Näin haet Kelan terapiaan. Terveystiistai, osa 2.

Kerroin vuoden alussa Annassa ja sen jälkeen täällä blogissa, että olen käynyt viime keväästä lähtien Kelan kuntoutuspsykoterapiassa. Terapia ei ole mun elämän eka, olen käynyt lyhytjaksoisesti  eri terapeuteilla Helsingissä ja Tampereella, mutta vajaat kymmenen vuotta olen jo haaveillut, että voisin aloittaa pitkäjänteisen terapian. 

Helsingissä asuessa löysinkin jo Kelan hyväksymän (kaikkien psykoterapeuttien palveluihin ei saa Kelan tukea) terapeutin, mutta muutettuani Tampereelle se hoitosuhde jäi. Etsin Tampereelta useita vuosia itselleni sopivaa terapeuttia. Joidenkin vastaanotolla kävin kerran, ja totesin, etten voisi kuvitella häntä vuosiksi mukaan elämääni. Joidenkin vastaanotolla kävin liki kymmenen kertaa todeten saman. 

Kun sitten törmäsin nykyiseen terapeuttiini, oli alusta asti sellainen olo, että hän on minun ihmiseni näissä mielen kiemuroissa. Hän varmasti ajatteli myös, että voi auttaa minua, sillä jo ekan “testiterapian” jälkeen hän sanoi, että jo haluan, voisin hakea Kelan terapiaan. Niin tein, ja tässä sitä ollaan.

Mä ajattelen, että mieltä voi työstää ihan samalla tavalla kuin vaikka jotain reisilihasta. On helpottavaa ajatella, että omia ajatuksia ja toimintamalleja voi muuttaa ja työstää, eikä elämässä ja itsessään tarvitse jumahtaa johonkin sellaiseen, jota ei koe hyväksi. Mä hain Kelan terapiaa sillä asenteella, että saan Kela-päätöksen, jos saan. En liioitellut, enkä toisaalta himmaillut haastatteluvaiheessa ajatuksiani tai elämäni tapahtumia, vaan ajattelin, että päätös terapiakelpoisuudestani jää ammattilaisen käsiin. Onneksi hänkin näki, että hyötyisin terapiasta, koska koen, että olen jo tässä vajaassa vuodessa mennyt eteenpäin sellaisia harppauksia omien ajatusmallieni kanssa, etten koskaan aikaisemmin. 

Kelan kuntouttavassa psykoterapiassa on monta ärsyttävää vaihetta, ennen kuin itse terapia alkaa. Jos elämä on kovin raskasta, voi itse hakukin tuntua liian kovalle taakalle. Yritän koota tähän nyt mahdollisimman selkeästi hakuohjeet. Olen tarkoituksella poistanut mun tekstistä kaikki mahdolliset lisäosat ja -ohjeet, ja tämä on niin sanottu karvalakkiohjeistus. 

Kelan kuntoutuspsykoterapian tavoite, eli koska terapiaa kannattaa harkita?

Jos olen ymmärtänyt oikein, Kela-terapiaa tarjotaan nimenomaan silloin, kun halutaan varmistaa ihmisen toimintakyky, mutta ennen kaikkea työkyky. Tästä syystä – oletettavasti – terapiaa hakiessa tulee olla alle 67-vuotias. Kelan sivuilla kuntoutuspyskoterapiasta sanotaan seuraavaa: ”Kuntoutuspsykoterapian tavoitteena on edistää kuntoutujan työ- ja opiskelukykyä sekä tukea opintojen edistymistä, työelämässä pysymistä ja työelämään siirtymistä tai sinne palaamista.”

 

Miten hakemuksessa edetään?

Tämä onkin se alun haastavin kohta. Periaatteessa hakijan tulee itse kartoittaa (= itse maksaa, jos haluat oikeasti kokeilla sitä etukäteen) eri terapeutteja ja terapiasuuntauksia ennen kuin voi hakea Kela-terapiaa, koska jo hakuvaiheessa täytyy olla mielellään selvillä sen Kela-kelpoisen terapeutin nimi, terapiasuuntaus ja terapeutin kyky/halukkuus ottaa sinut asiakkaana vastaan. Käytännössä Kela-terapiaan hakeminen menee näin. 

1. Prosessi tulee aloittaa lääkärikäynnillä ja diagnoosin saamisella.
2. Tämän jälkeen jatketaan vähintään kolmen kuukauden ajan em. diagnoosin mukaista hoitoa (eli kuten yllä mainitsin, käytännössä itse hankittua ja kustannettua terapiaa). Toisessa vaiheessa on siis tärkeää etsiä itselle sopiva  terapeutti, jonka tarjoamaa terapiaa haluaa kokeilla.  Varmista myös, että terapeutti on A)Kela-terapiakeloinen ja B)hänellä on mahdollisuus ottaa uusia potilaita.  Kelan palveluntarjoajarekisteri löytyy täältä.  Mä tutustuin tässä vaiheessa erilaisiin psykoterapian suuntauksiin netin avulla, mutta lopulta valintaa ohjasi ihan se, mitkä fiilikset toinen osapuoli herätti luottamuksen ja ymmärryksen suhteen. Eri koulukunnista on kuitenkin hyvä tietää, jos on jo kirkkaana mielessä, mikä tavoite terapialla on. 
3. Jos terapeutti ja sinä olette toisillenne sopiva match, ja diagnoosin mukaista hoitoa on takana vähintään kolme kuukautta, otetaan yhteyttä psykiatriin. (Lääkäri on siis eri ihminen kuin itse tämä terapeutti, jolle haet terapiaan.) Ainakaan psykoterapian ensimmäisen vuoden hakemusta varten lääkärin lausunnoksi ja suunnitelmaksi ei riitä perusterveyskeskuslääkärin tai -työterveyslääkärin lausunto, vaan tähän tarvitaan psykiatrian erikoislääkärin lausunto. Itse en saanut live-aikaa (kuukausiin!) psykiatrille, joten tämä osio suoritettiin puhelun perusteella. Muissa Kela-terapiamuodoissa voi olla kuitenkin eri käytäntö. Joka tapauksessa psykiatri on se, joka tekee lausunnon psykoterapian tarpeesta, eli antaa b-lausunnon Kelalle. 
4. Tee itse oma osuutesi Kela-hakemuksesta. Hakemus laitetaan OmaKelan kautta, pankkitunnusten avulla, ja ohjeet siitä löytyy täältä. Minua haastatellut psykiatri laittoi oman lausuntonsa suoraan Kelaan, eli se lappunen ei kulkenut minun kautta ollenkaan.
5. Saat päätöksen niin postitse kuin OmaKelassakin. 

Tsemppiä! Ja hei – Vaikka olen itse käynyt prosessin läpi ja vielä tässä kirjoitusvaiheessa tutustunut Kelan ohjeistuksiin, voi joitakin kohtia vielä tarkentaa. Olen vetänyt mutkia suoriksi, jotta homma pysyy selkeänä. Jos kuitenkin näet tarvetta antaa lisävinkkiä tähän tai joku mun vinkki on ihan pöhkö, let me know. Editoidaan tekstiä sitten sen mukaan, jotta saadaan siitä mahdollisimman selkeä!

-Karoliina-