kolmistaan

Saat, mistä luovut – myös jouluna

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Mulle joulunaika on ollut aikaisemmin tosi ristiriitaista aikaa. Lapsena ja nuoren rakastin joulua, ja olin aivan ehdoton sen suhteen, että jouluperinteessä ei saa muuttaa yhtikäs mitään. Ei muuttaa ruuan ruokaa, eikä ohjelman ohjelmaa.

Kun kasvoin aikuiseksi, ja jouluina elämä jatkui samanlaisena kuin muinakin vuoden kuukausina  – välillä ihanana, välillä sekavana ja masentavana – aloin ottaa joulusta paineita. Ahdisti välillä isostikin, ettei joulu tuntunut enää samalla kuin 5- ja 15-vuotiaana. Monena jouluna yritin tavoittaa sitä samaa lapsuuden fiilistä ja petyin, kun se ei vaan tullut. Ja itse asiassa elämän synkissä jouluissa synkkyys tuntui entistäkin  suurempana, koska suomalaiset joululaulujollotukset oikein lisäsivät melankoliaa ja toisaalta oletus idyllisestä joulusta oli iskostunut takaraivoon. 

Viime vuosien aikana olen tajunnut, ettei joulun tarvitse olla aina samanlainen kuin ennen. Se saa olla, mutta ei tarvitse. Ja samalla, kun en ole tavoitellut jotain tunnelmaa kolmenkymmenen vuoden takaa, on joulu alkanut näyttäytyä taas mielekkäänä ja kivana juhlana. 

Totta kai mä edelleenkin haluan nähdä jouluna rakkaita, syödä herkullista ruokaa ja tuottaa lapsille jouluiloa, mutta ajattelen, että senkin voi tehdä monella tapaa. Esimerkiksi kun kaksoset syntyivät, ahdisti ajatus siitä, että roudaisimme muutaman kuukauden ikäiset vauvat mun vanhempien luokse jouluksi, jossa olisi muutenkin jo talo täynnä väkeä.Siinä vaiheessa arki ihan kotonakin oli jo melko haastavaa.  Ensin tuli tosi suuri syyllisyyden tunne siitä, etten tekisi asioita, kuten ennen, mutta sitten päätettiin, että vaikka kuinka olisi joulu, voitaisiin tehdä meidän perheen ratkaisut kuten itse nähdään parhaaksi. Niinpä mun lapsuudenperhe on viettänyt meidän kanssa joulua jo monta vuotta vähän ennen aattoa, jolloin aattoa ei tarvitse istua autossa matkustaen. Ja itse asiassa tänä vuonna minä ja tytöt matkataan Keski-Suomeen vielä tapsanakin, kun A menee pelaamaan kiekkoa. 

Jo monta vuotta me ollaankin vietetty aattoa pääosin viidestään,mutta ei sekään mikään kiveen kirjoitettu tapa ole ollut. Ainakin kerran oltiin aattona A:n isällä syömässä ja viime vuonna mun sisko taisi käväistä miehensä kanssa meillä. Mennään flow`n mukaan. Jouluna on ollut tapana viettää aikaa myös Nooran ja Matin kanssa, ja siinä tapaamisessa yksi parhaita juttuja on juuri se, ettei ole minkään sortin kaavaa. Pidetään rääppiäiset ja puuhataan, mitä puuhataan. Valtavan rentouttavaa! Niin ja jos kaikki on terveitä, tänä jouluna ollaan myös naapureiden kanssa. 

Olen aina ihmetellyt lausetta “saat, mistä luovut”, mutta sapattivuosi on opettanut sen, että lause pitää ihmeellisen hyvin paikkansa asiassa kuin asiassa. Joskus, jos oikein kovasti haluaa jotain ja yrittää parhaansa, tuo lause raivostuttaa. Mutta todellisuudessa ihanaa parisuhdetta, ihanaa elämää, ihanaa joulua tai ihanaa työpaikkaa ei vaan voi väkisin puristaa. Mä ajattelen, että siinä hetkessä, kun lakkasin tavoittelemasta joulun OIKEAA henkeä, sain tilalle jotain paljon parempaa – rentouden olla ja nauttia.

Mun haaveissa olisi, että lähdettäisiin joskus jouluksi reissuun. Ehkä Lappiin, ehkä aurinkoon, ehkä vaan jonnekin lähikylpylään. Kaikki on mahdollista, kun ei aseta liian suuria rajoja jo etukäteisesti!

Onko sulla jo joulufiilis? 

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Paita saatu Kappahlista

 

Lue myös

X