen tuijottaminen. Mä koen, että kun olen tajunnut, että kykenen mun kropalla tekemään asioita, olen saanut itsevarmuutta myös kaikkeen muuhun elämässä.
Ylipäätään liikunta lisää hyvän kierrettä. Kun liikun, on pakko muistaa myös syödä tarpeeksi, ja toisaalta liikunta kannustaa nukkumaan vähän pidempiä unia, joka taas parantaa entisestään oloa.
Tämä nyt kuulostaa vähän typerälle hehkutukselle, mutta tällä tavalla mä koen asiat. Varmasti pieni honeymoon menossa.
Onko sulla joku sali- tai juoksuohjelma? Motivoiko sua jokin muu kuin hyvä olo?
Ei ole ohjelmaa, koska pelkäsin aluksi, että jos otan vaikkapa pt:n avuksi, mulle tulee paineita suoriutua, ja jätän leikin kesken. Ehkä tässä vaiheessa elämää mä voisin alkaa kuitenkin jo noudattaa jotain vähän tavoitteellisempaa saliohjelmaa. Juoksuun en (ainakaan) vielä koe tarvitsevani apua, koska mulle siinä tärkeintä on puhtaasti juoksun jälkeinen euforia ja hikoilu. En tähtää juoksulla mihinkään muuhun.
Mulle tärkein motivaattori onkin henkinen hyvinvointi. Mulla selkeästi kropan toimivuudella on suora vaikutus henkiseen oloon.
Miten saisi aloitettu?
Perkeleen hyvä kysymys. Ensinnäkin motivaation tulee lähteä sisältä päin. Mä en olisi pystynyt tähän hommaan ennen viime kevättä ja oikeaa hetkeä mun elämässä. En kadu sitä, etten tehnyt tätä aikaisemmin, koska musta ei olisi ollut siihen silloin. Mutta mä mietin tätä kysymystä, ja pyrin keksimään jatkossa teitä tsemppaavia, alkuun auttavia keinoja.
Vielä taisi jäädä kysymyksiä vielä kolmanteenkin liikkakysymyspostaukseen. Palataan niihin ja lisääkin saa kysellä!
-Karoliina-
Kuva: Pixabay
Kommentit (2)
Tykkään myös näistä liikunta aiheisista kirjoituksista! Toivon, että kirjoitusten myötä joku saisi inspiraation aloittaa säännöllisen liikkumisen ja niin että se tulisi osaksi omia elämäntapoja. Liikunta on niin tärkeää! Työssäni näen selkeän eron siinä, onko liikunta ollut osa elämäntapoja vai ei. Näen 80v., jotka liikkuvat edelleen säännöllisesti ja joiden pää pelaa kuin partaveitsi ja jalkaa nousee edelleen kepeästi ja joiden lääkedosetti on tyhjä tai muutama pilleri viikossa. Oma anoppi on myös inspiroiva esimerkki liikkumisen tärkeydestä. Hän on kohta 70v ja edelleen JUOKSEE lasten lasten kanssa hippaa ulkona, kuin nuori nainen! Hän on harrastanut joogaa, pyöräilee kesät talvet ja käy kävelyllä. Ei siis mikään himourheilija, joka hiihtää 1000km vuodessa (tiiän niitäkin papparaisia jotka niin tekee, respect!) Tottakai elämässä tulee sairauksia, joille ei voi mitään ja kaikki ei ole itsestä kiinni. Mutta se, että kroppa toimii oikein, auttaa varmasti myös silloin jos sattuukin sairastumaan.
Liikutaan itselle, ei sille että näytettäis hyviltä kuvissa!
Todella kiva kirjoitus.
Itse lähden aamulla heti hammaspesun jälkeen liikkumaan. Kello on silloin noin viisi. Se sopii minulle, aamuvirkku kuin olen ja perheelle, koska he jäävät vielä nukkumaan.
Tosin ei minun auta yhtään miettiä, jaksaako/ innostaako jne. , vaan mun on pakko vaan lähteä. Koskaan ei ole jälkikäteen harmittanut, että lähdin.
Tuosta PT-asiasta olen eri mieltä. Minulle PT:n käyttäminen on tuonut järkeä, monipuolisuutta ja mielekkyyttä treenaamiseen.
Itse treenaan terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämisen ja parantamisen vuoksi. Nukun todella hyvin ja jaksan paljon paremmin, kun harrastan liikuntaa.
Toivottavasti myös vuodenvaihteen jälkeen pystyt ja jaksat jatkaa liikkumista, vaikka palaat toiseen työhösi.
Luen mielelläni tällaisiakin juttuja. Ihanaa joulunodotusta.
Satu