kolmistaan

Ahdistaako joululahjat?

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Mulle tuli viime jouluna melkoinen morkkis meidän lasten joululahjamääristä. Olin ostellut paketteja pitkin syksyä ja unohtanut samalla, että edellisiä oli jo kaapeissa. Lahjakääreissä paljastui pääosin sellaisia hyötylahjoja kuin uusi tyyny tai yöpuku, mutta silti paketteja oli aivan liikaa. Tämä johtui tietysti siitä, että mun ja A:n ostamien lahjojen päälle paketteja antoi vielä kummit, mummot ja vaarit. Mua alkoi hirvittää tilanne jo siinä vaiheessa, kun aseteltiin paketit kuusen alle.  Mutta  jotta se ei olisi ollut jo tarpeeksi kova ahdistuksen aihe, kävi lahjojen jaossa se, mitä pelkäsinkin – pienet tytöt avasivat pari pakettia ja lähtivät onnellisina leikkimään huoneeseensa. Me aikuiset jäätiin loppujen avaamattomien lahjojen keskelle. 

Siinä hetkessä päätin, että tänä vuonna kaikki olisi toisin. Ja niin onkin. Me vanhemmat annetaan lapsille kaksi pakettia per lapsi, ja isovanhempia on pyydetty pitämään maltti. Esimerkiksi mun vanhemmilta on pyydetty lapsosille elämyslahjat (ja koska halusivat ostaa myös paketit, mä toivoin esimerkiksi pienille tytöille Reiman Muumi-fleecejä, koska ne tulee tarpeeseen).  A:lla ja mulla on ollut tapana ostaa toisillemme yhdet paketit, ja omien lapsuudenperheiden kanssa ollaan sovittu, että aikuiset eivät lahjo toisiaan. 

Tästä kaikesta lahjarajoittamisesta huolimatta mulle on tullut jo nyt – ennen paketin pakettia- sellainen olo, että jatkossa olisi yritettävä tehdä asiat vieläkin vaivattomammin ja maltillisemmin lahjojen suhteen. Mä olen ostanut jo vuosia kaikki kummilasten, sukulaislasten  ja opettajien lahjat (ylläri) Sidosteelta sukkina, mutta huomaan, että koko ajan mieleen pulpahtelee ihmisiä, joita haluaisin ilahduttaa pienellä muistamisella. Siksi vedin Dermosilille 12 käsivoidetuubin tilauksen ja toivon, että selviän näillä tämän joulun lahjat. 

Sukkia annan siksi, että tiedän, että niitä tarvitsee JOKAINEN. Ja itse asiassa kummilasten vanhemmat ihan toivovatkin niitä multa jo nykyisin lapsilleen. On kiva ostaa omasta työpaikasta. Ja kaiken lisäksi kotimainen hyötylahja ei voi mennä kovin paljon pieleen. 

Dermosililta ostin puolestaan siksi, että pidän heidän brändistä tosi paljon, ja kaiken lisäksi Dermosililla on ollut ilo tutustua henkilökuntaan, joten tässäkin tapauksessa on mukavampi ostaa ihmisiltä, jotka tuntee. Tuotteilla on kaiken lisäksi hyvä hinta-laatusuhde ja kauniissa pakkauksessa oleva käsivoide sopii tosi monelle. 

Muutaman paketin olen tilannut esimerkiksi Finlaysonilta valmiiksi paketoituna ja lähetettynä, ja itse asiassa tuo palvelu, jossa lahja paketoidaan ja lähetetään suoraan saajalle, on kyllä kaikista kätevin! 

Olen omasta mielestäni tehnyt hyviä löytöjä, kivoilta firmoilta, mutta lahjat –  joulun mittakaavassa – aiheuttaa mulle silti paineita. Mä aidosti haluan muistaa mulle tärkeitä ihmisiä, mutta samalla A) on pieni pelko siitä, että unohtaa jonkun tärkeän ihmisen lahjan kokonaan ja B) huono omatunto lahjan ostamisesta vain…noh, lahjan vuoksi. 

Haluaisinkin nyt kysyä teiltä, miten te handlaatte tämän lahjahomman? Ja siis vastaukseksi en tarvitse “ei hankita lainkaan lahjoja”, koska mä pidän lahjan antamisesta ja myös saamisesta, hah. Musta on aivan ihanaa, kun keksii jonkin hyvän yllärilahjan, joka oikeasti on nappivalinta lahjan saajalle. On  superhauska juonia lahjahommia ja kyllä mun mieltä lämmittää myös se, jos joku ystävä tai perheenjäsen on nähnyt vaivaa myös mun lahjan eteen. Hyvä lahja onkin parhaimmillaan osoitus siitä, että toinen tuntee sinut hyvin ja on kuunnellut, millaista esinettä/elämystä tarvitset elämääsi. 

Ihanien lahja-aatosten keskelle toivoisin kuitenkin ratkaisun sille, miten joulunaikaan olisi vähemmän muistettavaa, vähemmän paketoitavaa, vähemmän ympäristökuormaa ja yksinkertaisesti vähemmän vaivaa? Ehkä lahjoissa ahdistaakin se, että niiden miettiminen ja hankkiminen vie tunteja joltain vielä tärkeämmältä, jouluun rauhoittumiselta. 

Tuntuuko nämä ajatukset yhtään tutuille? 

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Lue myös

X