Vaikuttaminen on muutakin kuin ”ilmaista” tavaraa ja kuohujuomaa

Heippa hei,

täällä taas sorvin, eli näppiksen ääressä. Kiitos heti alkuun kaikista niistä sadoista viesteistä, joita olette laittaneet koskien mun Annan haastattelua ja viimeisintä blogipostausta. En voi sanoa, että olisi ollut iloa lukea teidän tarinoita, koska monilla kokemukset ovat olleet niin rankkoja. Mutta siitä olen iloinen, että asioista puhutaan ja niihin voi saada apua. Kiitos siis, että olitte voineet luottaa minuun kertomalla tarinoitanne. 

Mä koen henkilökohtaisesti niin, että mitä vaikeampi tai kipeämpi aihe, sitä tärkeämpää asian kanssa on tulla ulos. Sitä tärkeämpää vaikean asian äärelle on pysähtyä, sitä tärkeämpää sitä on läpikäydä, ja sitä tärkeämpää jakaa kokemuksia, koska vain silloin näkee konkreettisesti sen, ettei ole asioidensa kanssa yksin. Vaikkei muiden kokemukset vie omia kipuja pois, jo se, että tietää ruudun takana tai vastapäätä olevan ihmisen, joka tietää puolestakin lauseesta mistä on kyse, auttaa valtavasti. 

Aiheen tärkeydestä ja henkilökohtaisuudesta johtuen mun onkin nyt erityisen raskasta todeta, etten voi juuri tässä hetkessä pitää lupaustani, ja julkaista niitä teidän kaikkein tärkeimpiä kysymyksiä, ja niihin vastauksia. Mulle tämän kirjoittaminen on valtaisa pettymys, koska koen pettäväni samalla sekä itseni, että ennen kaikkea teidät, ja kaiken lisäksi ajattelen, että hiljaisuuteni aiheesta lisää aiheen hiljaista hyväksyntää yhteiskunnassamme. En voi asialle kuitenkaan itse juuri nyt mitään, mutta uskon, että vielä joskus asiat on toisin. 

Moni kysyi, miksi halusin puhua aiheesta, joka aiheuttaa varmasti monenlaisiakin reaktioita. Mä olen vaikuttaja, jonka työhön kuuluu vaikuttaminen. Mulle on tärkeää vaikuttaa asioihin, jotka näen itselleni tärkeiksi. Tästä syystä mä puhun vaikkapa kotimaisen tekstiiliteollisuuden, hyvän ruuan ja äitimyytin purkamisen puolesta, koska ne asiat on musta puolestapuhumisen arvoisia. Joskus vaikutettava asia on pieni elämän tai arjen yksityiskohta, joskus – kuten tässä keississä – jättimäinen ja hankala. Vaikuttamiseen kuuluu se, että on uskallettava tulla ulos niiden asioiden tiimoilta, jotka näkee vaikuttamisen arvoisiksi. Vaikuttaminen kun on muutakin kuin “ilmaisia” mekkoja ja kuohujuomajuhlissa kilistelyä. 

Kun sain viime viikolla viestejä siitä, että tekstini rohkaisi teistä useampiakin ajattelemaan, että nyt on se hetki, kun he voivat laittaa haitallisille asioille stopin, tai nyt on se hetki, kun he voivat pysähtyä oman hyvinvointinsa äärelle, koen, että tehtäväni vaikuttajan oli saavutettu. Vaikuttajan ja naisena on oltava joskus valmis ottamaan lunta omaan tupaan, jos tietää sen auttavan toisia. Mun tupa kestää jo isotkin lumimyrskyt, joten tämä on mun vastuunottoa niistä, joille vesisadekin olisi jo liikaa.

Vaikka en tällä erää jatka tällä aiheella tämän enempää blogissa, niin yksityisviestejä saa toki edelleen laittaa. Myöskin yhdestä kovin kysytystä aiheesta, eli Kela-terapiasta kerron heti, kun muistelen mieleni sopukoista, kuinka se osin vähän monimutkainenkin Kelan hakuprosessi eteni.

Iloa ja valoa!

-Karoliina-