Näin mahduttaa liikunta ruuhkavuosiin!

Aloitin viime kevättalvella kevyet kävely-hölkkälenkit monen vuoden liikkumattomuuden jälkeen.  Alku oli takkuinen, kuten olettaa saattaa, mutta nyt tämä liikkahomma on imaissut mut aikalailla jo uumeniinsa. Ja ehkäpä uskallan sanoa jo senkin, että liikunnasta on tullut pikkuhiljaa pysyvä ja tavallinen osa mun elämää. Totta kai eletään vielä honeymoon-vaihetta monellakin tapaa, mutta nykyisin liikkuminen tuntuu luontevammalle kuin liikkumattomuus. 

On olemassa erilaisia lukuja ja teorioita siitä, kuinka monta kertaa ihmisen on toistettava tiettyä asiaa, että siitä tulee tapa. Mä ajattelen, ettei mun kohdalla merkitystä ole ollut niinkään määrällä, vaan sillä, millaisten taukopäivien ja -viikkojen jälkeen olen kammennut itseni takaisin jumppapöksyihin. Vajaan vuoden jaksoon kun on mahtunut niin laattataudit, koronat kuin myös monet liikattomat lomatkin, eikä se ole silti tarkoittanut – kuten usein ennen mun kohdalla – totaalista lopetusta. 

Vaikka aloitin lenkit viime kevättalvella, puraisi liikuntakärpänen totaalisesti minua vasta elokuussa. Ja silloinhan liikunnan mahduttaminen elämään oli valtavan helppoa – tein koko syyskauden töitä vain omassa firmassani, joka tarkoitti sitä, että pystyin muokkaamaan työpäiväni juuri sellaisiksi, kun itse halusin. Toisin sanoen pystyin ajoittamaan liikuntahetkeni pääosin pienten tyttöjen päiväkotiaikojen sisään, jolloin mun liikunta ei ollut lainkaan pois perheen yhteisestä ajasta. 

Kun aloitin palkkatyöt tammikuun alussa, mua vähän jännitti, miten liikunnan saa tungettua elämään, jossa mä pääsääntöisesti teen töitä kasin ja neljän välillä. Mutta vaikka tässä ei olekaan takana vielä montaa viikkoa tätä kuuta, uskallan jo huokaista helpotuksesta – kyllä se onnistuu näinkin. Tosin tottakai säätöä vaatii liikunnan mahduttaminen kalenteriin tässä elämäntilanteessa.

Kun kyselin joskus ennen joulua IG:n puolella, mitä haluatte kuulla liikunta-aiheeseen liittyen, eniten tulikin kysymyksiä juuri siitä, miten mahduttaa liikunta ruuhkavuosiin. 

Totta kai ruuhkavuosia on erilaisia. On erilaisia perhekomboja, lasten ikä vaikuttaa, omat työajat vaikuttaa, ja sekin, millaista liikuntaa haluaa ja voi harrastaa. Tässä kuitenkin mun vinkit siihen, miten…

Kuinka järjestää aikaa liikunnalle ruuhkavuosissa

1. Ensinnäkin kaiken A ja O on ollut se, että me ollaan miehen kanssa sunnuntain kalenterisynkan yhteydessä isketty myös omat liikuntapäivämme kalenteriin. Meillä molemmilla on aikaan ja päivään sidottuja harrastuksia (ja lapsilla myös), mutta sen lisäksi sunnuntaisin on varattu slotit niille liikuntakerroille, joiden ajankohdan kanssa voi joustaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että päivänä X minä vien lapset päikkyyn, jotta mies pääsee liikkumaan ennen töitä aamulla. Ja iltapäivänä Z mies hakee lapset, kun minä menen töiden jälkeen salille. On siis tärkeää merkitä myös ne liikuntakerrat, joita voi suorittaa käytännössä koska vaan, koska helposti ”koska vaan” muuttuu ”ei koskaan” -hetkeksi.
2. Toinen oivallus ajankäytön hallintaan liittyy siihen, että yrittää katsoa omia päivään ja niiden aikataulutusta uusin silmin. Voisiko tunti liikuntaan löytyä siitä, että muuttaakin perheen tai oman itsensä aikatauluja ja rutiineja  jollakin tapaa? Voiko herätä aamuisin puoli tuntia aikaisemmin ja lähteä suoriltaan salille ennen työpäivää sen sijaan, että sinne suuntaisi aina työpäivän jälkeen? Mitä se vaatii edellisillan nukkumanamenoajalta, mitä se vaatii muulta perheeltä, entä omalta tavalta suhtautua aamuihin?
3. Kolmas tosi tärkeä juttu ajan löytymiselle on tietysti oma motivaatio. Mitä hauskemmaksi liikkuminen on tullut, sitä paremmin sille on alkanut löytyä myös aikaa. Mua motivoi aluksi se hyvä fyysinen ja henkinen olo, joka liikkunnasta tuli. Nykyisin mua motivoi edellisten asioiden lisäksi itseni haastaminen (enemmän painoja ja kilometreja) ja myös muutokset ulkonäössä.  Mä en kuitenkaan ajattele, että kaikki syyt jättää liikunta väliin olisi tekosyitä. On olemassa ihan oikeasti elämänvaiheita, johon vaikkapa mikään salitreenin aloitus ei sovi. Pakko sanoa, ettei esimerkiksi vauvavuonna mulla itselläni olisi ollut mitenkään voimia tai aikaa liikkua. Mutta totta kai aikaa löytyy paremmin asioille, joita haluaa tehdä, kuin niille, jotka tuntuu pakkopullalle.  On siis tärkeää löytää liikuntalajit, josta nauttii. Mun mielestä tästä on hyvä esimerkki se, että mä rakastan liikkua pääosin yksin, kun taas A haluaa harrastaa sellaisia lajeja, joita voi tehdä porukassa. 
4. Neljäs – ja ehkä tärkein – oivallus ainakin itselleni on ollut se, että on hyväksyttävä se, että joskus joku muu asia on jätettävä hoitamatta tai rempalleen, jotta pääsee liikkumaan. Mä esimerkiksi olen ennen automaattisesti täyttänyt kaikki “tyhjät” välit lasten ollessa harrastuksissa tai kavereillaan sillä, että teen kotitöitä.  Nykyisin menen usein ennemmin liikkumaan ja silloinhan tiskien laitto tai joku muu homma kotona lykkääntyy. Hienoa tässä on se, että kyllä kaiken muun ehtii tehdä myöhemmin ja toisaalta – tiskit ja pyykit ei tästä pirtistä tekemällä lopu. 
5. Toisaalta, edelliseen vahvasti liittyen, vaikka liikunta vie aikaa, se myös antaa aikaa. Tarkoitan tällä sitä, että aikaisemmin näin liikuntaan käytetyn ajan vain aikana pois mun perheen ja lasten luota. Nykyisin ajattelen, että vaikka olen tunnista puoleentoista pois kotoa, tuo se olemassa oleviin tunteihin laadullisesti enemmän. Kun liikun, olen energisempi ja enemmän läsnä sen ajan, kun olen heidän kanssaan olen. On opittava siis näkemään ja kokemaan se, mitä kaikkea hyvää liikunta tuo elämään. 
6. Viimeiseksi vinkiksi sanon tämän: tavoitteet liikuntakertojen ja -aikojen suhteen tulee asettaa realistisiksi. Jos ei ole liikkunut laisinkaan vuosiin, on yksikin kerta viikossa 100% enemmän kuin aikaisemmin. Jos elämä ei anna taas myötä kuin kahteen liikuntahetkeen viikossa, nauti niistä. Mä liikun nykyisin 3-4 kertaa viikossa, ja se tuntuu tosi sopivalle. Kolme kertaa mahtuu hyvin, neljännen kanssa joutuu tekemään jo vähän uhrauksia.  Joskus taas kolmekin kertaa viikossa on liikaa, jos perheessä on härdelliä, viikolle mahtuu työreissuja tai muuta sellaista. Ja sekin on ihan fine! Kaikkien viikkojen ei tarvitse olla samanlaisia!

Mitä vinkkejä liikunnan mahduttamiseen osaksi elämää mä unohdin mainita? Miten sä olet onnistunut liikkumaan arjen keskellä?

-Karoliina-

Kuva: Pixabay