kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 02.02.2023

Hyvää kaksostenpäivää!

Teksti
Karoliina Pentikäinen
4 kommenttia

Satuin mainitsemaan meidän pienille alkuviikosta, että torstaina on kaksostenpäivä. Tämän seurauksena he ovat kysyneet LUKUISIA kertoja, koska vietetään sitä heidän päiväänsä, ketä saa kutsua juhliin mukaan ja mitä silloin herkutellaan. Saatoin kaivaa itselleni tahattomasti melkoisen montun. Mitään isoja kemuja ei nyt tähän hätään järkätty, mutta sentään vähän herkkuja ja onnitteluja. 

Kaksosuus on toki asia, joka ihastuttaa ja ihmetyttää minua joka ikinen päivä, ja kyllähän siinä – kuten elämässä aina – on paljonkin syytä juhlaan. Tavallaan monikkoarki on jo niin normi kuin olla ja voi (juuri äitini sanoi viikonloppuna meillä ollessaan, että eikö olisi ihan hullua ajatella, että meidän perheessä EI olisi kahta kolmevuotiasta), mutta toisaalta kaksosuus tuo joka päivä eteen uusia tilanteita, joihin yleisemmässä yksösarjessa ei ole tottunut. Ehkä kaksosuus onkin ihmeellistä juuri meille, yksösten läheisille, eikä tytöille itselleen. Mua liikuttaa erityisesti heidän väliset spontaanit suukot ja huomioinosoitukset ja erityisesti se, miten lojaaleja he ovat toisilleen. Jos vaikka Omppu tönäisee Mesiä, ja me vanhemmat kielletään häntä tiukasti, alkaa Mesi – siis tämä sorrettu osapuoli – heti puolustamaan siskoaan. Että ei sillä  niin väliä, jos itseä tönäistään, mutta sillä on, jos joku toinen ryttyilee siskolle. 

Mä tilasin ennen joulua nipun perinteisiä paperikuvia viimeisen viiden vuoden ajalta. Vaikka kuvittelin ensimmäisten kaksosvuosien aivosumun olevan legendaa, huomasin, kuinka monta ihanaa, raskasta, hassua ja koskettavaa tilannetta Ompun ja Mesin alkuvuosilta on jo ehtinyt unohtua. Samalla tuli katsottua itseä ja meidän aikuisten arkea hetki ulkopuolisen silmin: kyllä se tosiaan vähän huvittavalle näytti, kun syötin kahta lattialla makaavaa vauvaa tuttipullosta niin, että tuin toisen pulloa kädellä, toisen pulloa jalalla ja sitten vielä häärin vapaan käden kanssa muita puuhia. Se, mikä silloin oli pakon sanelemaa normia, näyttää nyt asetellulle hupipläjäykselle. 

Vaikka varsinkin ikävuosi yhdestä kahteen oli kaksosten kanssa raskasta aikaa, on pakko sanoa, että kolmen vuoden jälkeen kaikki tuntuu jo tosi helpolle. Mun mielestä jopa helpommalle kuin yksösen kanssa, jolla ei ollut aikanaan leikkiseuraa kotona (tsempiksi tämä sulle, urhea kaksosvauvojen tai -taaperoiden vanhempi!!). Omppu ja Mesi touhuavat yhdessä, ja saavat aina turvan siskosta. Kun toista jännittää, toinen astuu esiin ja hoitaa tilanteen kotiin. Ja joku toinen hetki on taas toisen vuoro olla puhemies etulinjassa. Ja mikä parasta – heistä on kasvanut kaksi ihan erilaista yksilöä, jolla on myös omat kiinnostuksenkohteensa, vahvuutensa ja erityispiirteensä, ja useimmiten he ovat päiväkodista hakiessa ihan eri puuhissa. Se ilahduttaa, koska mietin jo vauva-aikana, täytyykö tyttöjä alkaa erottamaan toisistaan keinotekoisesti, jotta osaavat olla muidenkin kanssa. Pelko oli onneksi turha, ja itse asiassa siskon kanssa kehittyneet sosiaaliset taidot taitavat olla vain eduksi, kun solmitaan muitakin ystävyyssuhteita. Tästä totta kai myös suuri kiitos VaKa:lle, jossa tyttöjä ei ole mielestäni koskaan niputettu yhteen, ja jossa heitä ohjataan aktiivisesti esimerkiksi eri pienryhmiin. 

Katseltuani vanhoja valokuvia muistin ihanan jutun tyttöjen vauva-ajoilta. Omppu alkoi kutsua Mesiä jo tosi varhaisessa vaiheessa omakeksimällään lempinimellä. Kun hän sitten ryömi vauvana ja myöhemmin käveli taaperona peilin edestä, hän usein ilahtui ja kutsui peilikuvaansa tällä nimellä. Olisi ollut ihana päästä tuolloin pienen ihmisen päähän ja niihin keloihin, kun he alkoivat hahmottamaan toisensa erillisiksi, mutta kuitenkin ulkoisesti hyvin samanlaisiksi. Kuinka kauan Omppu ajatteli peilistä katsovan siskonsa, ja milloin he alkoivat hahmottaa, että vaikka ovat erilaiset, ovat he monen ulkopuolisen mielestä samanlaiset. 

Lopuksi vielä hauska juttu siitä, miten jotkut asiat identtisten kaksosten kanssa on varmaan ikuisia. Katsoin pari päivää sitten Viivin ja Venlan videota, jossa tytöt kysyivät ihmisiltä kysymyksen, kumpi on kumpi. Tämä lause oli myös se sama, jota meidän tytöt hokivat kaksi kuukautta aloitettuaan päiväkodin, koska virke oli varmasti se, jota heiltäkin jatkuvasti kyseltiin.

-Karoliina-

Kommentit (4)

Kaksosten äitinä (ja kaksosten siskona) oon aina vierastanut kaksosten muottiin laittamista. Toivoisin niin kovasti, että meidänkin tytöt nähtäisiin yksilöinä eivätkä ihmiset tekisi oletuksia kaksosuuden perusteella. Uskon, että on aina puhtaasti sisarusten kemioista kiinni, millainen suhde heille kehittyy. Toki ikä, samanlaiset geenit ja yhdessä vietetyn ajanmäärä jo tuo sen, että kaksosilla usein kemiat kohtaavat. Niin tai näin ihana sisarus-suhde teidän tytöillä, mutta vähän haastan ajatusta, että johtuuko tämä vain kaksosuudesta vai yksinkertaisesti siltä, että luonteet sopivat yhteen?

Ihana julkaisu. ❤
Onko teidän kaksosilla korvakorut? Oma lapseni on haaveillut, mutta ei olla vielä otettu.

Kiitos ❤️ Joo on!

Veikkaan, että joka ikinen kaksosvanhempi ja kaksonen inhoaa ajatusta niputtamisesta yhteen. Ihmiset toki näkee eri tavalla, mitä on niputtaminen (onko vaikka samanlaiset vaatteet sitä vai ei, jne), mutta ei musta kaksoskemia ole mun mielestä yhteenniputtamista. Toisaalta harvoilla ei-kaksosilla tulee koskaan olemaan niin paljon yhteenkuuluvuutta tai ”telepatiaa” kuin heillä. Osa siitä johtuu ehkä geeneistä, osa varmasti siitä, että ollaan oltu kirjaimellisesti päivästä 1(-6) yhdessä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X