kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 13.12.2022

Elämä ilman alkoholia?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
14 kommenttia

Mä aloitin alkoholikokeilut jo 14-vuotiaana, niin kuin meillä nollariteineillä – ainakin Hankasalmella – oli tapana. Ja varmasti moni ikäiseni ihminen tunnistaa ajatuksen siitä, että alkoholi oli ikään kuin itsestään selvä kumppani, kun myöhemminkin elämässä oli opiskelijajuhlia tai juhlan aiheita. Oli ihanaa avata skumppapullo kivan illan ja hyvän seuran kylkeen.  (Opiskeluaikaan kyllä joku viinapullo ja halvinta appelsiinimehua lantrinkina). 

Mulle alkoholi on nimenomaan kuulunut hyviin hetkiin, enkä ole tainnut koskaan elämässäni juoda suruun tai juoda yksin kalsarikännejä. Fiilikset alkoholin ympärillä ovat olleet hyviä varmasti siksikin, että olen sattunut syntymään niinkin onnellisten tähtien alla, ettei perheessämme myöskään kenelläkään ole ollut ongelmaa iloliemen kanssa. Tästä huolimatta aloin huomata jo vajaat pari vuotta sitten, että aloin kyseenalaistaa alkoholin ja juhlien välistä assosiaatiota. En silloin vielä lopettanut kaikkea alkoholin käyttöä, mutta huomasin alitajuisesti vältteleväni pientäkin hiprakkaa. Saatoin ottaa juhlissa tai teatterissa lasin kuohuvaa, koska niin kuului tehdä, mutta se ihana nousuhumalan tunne, josta ennen pidin, tuntuikin yhtäkkisesti välteltävälle.

Kun aloitin liikuntaharrastuksen viime kevättalvella, ja aloin muutenkin sapatin ja kaiken muun myötä pitää parempaa huolta itsestäni, jäi aivan kaikki saunakaljat tai huvikseen juodut viinilasit pois normaaleista rutiineistani. Ja kun tätä oli kestänyt kuukausitolkulla, ei vanhoihin tapoihin halunnut palata…ainakaan niin usein kuin ennen. 

Kesän juhlien aikaan koitin muutamaa lasillista, mutta koska se ei enää tuntunut luontevalle, vedin jopa festarit vesilinjalla. Vaikka rakastankin sitä, ettei juhlien jälkeen ole yhtään väsynyt ja nuutunut olo, ei juomattomuus ole pelkästään ongelmatonta. Huomaan, että se on todella usein ongelma muille ihmisille. Ja joskus myös itselleni – aina ei ole helppoa päästä rentoon juhlahumuun selvistä päin, jos muut laulaa Dirlandaata kravaatit pääpantana. 

Mulle suurin syy alkoholittomuuteen on se, että haluan maksimoida hyvän olon mun vartalossa. Ja myös mielessä. Mä olen kärsinyt hypermeesit raskauksissa ja sairastan verrattain paljon, niin en halua ehdoin tahdoin itse runnoa mun kroppaa huonoon jamaan. Jotenkin ajatus siitä, että ehdoin tahdoin heräisin väsyneenä ei houkuta lainkaan. 

Mutta on se jännä, miten kaiken tämän oman ajatuksen ja oivaltamisen jälkeen suomalainen kulttuuri luo paineita alkoholin käyttöön. Olin päättänyt jo ajat sitten, että miehen 40-vuotisjuhlissa mä YRITÄN juoda vähän. (Hyvä sylvi, mikä tavoite). Ja niin joinkin, kaksi ravintola-annosta viiniä. Jonka jälkeen totesin, että ei se homma ole enää mua varten. Jopa vähän morkkistelin seuraavana päivänä, että hyvä nollatoleranssiputki katkesi, vaikkei tässä mitään aikaa lasketa tai pokaaleita saa. 

En ajattele, että olen absolutisti. Ja jos joskus tekee mieli juoda lasi viiniä pihvin kanssa tai vaikka bailata kuohari käsipuolessa aamuneljään, teen sen varmasti. Mutta juuri tänään ei tunnu sille, ja se tuntuu tosi hyvälle! On muuten tosi jännää, että mun on tehnyt mieli kirjoittaa tästä aiheesta enemmänkin, jo aikaisemmin, mutta sitten olen miettinyt, että olenko jotenkin feikki, jos joku päivä haluankin ottaa iltaoluen. Ja kun tämä ajatus on tullut mieleen, tajuan taas, kuinka vääristynyt kuva juurikin meillä Suomessa on alkoholin suhteen. Täällä pitää olla joko-tai, ja huomaan, että monille ihmisille on vaikeaa ymmärtää  sitä, että saatan välillä kieltäytyä lasillisesta, mutta en ole ehdoton tämän(kään) asian suhteen, eikä mua liikuta, käyttääkö muut ihmiset alkoholia vai ei.  

Olen lukenut viime aikoina kaksikin aihetta käsittelevää kirjaa: 

Kati Ylisen  Aamu ilman darraa, sekä Hanna Tikanderin ja Wilma Ruohiston  Selvin päin – Erään bilettäjän tarina. 

Näissä molemmissa kirjoissa lähdetään alkoholiongelmakärjestä, ja kirjat oli todella mielenkiintoisia ja silmiä avaavia. Suosittelen! Musta olisi tosin kiva lukea aiheesta myös ilman tätä ongelmaosuutta. Onkohan hyvinvointikirjoja, joissa lähdetään alkoholittomuuden hyvistä vaikutuksista liikkeelle ilman, että ennen valaistumista on pitänyt vetää viinaa kaksin käsin? Saa vinkata, jos tällaisia löytyy! 

-Karoliina-

Kommentit (14)

Aivan mahtavaa että kirjoitat aiheesta. Itse painiskellut pari vuotta ihan samojen asioiden kanssa. Tuntuu uskomattomalta että suomalaisessa kulttuurissa juomattomuus on niin suuri ongelma.

Kiitos tästä tekstistä, tämä on tarpeen! Me ollaan mun miehen kanssa nyt muutama vuosi oltu ilman alkoholia, ja edelleen sitä ihmetellään. Huoh. En ymmärrä, miksei saa olla juomatta. Minäkään en ihmettele toisten juomista. Huoh.

Mitä enemmän vuosia menee sitä enemmän on sinut juomattomuuden suhteen, ja sitäpaitsi: on kivempaa herätä ilman krapulaa seuraavana aamuna! Varsinkin kun siitä vähäisestäkin nautitusta määrästä nukuin huonosti seuraavan yön. Hyvin voi käydä juhlissa ja kuuntelemassa musiikkia ilman alkoholia, muistaa keikat ja tapahtumat paremmin 😄 Hyvät maut, kuten viskit maistan kyllä tilaisuuden tullen, mutta se jää sitten siihen maistamiseen.

Kirjoja en osaa vinkata, mutta oma kokemus on myös sellainen mikä ei niin suoranaisesti liity alkoholismiin, vaikkakin isäni on koko lapsuuteni ja nuoruuteni vaatinut ”pikkuisen” jatkuvasti. Itse olen aloittanut alkoholilla leikkimisen jo myös tuolloin 14 vuotiaana. Joka viikonloppu piti olla hulluna humalassa. Nuorena aikuisena työskentelin itse baarimikkona useamman vuoden ja aina kun vain oli vapaa viikonloppu, piti olla humalassa. Tai sitten sunnuntaina kun oli ”alan työläisten päivä”. Alkoholi on kuulunut aina elämääni, isäni, puolisoni ja kaikki kaverini joivat toisinaan useammin, toisinaan harvemmin, mutta joivat kuitenkin. Muistan usein itse istuneeni taksissa illan päätteeksi pidätellen oksennusta, humalan lisäksi voimakas matkapahoinvointi, sekä nukahtaneeni vessan lattialle koska maailma vain pyöri ympäri sänkyyn mennessä, joka taas aiheutti lisää pahoinvointia. Toisen raskauden jälkeen ei ole juurikaan ole tehnyt mieli alkoholia. Olen noin 7 vuoden aikana juonut kahden käsin sormin laskettavan määrän alkoholijuomia. Eli en täysin kiellä sitä itseltäni, vaan juon jos haluan. Mutta en halua pakosti edes kokonaista tölkillistä siideriä kerralla juoda. Kaikissa juhlissa olenkin usein ainoita jotka eivät juo. Monet kutsut iltaa istumaankin on varmasti jäänyt väliin koska en halua juoda. Osaan kuitenkin olla lähes samanlainen selvänä kuin humalaisenakin.

Itselläni on mennyt huomaamatta nyt 3,5 vuotta ilman ainuttakaan alkoholiannosta. En ole koskaan pitänyt humalan tunteesta ja ensimmäisen raskauden myötä koko alkoholin tuoksu muuttui täysin vastenmieliseksi. Edelleen vierastan alkoholin tuoksua. En sano, etten maista alkoholia enää koskaan, mutta en kaipaa sitä ainakaan nyt elämääni lasten ollessa pieniä. Minua ei haittaa jos mieheni juo vuoden aikana muutaman yksittäisen oluen ruuan kanssa… Sallittakoon ne hänelle 😊

Tämän vuoden paras kirjoituksesi, kiitos <3

Piti hetki jäsennellä, että miten haluan tähän kommentoida. Aloitan ehkä omalla taustalla; isälläni on ollut alkoholiongelma, josta on päässyt irti pikkulapsivuosieni aikana. Sillä on kuitenkin ollut esimerkiksi taloudellisia seuraamuksia lapsuuteeni. Omissa muistoissa itse alkoholi ei ole siis näytellyt kummitusta, mutta erinäiset riidat sen jälkiseuraamuksista ovat olleet osa lapsuuttani. Siksi en ole ikinä halunnut alkoholia käyttää.

Koin jo ala-asteikäisenä, että olin ulkopuolinen, kun en halunnut luokan kotibileissä kuudennella luokalla maistella muiden haalimia mietoja siidereitä. Tämän jälkeen en enää kutsuja bileisiin saanutkaan. Satuin yläasteellakin sellaisille luokille, joissa olin ainut, joka ei käyttänyt alkoholia. Olin siis auttamatta ulkopuolinen.

Paitsi koulumaailmassa, on myös työelämässä holittomuuteni ollut haastavaa. Hyvin menneen projektin kunniaksi nostetaan maljat, ei ikinä holitonta vaihtoehtoa. Firman juhlissa pääosaa näyttelee se, kuinka monta drinkkilippua kulloinkin jaetaan. Olen menestynyt alallani hyvin, mutta välillä holittomuus on ollut jopa uran etenemisen este; katsotaan joko tuo on raskaana kun ei juo, vai onko sillä piilevä alkoholiongelma, jonka takia ei uskalleta nostaa korkeampiin tehtäviin. Pelkkä haluttomuus juoda ei tunnu olevan riittävä peruste. Olenkin joutunut useissa tilanteissa valehtelemaan ja perustellut akoholittomuuttani sillä, ettei alkoholi sovi yhteen lääkkeideni kanssa. Se on toistaiseksi mennyt läpi ja tuntunut hyväksyttävämmältä kuin pelkkä haluttomuus.

Itseäni eniten harmittaa juuri tuo juovien ihmisten juomattomuudesta tekemä ongelma; en voi kuulua joukkoon, en voi olla hauskaa seuraa, miksi en juo… minä kyllä kestäisin olla joukossa, jossa muut juovat ja olen mielestäni heittäytyvä tyyppi ja voin laulaa karaokea myös selvin päin.

Itse toivoisin välillä nimenomaan keskustelua niin päin, että alkoholia käyttävät ihmiset miettisivät syvällisemmin omaa suhdettaan alkoholiin ja joutuisivat päätöksiään perustelemaan. Nyt kun se tuntuu olevan monella tosiaan tapa ja niin kuulu tehdä -tyyppinen asia ilman sen syvällisempää pohdintaa.

Kiitos vielä tekstistäsi. Se auttaa tälläistä 35-vuotiasta omissa kipupisteissä ja näkemään sen, etten ole mikään maailman ainut kummajainen. Ja pakko vielä sanoa, että tässä suhteessa maailma on ehkä menossa parempaan. Alkoholittomia löytyy nykyään (toista se oli vielä vaikkapa 15 vuotta sitten) ja terveystrendien vuoksi juomattomuus on lisääntynyt ja siitä puhutaan enemmän. Ja se on mielestäni tärkeää!

Hyvä kirjoitus ja hyviä komentteja.
Yhdyn moneen samaan mietteeseen. Tosi usein olen miettinyt, että miksi bileissä se tai ne ketkä ei juo mielletään tylsiksi eivätkä osaisi irrotella. Samojen tyyppien kanssahan saatetaan ja ollaan myös muina aikoina kuin ei vain bileissä. Ei ihmiselke silloin sanota, et ootpa tylsä. Ja usein myös se tyyppi osaa irroitella ja hassutella myös muuallakin kuin bileissä. Ja tosiaan tulee monesti sellainen tunne, et pilaa muiden illan jos ei juo, toisten mielestä ei omasta (mä luulen, että tähän liittyy riittämättömyyden ja hieman huono itsetunto, ja jotkut tarvitsevat sen kohentamiseen alkoholia, rohkaisuksi).

Mä en ole apsolutisti, mutta myös sen tarkentaminen tai selittely ärsyttää mua. Tuon lauseen sanominen tuntuu sille että yrittäisi selitellä jotain ja sitten taas jos sanoo, että ei juo ja joskus vaikka sitten juokin niin ihmiset ihmettelee sittenkin. Jotenkin koko touhuun kiinnitetään liikaa huomiota. Mä muistan esim. Jossain vaiheessa vähän kytättiin toisten juomisia ja jos ei niin mitkä vauvan odotus supinat lähti liikkeelle. 😀 miksi ?

Vähän sama kun kiireellä monet määrittävät tyypin tai itsensä tärkeäksi tai hyvin merkitykselliseksi Kiire ei sitä pelkästään tee. Ja pelkkä oleminen meissä on merkityksellistä.

Mulle tuo alkoholittomuus myös liittyy hyvin paljon terveellisyyteen ja siihen, että haluan tuntea itseni virkeäksi ja että kehossa on hyvä olla. Ja mietin sen hetkisten tuntemusten kautta, että juonko vai en. Joskus jos ollaan oltu hienommalla illallisella tai syöty joku naiste menu niin saatan pyytää juoma paketin puolikkaina kaatoina. Tai olla ottamatta ollenkaan. Tarjoilija itse ehdotti mulke joskus tätä kun emmin ottaako vai ei viiniä olenkaan.

Musta on tosi hyvä että tästä puhutaan paljon ja onhan Helsinkiin tullut myös alkoholittomia baareja. Musta se on nykyaikaa. Että yhtä normaalia on olla juomatta ja hyväkin varsinkin meidän vahvan alkoholikulttuurin alla.

Muistan, kun reilu parikymppisenä lopetin alkon juonnin (hyvistä syistä), ja bileissä sain aina kuulla sitä kyselyä että mikset juo ja oletpa tylsä, ja ei oo yhtään niin hauskaa kun et juo.. No sitten yksissä bileissä ”join” koko illan, mutta lasissa olikin koko ajan alkoholitonta. Kaikilla oli hauskaa, juhlittiin ja naurettiin. Muistan elävästi kun illan päätteeksi sanoin kaverille että voin heittää hänet autolla kotiin, ja hän oli syvästi järkyttynyt kun luuli että olen humalassa. Minulla oli itselläni aina kivaa ilman alkoholiakin, osaan juhlia, mutta tuo juomattomuus oli toisille niin iso ongelma että pitivät tylsänä kunnes eivät tienneet että olin selvin päin. Kertoo paljon tosiaan kulttuurista..

Itse en alkoholia juuri käytä eikä nykyään monikaan ystävistäni. Omassa ystäväpiirissä alkolilla ei ole koskaan ollut kovin suurta roolia, joten se ettei käytä ei ole ollut koskaan kovin ratkaisevaa. Olen siis käynnyt nuoruuden baari-illat selvinpäin ja luonnollisesti myös festarit ja kaikki keikat ja konsertit. En tiedä olenko tänä vuonna juonut lainkaan alkoholia voi olla että olen yhden tai kaksi ei ole merkitystä itselle en siis ole absolutisti mutta enpä myöskään käyttäjä. Alkoholi on itselle asia, jonka voin valita mutta enpä näe syitä kovin usein miksi valita. Jos käytän liittyy johonkin uutuus makuun tai joku kehuu jonkun juoman todella hyväksi. Humalassa en varmaan ole ollut aikuisiässä kuin muutaman kerran eikä se ole ollut itselleni niin merkityksellisestä, että tarvitsisin kokemusta lisää.
Nykyään on tosi helppoa kun alkoholittomia vaihtoehtoja ja hyviä sellaisia on tarjolla paljon. En koskaan selittele valintaani olla käyttämättä alkoholia enkä myöskään arvostele ihmisiä jotka käyttävät.
Jos alkoholin käyttö ei tunnu omalta jutulta kannattaa todellakin miettiä miksi ei käytä ja miksi kokee käyttämättömyyden ongelmana. Itse en osaa ajatella että alkolia käyttäisin koska muutkin käyttää tai että muut ”loukkaantuvat” jos itse en käytä.

Hymyilytti (ihan hyvällä tavalla), kun kyseisen tekstin väleissä minulla ainakin puhelin mainosti kuohuviiniä. 😊

Hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus.

Hoitoalalla työskentelevänä ja siellä paljon nähneenä ajattelen, että jokainen alkoholiannos on liikaa ja aivan turha.

Omaan elämäntapaan ei alkoholi ole koskaan kuulunut ja vaikka jossain vaiheessa nuorena aikuisena vähän ärsytti aina selitellä, etten juo, olen aina ollut iloinen siitä päätöksestä, jonka nuorena tein.

Olen saanut kasvaa raittiissa kodissa ja saman kokemuksen olen halunnut antaa myös omille lapsilleni.

Minusta elämä ja elämänlahja on niin kallisarvoista, ettei kannata hukata hetkeäkään alkoholin vaikutuksenalaisena elämiseen.

En koe tarvetta arvostella tai tuomita toisten tapaa elää, sillä jokainen saa elää omannäköistään elämää ja tehdä valinnat omien arvojen mukaan.

Silti toivoisin, että useampi kertoisi siitä, että elämässä voi pitää hauskaa ja siitä voi nauttia myös ilman päihteitä.

Mieheni on absolutisti, ja hänet tavattuani oma käyttö väheni, kun ei tehnyt mieli juoda yksin. Sitten päätin kokeilla elämää täysin ilman, ja nyt olen ollut täysin ilman alkoholia jo neljä vuotta. Vaikka en lähtenyt absoluuttiselle linjalle alkujaan, nyt en keksi mitään hyvää syytä juoda, ja koko ajatus kuvottaa.

Olen myös huomannut, että alkoholittomuuden myötä myöskään liha tai ravintolaruoka ei maistu samalle (liikaa suolaa). Muutenkin on helpompaa elää terveellisesti, kun mielitekoja ei ole samalla tavalla!

Olen tyytyväinen, että voimme kasvattaa lapsemme elämään ilman alkoholia. Monet tavat kuitenkin opitaan kotona. Vaikeinta tämä on isälleni, joka valitsee usein olla tulematta kylään, kun olut tai viini painaa kupissa enemmän kuin lastenlasten seura.

Asuin muutaman vuoden Lähi-Idässä ja Intiassa, jossa alkoholi ei kuulunut elämään samalla tavalla. Silti siellä oli juhlissakin hauskempaa ja ihmiset osasivat irrotella ilman viinaa.

Aivan mieletön kirjoitus. Osut naulankantaan. Olen miettinyt niiiiin samaa monet vuodet. Alkoholittomuuteni on usein isompi ongelma muille kuin itselleni. Joskus olen saattanut ottaa lasillisen ihan vain siksi, ettei minun tarvitsisi perustella alkoholinkäyttöäni. Miten hullua!

Mulle tuli samankaltaisia ajatuksia esikoisen syntymän aikaan, koska silloin sattumoisin luin niihin aikoihin jonku jutun missä lyötiin faktat tiskiin miten paljon yksikin alkoholiannos heikentää yöunta ja siitä syystä tulin jopa fanaattiseksi siitä että unen täytyy olla parasta mahdollista jo valmiiksi väsyneen elämän keskellä. Tämä yksi lehtijuttu kytee päässäni edelleen viiden vuoden jälkeen.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X